Tobias Angerer elää hiihtourheilumaailmaa yhä tiiviisti, vaikka valmentajaa saksalaista ei tullutkaan. Angerer, 43, työskentelee oman yrityksensä kautta unelmahommissaan ja luottaa saksalaisonnistumisiin myös MM-Oberstdorfissa.

Tobias Angerer voitti urallaan kaksi kertaa maailmancupin kokonaiskilpailun, ensimmäisen Tour de Skin ja 10 henkilökohtaista maailmancupin osakilpailua. Olympialaisissa hän saavutti kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, MM-kilpailuissa neljä hopeaa ja kolme pronssia. Hän kilpaili aikana, jolloin Saksan mieshiihto eli vahvoja vuosia: Angererin lisäksi Rene Sommerfeldt, Axel Teichmann ja Jens Filbrich ilahduttivat suorituksillaan maan urheiluväkeä.

Kun Angerer päätti uransa 2014, hänen ei tarvinnut jäädä ihmettelemään mitä seuraavaksi tekisi.

– Opiskelin urheilumarkkinointia ja -johtamista. Nyt neljän vuoden ajan minulla on ollut oma yritys, jonka kautta hoidan sekä omia asioitani että tällä hetkellä noin kymmenen urheilijan asioita, Angerer tiivistää.

Angerer tekee lähettiläänä töitä urheilu-uransa aikaisten sponsoreiden Viessmannin, Adidaksen ja Atomicin kanssa ja tekee heille töitä muunmuassa asiakastilaisuuksissa maailmancupeissa. Manageroitavien urheilijoiden lajit kattavat talviurheilua laajasti, sillä urheilijoita on niin ampumahiihdosta, maastohiihdosta, yhdistetystä kuin lumilautailustakin. Angererilla riittääkin tekemistä, mutta hän on innoissaan.

– Saan nyt hyödyntää urheilijoiden kanssa kaikkea sitä mitä olen oppinut urheilusta. He saavat keskittyä urheiluun. Olin urheilijana aina hyvin kiinnostunut urheilumarkkinoinnista ja unelmoin omasta yrityksestä. Nyt pysyn lähellä urheilua. Valmentamisesta en ole ollut niin kiinnostunut, Angerer sanoo.

Hieman hän on kuitenkin tehnyt silläkin puolella. Päätettyään uransa hän kokosi 15–18-vuotiaista nuorista hiihtäjistä junioritiimin Ruhpoldingissa auttaakseen heitä kehittymään. Hän on itse pysynyt enimmäkseen taustalla, sillä Angererin ”tosi hyväksi” kuvaamalla tiimillä on kaksi valmentajaa. Itse hän vetää urheilijoille treenit kerran viikossa.

– Sydämeni on talviurheilussa ja toivon, että saisimme paljon nuoria talvilajeihin. On tärkeää, että meillä on hyviä hiihtäjiä.

Mitä Oberstdorfin MM-kilpailuiden maastohiihdosta voi saksalaisittain odottaa? Angerer on realisti, mutta toiveikas.

– Uskon, että naisilla ja miehillä on mahdollisuus taistella viestissä mitalista. Tottakai siihen tarvitaan kaikkien onnistumisen lisäksi onneakin.

Kahden vuoden ajan Angerer on ollut myös maan hiihtoliitossa DSV:ssä varapuheenjohtajana. Monen muun tavoin hän kantaa suuresti huolta siitä, että lapset eivät enää pääse lumelle tutustumaan suksilajien pariin. Se on asia, jonka puolesta hän haluaa tehdä töitä. Hän kertoo esimerkiksi maailmancupista Dresdenissä, jonka yhteydessä paikalliset koululaiset ovat päässeet tutustumaan hiihtoon.

– Maailmancupin jälkeen olen opettanut yli 300 koululaiselle hiihtoa. Monet heistä olivat ensikertalaisia, mutta he oppivat nopeasti. Kun heistä näkee, että heillä on kivaa ja he eivät haluaisi lopettaa…On mahtavaa nähdä hymyileviä lapsia lumella, Angerer sanoo innostuneena.

Korkealla harjoittelu ei ollut Angererin juttu

Angerer muistelee omaa uraansa hymyillen. Kun häneltä kysyy menestystekijöitä, hän sanoo ensin, että eihän hän ollut parhaita junioreita.

– Olin motivoitunut, mutta minun täytyi tehdä enemmän töitä kuin osan muista hiihtäjistä, jotka olivat lahjakkaampia kuin minä. Lopulta se oli etuni, että minun täytyi tehdä töitä. Alussahan olin sprintteri, mutta vuosi vuodelta kehityin normaalimatkoilla. Sellaistahan näkee nykyäänkin.

Lisäksi Angerer kiittää laadukasta joukkoa ympärillään. Oli päävalmentajana Jochen Behle, mainio huoltoryhmä ja harjoituskavereina Teichmann, Filbrich ja Sommerfeldt.

– Halusimme kaikki olla parhaita, puskimme toisiamme jatkuvasti eteenpäin. Mielestäni tärkeintä on, että tiimi on vahva. Silloin joka päivä voi oppia ja kehittyä. Se oli mielestäni avainasemassa.

Angerer rakastaa urheilua ja urheilu on hänelle edelleen elämäntapa. Sellaista se oli aktiiviurallakin.

– Joka päivä nautin harjoittelusta ja rajojeni ylittämisestä. Suuri etu oli, ettei minulla ollut loukkaantumisia eikä sairastelun tuomia taukoja, hän sanoo kehittävän harjoittelun ja laadukkaan tekemisen perusperiaatteen.

Angerer korostaa tekniikkaharjoittelun tärkeyttä. Kuva: NordicFocus

Sitten hän nostaa esiin tekniikan.

– Joka päivä tein töitä tekniikan kanssa. Se on neuvo, jonka voin antaa jokaiselle nuorille hiihtäjille: tekniikka on tärkeintä. Hyvällä tekniikalla hiihto on helpompaa, hän muistuttaa taloudellisuudesta.

Kun Angererilta kysyy harjoituksellisista kokeiluista, jotka ovat jääneet mieleen, hän mainitsee heti korkean paikan harjoittelun.

– Joinain vuosina harjoittelin korkealla. En pitänyt siitä, sillä siellä täytyy mennä aina hitaasti. Joskus olin liian nopea, joskus harjoittelin liikaa. Tasapaino treenien ja levon välillä on tärkeä.

Pyöräily oli hänelle myös huhtikuun lopulta kesäkuun puolelle tärkeä harjoitusmuoto pk-lenkkeihin.

– Mutta se oli myös hyvä joukkueen ja joukkuehengen rakentamiseen. Kilometrejä pyöräillen tuli noin 2000–3000, hän muistelee.

Svanin tapaaminen oli voittoakin suurempi hetki, Sapporosta 15 km jätti ristiriitaiset mietteet’

Angerer uransa viimeisessä maailmancupin kilpailussa vuonna 2014. Kuva: NordicFocus

Angerer saavutti paljon, mutta mitkä kolme saavutustaan mies itse nostaa parhaimmikseen?

– Ensimmäisen Tour de Skin voitto. Ensimmäinen maailmancupvoittoni Falunissa 2004, jossa suuri idolini Gunde Svan jakoi palkinnot. Tapasin hänet silloin ensimmäistä kertaa. Olin iloisempi hänen kohtaamisesta kuin voitosta, Angerer muistelee hymyillen.

Toki kaikki arvokisamitalit ovat jääneet mieleen, samoin maailmancupin kokonaiskilpailun voitto toistamiseen. Arvokisastarteista mieleen on painunut erityisellä tavalla Sapporon MM-kilpailuiden 2007 lumisateinen 15 kilometriä vapaalla.

– Paras kisani oli Sapporossa 15 kilometriä vapaalla. Lähdin viimeisenä, ei ollut mitään mahdollisuutta. Päätin yrittää, lumisade loppui ja olosuhde parani. Pystyin lopulta voittamaan pronssin, mutta samalla se oli yksi suurimmista pettymyksistäni. Mielestäni oli paras hiihtäjä sinä päivänä, mutta en saanut maailmanmestaruutta. Se on elämää. Olen kuitenkin todella iloinen urastani, Angerer sanoo.

-Heidi Lehikoinen