Jaakko Halonen viihtyy maastohiihtovalmentajana Vuokatti-Ruka urheiluakatemiassa, jossa ympäristö tarjoaa jatkuvasti innostavia keskusteluja ja uusia ideoita. Halonen on viime vuosina saanut seurata hiihtävien nuorten harjoittelua läheltä, ja hän näkee tilanteessa sekä kehitystä että kehitettävää.

Jaakko Halonen päätyi valmentajaksi Juho-veljensä jalanjäljissä. Juho Halonen pyysi veljeään Keski-Pohjanmaan piirileirille apuvalmentajaksi. 

– Sieltä tuli positiivisia kokemuksia, että valmennushan on mukavaa ja saa olla hiihdon parissa. Sitä kautta päätin hakea Rovaniemen amk:hon opiskelemaan, sieltä yläkoululeiritysten pariin valmentamaan Vuokattiin ja hiljalleen lukiopuolelle. Nyt sitten niitä molempia, Halonen tiivistää polkunsa valmentajaksi.

Hän kuvaa valmennusvuosiaan opettavaisiksi.

– Vuokatissa tulee päivittäin hyviä keskusteluja hiihtovalmentamisesta. Tulee mukavasti uusia ideoita ja ajatuksia paljon vaihdettua, ympäristö on virikkeellinen. Mukavaa on työskennellä siellä, mukava työyhteisö.

Kun hän on seurannut yläkoululeiriläisten harjoittelua, hän on huomannut, että nopeuden merkitys on ymmärretty hyvin.

– Nopeustoistoja tulee ihan hyvin etenkin pojille, tytöille voisi tulla hieman enemmänkin. Kestävyysharjoittelu on hieman yksipuolista, Halonen sanoo.

Hän on huomannut, että sykemittari on turhankin ahkerassa käytössä jo yläkouluikäisillä. Mallia otetaan aikuisista ja huippu-urheilun parista.

– Toivoisin, että se käyttö jätettäisiin yläkouluikäisillä vähemmälle, nuorilla on nuorten harjoitukset. Nuorilla syke nousee herkemmin korkealle eikä se haittaa, koska lapsilla ja nuorilla elimistö toimii aerobisemmin. Suomalainen latu -valmennuslinjassa nuorten harjoittelu on jaettu kahteen ryhmään, on perusharjoittelu ja vauhdikas kestävyysharjoittelu, joka on sitä tehoharjoittelua. Toivon, ettei sykemittaria tuijotettaisi turhan orjallisesti eikä turhaan rajoitettaisi menoa, Halonen sanoo.

– Kun ikää tulee lisää, murrosikä on ohi ja kestävyysalueet ovat kehittyneet paremmalle tolalle, otettaisiin sitten sykemittaria käyttöön. Yläasteikäisillä jättäisin vähälle.

Hän toivoo, että keväällä julkistettu valmennuslinja tuo oppeja seurakentälle ja vanhemmille, jotka ovat ohjaamassa nuorten harjoittelua.

– Pari seuraavaa vuotta näyttää, onko siellä tullut muutoksia.

Monilajisuus luo pohjaa

 Mitä Halonen sitten toivoo harjoittelun osalta 10–16-vuotiaille? Ikähaitari on laaja, mutta monilajisuus on Halosen vahva suositus.

– Se on aivan avainasemassa nykypäivän hiihdossa, jossa tarvitaan monipuolisesti nopeutta, voimaa ja kestävyyttä sekä taitoa. On vaikeaa saada yhden lajin sisältä riittävästi kehittäviä ärsykkeitä näihin ominaisuuksiin. Toivoisin, että olisi mukana toisia lajeja, joissa joko kilpaillaan tai käydään vain treeneissä, sillä se varmasti tukee hyvin hiihtoharjoittelua, Halonen sanoo.

Monilajisuus helpottaa myös tuossa iässä erittäin oleellisen asian, liikuntamäärän kasvattamisessa.

– Yhden lajin kautta on nykypäivänä vaikea päästä 20 viikkotuntiin, joka pitäisi kuitenkin olla tavoitteena, jos aivan huipulle haluaa. Harjoitusten lisäksi tähän liikuntamäärään sisältyy hyötyliikunta, pihapelit, ja muu tärkeässä roolissa oleva liikkuminen. Kun yläasteiän loppuun on tullut paljon monipuolista liikkumista, siitä on lukioiässä hyvä lähteä keskittymään hiihtoharjoitteluun ja panostaa siihen, silloin harjoituskestävyys on kehittynyt hyvälle tasolle ja lisäksi ominaisuudet ovat hyvällä mallilla.

Taito-osioita hiihtoharjoitteluun, nuoret mukaan suunnitteluun

Hiihtoharjoitteluun hän toivoo paljon taito-osioita, kuten vaikkapa ski cross -ratoja. Halonen kannustaa myös ottamaan nuoria mukaan suunnitteluun, sillä nuorilla itsellään on varmasti hyviä ideoita siihen, kuinka taitoa voi viedä eteenpäin. Muitakin huomioitavia asioita on:

– Kehonhallinta on tuossa iässä tärkeää, että sitä tulee monipuolisesti. Liiketiheys on tärkeä ominaisuus, jota on tärkeä kehittää lapsuus- ja nuoruusvaiheessa, terävää tikkaamista pitäisi tulla paljon. Pitäisin harjoitukset monipuolisina.

Kestävyysharjoittelussa Halonen kannustaa menemään laatu edellä.

– Jätetään sykemittari pois ja mennään vaikka himpun kovemmilla vauhdeilla hyvää teknistä menoa tai hyvää rentoa juoksua peruslenkkejä. Tehoharjoittelupuoleen toivoisin sitä, että pystytään säilyttämään hyvä tekniikka ja vauhti. Todella tärkeässä roolissa on se, että vauhti tulee liikaa puristamatta, silloin sydän kuitenkin kehittyy parhaiten. Pystytään menemään kovaa ja vauhdikkaasti, mutta ilman kovaa puristusta.

– Kun viimeisessäkin vedossa on sopiva rentous ja jää tunne siitä, että vetoharjoitusta olisi vielä voinut jatkaakin, tehoharjoituksia voi tehdä useammin, 2–3 kertaa viikossa. Vetojen pitäminen noin neljä minuuttia pitkinä on yksi asia siinä, etteivät vetoharjoitukset mene puristamiseksi. Silloin vetoa on helpompi hallita, kun veto ei ole lyhyt ja kova happoveto, vaan sydämelle paras mahdollinen tehoharjoitus.

Lopuksi vielä yksi tärkeä toive kaikille junioreiden seuraharjoituksia järjestäville:

– Harjoittelun kuuluu olla hauskaa ja mielekästä, joten kannattaa suunnitella harjoituksia myös siitä näkökulmasta ja ottaa myös nuoria siihen suunnitteluun mukaan.

-Heidi Lehikonen