Jos uimataito on ”pakollinen” jokamiehen taito, voisi sitä Kaarel Zilmerin mielestä olla sekä Virossa että Suomessa myös hiihto.

– Liian pienille lapsille hiihtotekniikka ei kuitenkaan pidä opettaa, sanoo Zilmer, Viron hiihtoprofessori. Nykyään Tallinnan yliopistossa työskentelevä Zilmer on työuransa aikana opettanut hiihtoa yliopisto-opiskelijoille, kirjoittanut hiihdosta, puhunut hiihdosta ja työskennellyt kuusi vuotta Viron hiihtoliitossa sekä Tartu Maratonin parissa erilaisissa tehtävissä ratamestarista tuomaristoon.

Zilmer myöntää, että vapaa-ajan aktiviteettien valintamahdollisuuksien lisääntyessä koululaisten hiihtotaito on heikompi kuin takavuosina, mutta mitään hätää hiihdolla ei ole. Zilmer kertoo haastattelussa ajatuksiaan siitä, miten kasvattaa hiihtointoa eri-ikäisten parissa.

Kaarel Zilmer esittelee yliopistolle lahjoittamaansa taulua yliopiston hiihtotunnilta. Kuva: kestävyysurheilu.fi

Hiihdon harrastamisen ja huippuhiihdon Zilmer näkee olevan kuin eri alueet. Iso harrastajamäärä ei takaa, että löytyisi varmasti huippuja. Hiihtoliitossa työskennellessään hän näki, miten vaikeaa on kehittyä huipuksi.

– Siihen tarvitaan niin monen tekijän onnistunut yhdistelmä. Pitää olla hyvät olosuhteet ja varusteet, itseluottamusta, halua tehdä työtä… ja kaiken pitää osua kohdalleen. Pienestä kansasta ei ole helppo löytää jatkuvasti joka alalle huippuja, Zilmer kommentoi Viron huippuhiihdon tilaa.

Saavutusten sijaan Zilmer haluaa katsoa hiihdon merkitystä laajemmin. Se tarjoaa kaikille erinomaista fyysistä harjoitusta ja hienoja elämyksiä luonnossa.

– Kuten Nansen sanoi: ”hiihto on urheilujen urheilua”! siteeraa Zilmer.

Alamäestä vauhtia

Lapsuudessa hiihtotaidon kannalta tärkeintä on oppia olemaan suksien päällä ‒ ja ulkona.

– Koulu tappaa innon moneen asiaan. Ymmärrän hyvin, ettei huonoilla varusteilla ja lipsuvilla suksilla hiihtämisen jälkeen halua tehdä sitä uudestaan, Zilmer sanoo.

Koulussa voitaisiin hänen ajattelunsa mukaan opetella olemaan ulkona ja oppia pohjaksi perusasioita.

– Lapsethan leikkisivät koko ajan, koulussakin, jos olisi mahdollisuus. Vapaammin tehdessäkin voi oppia vaikka mitä ja hyvien kokemusten kannalta tärkeää olisi muun muassa oppia pukeutumaan oikein ja tuntemaan, miltä tuntuvat pakkanen ja tuuli, miettii Zilmer.

Hiihtotekniikan opettamista ei Zilmerin mielestä saa aloittaa liian nuorena. Nämä Lahden lapset ovat jo kovia menijöitä suksien päällä. Kuva: Laiho/NordicFocus

Sukset voi laittaa jalkaan jo pienenä, mutta hiihtotekniikkaa ei pidä Zilmerin mukaan opettaa liian nuorille.

– Lapsella ei ole kehollisia valmiuksia kaikkiin hiihtotekniikan vaatimuksiin. Ei voi esimerkiksi harjoitella tasatyöntöä, jos käsivoimat eivät riitä kehon painon eteenpäin työntämiseen, Zilmer muistuttaa.

Tekniikan harjoitteleminen alkaa pienessä mäessä sukset jalassa. Alamäessä oppii tasapainoa ja ylämäessä suksien hallintaa. Sauvoja ei tarvitse aluksi edes pitää mukana.

– Ensimmäisiä tekniikkaharjoituksia on hyvä tehdä loivaan alamäkeen, jolloin suksi luistaa ladulla itsestään, sanoo Zilmer.

– Norjalaisten kehittämä Skileik-konsepti (Suomessa tunnettu nimellä Hiihtomaa) on erinomainen. Se sopii myös aikuisille hiihtoa opetteleville.

Toinen mahdollisuus

Niin aikuiset. Kouluhiihdosta kammon saaneiden hiihtotaito saattaa olla aikuisena kehno. Zilmer on kohdannut heitä paljon opettaessaan hiihtoa yliopiston liikunta-aineiden opiskelijoille.

– Joidenkin yliopistoon tulevien opiskelijoiden hiihtotaito saattaa olla nolla. Tai miinus yksi. Nimeän heidän ryhmänsä eliittiryhmäksi. Miksi? he kysyvät. Koska kun nyt maanantaina aloitamme, osaatte perjantaina jo uskomattoman paljon tasatyönnöstä laskuasentoon, vastaan.

Liikunnallisen taustan omaava oppii nopeasti. Ladulle saapuvat hiihdosta kiinnostuneet aikuiset tulevat hiihdon pariin vapaaehtoisesti.

– Heillä saattaa olla huonoja kokemuksia kouluhiihdosta, mutta joskus kolmi-nelikymppisenä he saattavat antaa lajille toisen mahdollisuuden. Silloin on käytössä hyvät varusteet ja intoa, Zilmer sanoo.

Neuvostoaikana virolaisetkin joutuivat kokemaan kilpailuihin, testeihin ja normeihin perustuvaan liikuntakasvatukseen. Pakottaminen on Zilmerin mukaan pahin hiihtoinnon tappaja.

– Lapsi kiinnostuu hiihdosta itsestään, kun olosuhteet ovat kunnossa. Lapsenlapseni sai joululahjaksi sukset, sitten odotettiin, milloin hän lähtee hiihtämään. Joulun jälkeen tein ladun. Laitoin Viron lipun yhteen mutkaan, Suomen lipun toiseen ja Japanin lipun kolmanteen. Lähdin itse hiihtämään ja mummokin lähti ja kohta poika kysyikin, missä hänen suksensa ovat.

Hiihtotaidon ehtii oppia vielä aikuisenakin. Kuva: Rauschendorfer/NordicFocus

Suomen hiihtokulttuuri innostajana

Kaarel Zilmer on saanut innostusta Suomen hiihtokulttuurista. Sana ”hiihtoloma” kertoo paljon siitä, miten tärkeä osa kulttuuria laji on ollut. Keihäänheittokin on Suomessa arvostettu laji, mutta…

– Eihän kukaan koskaan lähde keihäänheittolomalle. Tai estejuoksulomalle. Hiihtoloma on hieno sana, se kannattaa säilyttää, toivoo Zilmer.

Neuvostomiehityksen aikana Suomen ladut ja hyvät hiihtovarusteet olivat hiihtomiehelle kuin paratiisista. Suljetusta Neuvostoliitosta ei tuosta vain Suomessa vierailtu, mutta sittemmin Zilmer on hiihdättänyt opiskelijoita 15 talvena Taivalkoskella ja Iso-Syötteellä.

– Suomessa on mahtavat ladut kuntohiihtäjälle. Virossa käytettiin jossain vaiheessa kuntoilijoille liian jyrkkiä kilpalatuja. Hyvä latu on vaihteleva ja jyrkimmät nousut on jätetty pois, vaikka voi joku jyrkkä töppärekin olla reitillä. Hienot maisemat viimeistelevät hiihtokokemuksen, Zilmer muistelee.

Aktiivisesti Suomenkin hiihtoa pitkään seurannut Zilmer muistuttaa jo Tahko Pihkalan tienneen, että ”ei matka tapa vaan vauhti”! Nuorten joukossa laskettelijat ja maastohiihtäjät ovat jakautuneet jyrkästi kahdeksi ryhmäksi, mutta Zilmerin mielestä molemmat mahtuvat hyvään hiihtolomapäivään.

– Opiskelijoiden kanssa olimme aamupäivän laskettelemassa, sitten söimme lounaan ja iltapäivällä hiihdimme pari tuntia. Nämä lajit kuormittavat eri lihasryhmiä, joten hyvin jaksaa hiihtääkin. Hyvät kokemukset kasvattavat intoa tehdä uudestaan.

Zilmer muistuttaa lopuksi, miten hiihtoharrastus ja huippuhiihto toimivat omissa maailmoissaan:

– Lahden MM-kisojen 2001 tapahtumat olivat kova isku ja pettymys huippuhiihdon seuraajille. Mutta ei se vaikuta hiihdon harrastamiseen. Oman kierroksensa voi käydä kaikesta huolimatta hiihtämässä joka ilta.

– Outi Hytönen