Urheilupsykologi ja psykologian tohtori Leena Matikka otti teostaan Flow. Anna mennä ja onnistu (2013) kirjoittaessaan astetta isomman haasteen.

Sen sijaan, että olisi pohtinut flown olemusta ja tyytynyt kuvailemaan sitä, Matikka etsi aiemman tiedon ja erilaisten teorioiden kautta keinoja saavuttaa flow halutulla hetkellä.

Kestävyysurheilu+:n perjantaisessa flowjutussa esiteltiin monta tekijää, joiden tiedetään liittyvän flown syntyyn. Joihinkin niistä voi itse vaikuttaa, mutta varmaa tietä flow-tilaan pääsemiseksi ei ole kartoitettu. Tässä haastattelussa Leena Matikka kertoo tiivistetysti käsityksensä siitä, voiko flown luoda itse ja millä keinoin. Pitkään asiaa tutkineellekin flowtilaan liittyy paljon arvoituksia.

Kaksi keskeistä tekijää flown saavuttamisessa ovat tavoitteellinen tekeminen ja siitä saatava palaute.

– Flowtila ilmenee aina tekemisen yhteydessä. Tekeminen voi olla melkein mitä vain. Pääasia on, että tekemisellä on itselle merkitystä ja sillä tavoitellaan jotakin päämäärää tai lopputulosta, kestävyyslajeissa tyypillisesti maaliin pääsyä. Voi tuntua vähän triviaalilta, mutta ensimmäinen vaihe on oman haasteen tai tavoitteen määrittely, Matikka sanoo.

Haasteen on oltava tasapainossa urheilijan taitotason kanssa.

– Toinen vaihe on omien taitojen arviointi siinä mielessä, että riittävätkö ne haasteeseen. Jos eivät riitä niin on joko kehitettävä taitojaan tai madallettava tavoitetasoaan (vaikka hetkellisestikin). Haasteiden ja taitojen tietynlainen tasapaino on saavutettava ja ylläpidettävä, niin että kun taidot kehittyvät otetaan isompia haasteita, jotta tekemisessä on jännitystä, kertoo Matikka.

Urheilijan suorituksesta saama välitön palaute on eri lajeissa erilaista. Matikan mukaan on tärkeää oppia ymmärtämään, mitä on omasta lajista tuleva palaute.

– Itse pidän erityisen tärkeänä lajin logiikan analysointia. Ei riitä, että meillä on tiedossa päämäärä, vaan suorituksesta on koko ajan saatava yksiselitteistä palautetta eli tietoa siitä, olemmeko oikeilla jäljillä ja kuinka lähellä tavoitteen saavuttamista. Tämänkaltainen palaute liittyy konkreettisesti lajin logiikkaan. Se on erilaista maratonilla, suunnistuksessa, formuloissa ja golfissa puhumattakaan joukkuelajeista, Matikka pohtii.

Tunnistamalla ja analysoimalla eteenpäin

Kaksi edellä esitettyä tekijää kuulostavat konkreettisilta ja niitä analysoimalla voikin edistää flown löytämistä. Flowtila on kuitenkin samalla myös yksilöllinen ja siksi omien flowkokemusten tunnistaminen ja havaintojen tekeminen flowhun johtaneista tekijöistä on tärkeää. Samoin häiriötekijöiden tunnistaminen ja sen jälkeen niiden eliminoiminen on keino päästä kohti flowta. Tavallisia häiriötekijöitä on lueteltu edellisessä flow-jutussa.

– Flow on psyykkinen tila, jossa sekä keho että mieli toimivat yhdessä optimaalisesti. Siksi sitä on vaikea tietoisesti synnyttää. Ymmärrykseni mukaan omaan mieleen on helpompi vaikuttaa ajattelun ja tunteiden itsesäätelyn kautta. Lisäksi ajattelulla ohjataan kehon liikkeitä. Kehollinen tila on kuitenkin seurausta hyvin monimutkaisista fysiologisista mekanismeista, joihin ei voi suoraan tietoisesti vaikuttaa, Matikka pohjustaa.

Kuulostaa korkealentoiselta, mutta Matikalla on tarjota konkreettisia keinoja. Hyvien valmistautumisrutiinien kehittäminen edistää paitsi itse suoritusta, myös mahdollisuutta päästä flowtilaan. Tämäkin kohta vaatii omien tottumusten ja parhaiten toimineiden ratkaisujen analysointia. Muistiin merkitseminen auttaa yleensä hahmottamaan kokonaisuutta paremmin.

Pitkissä kestävyyssuorituksissa keskittyminen on hyvin erityyppistä lyhytkestoisiin suorituksiin, kuten ammuntaan tai golfiin verrattuna:

– On tärkeää tunnistaa pitkäkestoisessa suorituksessa erilaiset vaiheet ja liitettävä niihin oman psyykkisen ja fyysisen energian säätely. Flow virtaa vaiheesta toiseen eräällä tavalla aaltoillen, sitä ei kannata yrittää pitää samanlaisena. Kulloisenkin oman tilan tunnistaminen on lähtökohta. Tämä vahvistaa kokemusta ja itseluottamusta sekä vapauttaa suorituksen automaattiselle tasolle. Kuinka konkreettista sitten oman psyykkisen tilan tunnistaminen on, vaihtelee yksilöllisesti, pohtii Matikka.

Mielikuvaharjoittelusta apua?

Mielikuvaharjoittelusta saatavasta avusta flowtilan saavuttamisessa on olemassa niukasti tutkimustietoa.

– Flown on arveltu olevan välittäjän roolissa mielikuvan ja itse suorituksen välillä. Jos itse flowtilaa pyritään edistämään mielikuvaharjoittelun avulla, on välttämätöntä tunnistaa flowtila aikaisempien kokemusten perusteella usean aistikanavan kautta, myös kehon tuntemuksena. Tämä vaatii paljon harjaantumista. Voi lähteä liikkeelle esimerkiksi jostakin vahvasta flowtilan kokemuksesta, joka palautetaan mieleen hyvin konkreettisesti, esimerkiksi suunnistuksessa tietty rastiväli ja kokemus siitä pystyi ennakoimaan maaston ja rastin ympäristön otettuaan haltuun mielikuvan kartan avulla. Juoksu oli automaattista ja maastonäkymät tuottivat välitöntä palautetta siitä, että oli ”oikealla tiellä”, pohtii Matikka.

Mielikuvaharjoittelun alueella yksi paljon käytetty harjoitusmuoto on ankkuriharjoitus, jonka avulla pyritään löytämään tietynlainen olotila tietyllä hetkellä. Ennen kilpailun starttia voi olla tarve osata rentoutua pikaisesti tai löytää aggressiivinen tekemisen meininki.Yksilöllisesti sopivin kovaa suoritusta edistävä olotila voi edistää samalla flowhun pääsemistä, ja kisafiiliksen saavuttamisessa mielikuvaharjoittelusta on usein apua.

– Flown kannalta hyvää lähtötilannetta kuvaa myös positiivinen, utelias ja eteenpäin suuntautuva mieli sekä riittävä riskinotto ja tekemisen imuun vapautuminen. Vahvistamalla tunnistamiaan flown edellytyksiä voi päästä uudelleen flowtilaan. Flowtila on vapaasti virtaava ja kadotetaan helposti liikaa ”yrittämällä”, Matikka tiivistää.

Lue tästä vielä yksi keino flown nappaamiseen!

– Outi Hytönen