Urheilu-uran jälkeen yksi mahdollisuus pysyä lajin parissa ja saada uran aika kertynyt kokemus käyttöön, on työllistyä valmentajana.

Tätä polkua kulkevat hiihtäjä Jussi Simula ja suunnistaja Antti Harju, jotka kertovat ajatuksiaan position vaihtumisesta urheilijasta valmentajaksi.

Tänään vuorossa on Jussi Simula, jolle valmentajuus oli selkeä tulevaisuuden kuva monen vuoden ajan. Huomenna plussalla Antti Harju, joka päätyi valmentajaksi osin sattumalta.

Jussi Simula ilmoitti viime hiihtokauden päätteeksi lopettavansa kilpahiihtäjän uransa ja siirtyvänsä valmennustehtäviin. Liikuntatieteellisessä valmennus- ja testausoppia opiskelleena valmentajan työt olivat Simulalle jo kauan tulevaisuuden suunnitelma.

– Muutamana viimeisenä hiihtovuonna otin yhä enemmän valmennushommia ja viimeisen kauden aikana huomasin niiden motivoivan enemmän kuin kilpailemisen, Simula kertoo.

Vielä itsekin hiihtoon panostaessaan Simula ehti valmentaa joitakin kunto- ja kilpahiihtäjiä, olla mukana vetämässä leirejä Vuokatissa, toimia Habita Jyväsylän ja Keski-Suomen valmennusryhmien valmentajana ja hoitaa vielä itsensäkin valmentamisen.

Nyt Simula työskentelee Vuokatissa vastaten Urheiluakatemian harjoituksista lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille sekä yläkoululaisten leireistä.

– Olen tykännyt tosi paljon. Kiireistä on ollut, ihan 24/7 hommaa, mutta ei haittaa, Simula naurahtaa.

Simulan yliopisto-opinnot ovat vielä kesken. Uudessa työssään hän pystyy tekemään yliopiston tutkimusprojektiin liittyen pro gradu -tutkielmansa, joka liittyy urheilijoiden kuormituksen seurantaan.

– Valmentajan työssä opinnoista on oma hyötynsä esimerkiksi ihmisen perusfysiologian tuntemuksessa ja teoriapohjan hallitsemisessa, Simula miettii.

Tärkeimmän opin hän kokee kuitenkin saaneensa muualta.

– Oma kokemus on vähintään yhtä arvokasta, kaikki ne kohtaamiset, tuttavat ja keskustelut uran varrelta. Mutta molemmilla tiedonlähteillä on paikkansa ja yhdessä ne ovat hyvä paketti, Simula summaa.

Uudessa työpaikassa aloittaminen vaatii aina käytäntöjen opettelua ja se on kuulunut Simulankin syksyyn. Hän kertoo tavanneensa paljon eri urheilijoita, mikä on valtavan opettavaista.

– Haastavaa on, että tietoa tulee valtavasti. Sitä pitää osata jäsennellä. Näin valmentajan uran alussa tuntuu, että vielä puuttuu valmius tehdä ratkaisuja nopeasti. Se tulee varmasti kokemuksen myötä helpommaksi, pohtii Simula.

Ainakaan toistaiseksi Simula ei ole asettanut valmentajan uralleen konkreettisia tavoitteita.

– Olen sellainen, että jos asetan tavoitteen, pyrin sitä kohti sata lasissa. Ehkä jonain päivänä sellaisia tavoitteita voi olla, mutta katsotaan nyt miten tämä lähtee käyntiin. Ensimmäiset vuodet kertovat, mihin rahkeet riittävät, Simula sanoo vaatimattomasti.

Työssään Simula on saanut liikuntaa valmennettavien kanssa toimiessaan, mutta harjoitellut hän ei ole. Joku hiihtokilpailu lienee kuitenkin talven ohjelmassa, huvin vuoksi.

– Vielä ei ole mitään kalenterissa. Finlandia-hiihto olisi ollut hieno, kun pääsisin starttaamaan numero yksi rinnassa, mutta sen aikaan olen valmennustehtävissä PM-kilpailuissa.

– Outi Hytönen