Suomalainen Latu – Tieto ja taito. Sisu. -teos vastaa päivitetyn suomalaisen valmennuslinjauksen tarpeeseen ja antaa eväitä erityisesti nuorten valmennuksen kanssa toimiville. Hiihdon Valmentaja- ja Suksihuoltajakerhon verkkoseminaarissa valmennuslinjaustyötä esitteli teoksen kokoajana toiminut KIHUn maastohiihdon asiantuntija, liikuntatieteen tohtori Ville Vesterinen. Vesterinen puhui webinaarissa myös harjoittelun ohjelmoinnista ja rytmityksestä. {mprestriction ids=”1,2,3,4,5″}

– Voimantuottoajat ovat lyhentyneet, ryhmähiihtotaidolla on aiempaa suurempi merkitys kokonaisuuden kannalta, kilpailut ovat huomattavasti enemmän intervalliluonteisia. Myös kirien merkitys lopputuloksen kannalta on suurempi kuin aiemmin. Myös hiihtotekniikat ovat kehittyneet. Nämä aikaansaavat uudenlaisia vaatimuksia hermo-lihasjärjestelmän nopean voimantuottokyvyn ja osittain myös anaerobisten ominaisuuksien suhteen. Ne ovat aiempaa tärkeämpiä. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on kestävyyslaji. Edelleen kestävyysominaisuudet ovat kilpailusuorituksen kannalta tärkeimmät, Vesterinen sanoo.

Tärkein yksittäinen kestävyyssuorituskykyä selittävä tekijä on edelleen maksimaalinen hapenottokyky. Hiihtäjän suorituskyky koostuu useista eri tekijöistä, ja lajin muutosten myötä suoritusta määrittäviä fyysisiä ominaisuuksia on yhä enemmän. Nyky-yhteiskunnassa myös lasten liikuntakäyttäytyminen on muuttunut. Vähentynyt omatoiminen arkiaktiivuus asettaa myös osaltaan vaatimuksia harjoittelulle muuttuneessa tilanteessa. Sekin on nostanut toiveita valmennuslinjaukselle, joka nyt julkistettiin. Linjauksen keskeisenä tavoitteena on selkeyttää ja helpottaa hiihdon parissa toimivien työtä.

– Tarkoituksena on, että se on käytännönläheinen ja antaa vastauksia kysymyksiin mitä, miksi ja miten harjoittelua eri ikävaiheissa hiihtäjillä tulisi olla. Se pohjautuu tutkimusnäyttöön. On kuitenkin selvää, että tutkimusmaailmasta ei saa vastauksia kaikkiin asioihin, joten laaja valmentajakunta on antanut näkemyksiä ja kokemuksia tähän työhön, Vesterinen taustoittaa.

Mitä uusi teos sitten linjaa? Keskeisenä asiana on harjoittelu eri ikävaiheissa, ja sitä käydään hyvin kattavasti läpi. Myöskään vaikkapa ravintoa tai psyykkistä valmennusta ei ole unohdettu. Linjaus sisältää harjoittelusuosituksia muun muassa hiihtoseuran harjoituksiin, viikko- ja vuositason suosituksiin, on käytännön harjoitus- ja viikkoesimerkkejä. Lisäksi on myös harjoitepankki, josta on saatavissa enemmän yksityiskohtaisia harjoitusesimerkkejä ja suosituksia.

– Voima- ja nopeusharjoittelulla on tässä työssä suuri palstamäärä, mutta sitä ei suinkaan tule tulkita niin, että kyseistä harjoittelua on samassa suhteessa. Kyseessä on edelleen kestävyyslaji, mutta olemme halunneet korostaa muutoksia, joita harjoittelussa tulee olla. Esimerkit tulee suhteuttaa aina hiihtäjän harjoittelutaustaan nähden, joten niitä ei suoraan tule kopioida hiihtäjän harjoitusohjelmaksi vaan soveltaa hiihtäjän tilanteeseen ja taustaan sopivaksi. Esimerkeissä erityisesti voima- ja nopeusharjoituksissa on hyvä huomioida, että niissä puhutaan osioista, jotka sisältyvät muuhun harjoitteluun eli ne eivät välttämättä ole puhtaita nopeus- tai voimaharjoituksia, Vesterinen sanoo.

Vuositason suositukset nousevat usein esiin mediassa: pitäisikö harjoitella paljon vai kovaa? Varmaankin sekä että, sanoo Vesterinen. Vuositason suosituksia on linjattu 17-vuotiaista aikuisikään asti. Vesterisen mukaan teoksen tekijäporukan näkemykset aiheesta olivat hyvin yhteneviä.

– Uutena olemme tuoneet harjoituskerrat: kuinka monta kertaa kyseistä ominaisuutta pitää vuodessa harjoittaa. Se kuvaa nopeusharjoittelussa huomattavan paljon enemmän kuin se, että kuvataan prosentuaalisesti koko vuosiharjoittelun määrään suhteutettuna, Vesterinen sanoo.

Linjaus tukee ajatusta, että nuorten harjoittelun tulee kehittää edellytyksiä nopeaan ja taitavaan hiihtämiseen. Niitä vaatimuksia on lajissa yhä enemmän. Mitä linjauksessa sitten muuttuu aiempaan verrattuna?

– Ensinnäkin se, että nyt on yhteinen linjaus. Koska lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisessä on tapahtunut viime vuosikymmenien aikana aika paljonkin muutosta siihen suuntaan, että se on vähenemään päin. Tässä (teoksessa) korostetaan hyvin vahvasti lapsuuden monipuolista ja määrällisesti riittävää liikkumista ja harjoittelua. Suositellaan myös, että harrastetaan useita lajeja. Sitä kautta on huomattavan paljon helpompaa saada siitä liikkumisesta ja harjoittelusta monipuolista. Harjoittelun tulee edetä nousujohteisesti, Vesterinen sanoo.

Hän lisää, että vaikka voimaharjoittelua ei mielletä lasten harjoitteluksi, pitää kuitenkin ymmärtää mitä sillä lasten tapauksessa tarkoitetaan: Se on sitä mitä leikeissä, peleissä, puissa kiipeillessä tai narua hypellessä tulee.

– Kaikkien ominaisuuksien suhteen harjoittelu tulee sopeuttaa kasvuvaiheeseen ja taustaan sopivaksi.

Mustavalkoisen herkkyyskausiajattelun sijaan Vesterinen korostaa, että kaikki ominaisuudet ovat aina harjoitettavissa, mutta edeltävän harjoittelun tulee tukea ja valmistaa lasta ja nuorta vaativampaan harjoitteluun.

– Monipuolinen liikunta ja harjoittelu takaa monien eri ominaisuuksien kehittymisen ja luo monipuolisia pohjia myöhempää harjoittelua varten.

Esimerkki harjoittelun jaksotuksesta vuositasolla.

Mikä on muuttunut ja mikä ei ole muuttunut?

Aiempaan verrattuna harjoittelussa muuttuu hermo-lihasjärjestelmän, nopean voimantuoton, elastisuuden ja taidon korostuminen harjoittelussa on yksi osa-alue, jonka tulee korostua aiempaa enemmän muuttuneista lajivaatimuksista.

– Näitä on hyvä olla osana muuta harjoittelua useissa harjoituksissa viikon aikana lyhyinä osioina. Nopeusharjoittelun suhteen on hyvä huomioida se, ettei sitä ymmärretä pelkästään maksiminopeusharjoitteluna, jossa mennään aivan täysillä sata lasissa joka vedossa, vaan huomioidaan myös muu nopeusharjoittelu hieman kevyemmillä vauhdeilla eli submaksimaalinen rennot nopeusvedot. Nopeusharjoituksissa suurin osa vedoista on suositeltavaa olla tällä vauhtitasolla.

Aikuisten harjoittelussa korostuu yksilöllisyys, mutta myös selkeä rytmittäminen, koska kehitettäviä ominaisuuksia pitkällä aikajänteellä on nyt enemmän.

Mikä sitten ei muutu?

– Hiihto on edelleen kestävyyslaji, jossa vaaditaan edelleen erittäin hyviä kestävyysominaisuuksia. Ne vaatimukset eivät ole pienentyneet. Vaaditaan paljon harjoittelua, mutta myös kovatehoista harjoittelua, jotta maksimihapenottokyky ja kestävyyssuorituskyky kehittyvät.

Vesterinen esitteli verkkoseminaarissa myös harjoittelun ohjelmointiin ja rytmitykseen liittyviä asioita. Kun muuttunut hiihto on tuonut lisää harjoittelussa huomioon otettavia ominaisuuksia, ei kaikkia voi kehittää samanaikaisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

– Harjoittelua tulee ohjelmoida ja rytmittää yhä voimakkaammin etenkin aikuisiässä, kun kokonaiskuormitus on suurempaa. Alle 16-vuotiailla on hyvä kehittää samanaikaisesti monia eri ominaisuuksia.

Teos sisältää useita konkreettisia vinkkejä ja ideoita antavia taulukoita, joiden mukaan valmentajien on helppo omia suunnitelmiaan jalostaa.

»Suomalainen latu Hiihtoliiton sivuilla

-Heidi Lehikoinen