Niukasti maailmancupin kokonaisvoiton hävinnyt norjalainen uskoisi pääsevänsä hiihtovauhdissa lähelle Therese Johaugia ja Frida Karlssonia tasaisella ladulla. Mäkisillä reiteillä ja 15 kilometrin matkalla maastohiihtäjien haastaminen ei enää onnistuisi.

Tiril Kampenhaug Eckhoffia on vaikea kuvailla sellaisilla sanoilla kuten surumielinen tai tylsä, sillä ne ovat mahdollisimman kaukana tämän norjalaisen ampumahiihtäjän luonteesta tai suorituksista.

Julkaistu aiemmin italiaksi fondoitalia.it -sivustolla.

Asiaa voi kysyä kaikilta hänet hyvin tuntevilta: parhaalta ystävältä Ingrid Tandrevoldilta, muilta Norjan ampumahiihtomaajoukkueen urheilijoilta, valmentajilta tai huoltajilta. Kaikki he ovat käytännössä vuoden ympäri hänen seurassaan. Samanlaisen vastauksen saa myös Norjan tiedotusvälineiden ja ampumahiihtoliiton edustajilta.

Bärumista lähtöisin olevan 30-vuotiaan Eckhoffin koko elämä on ollut käytännössä pelkkää ampumahiihtoa. Ja vauhdikasta sellaista. Yksikään Eckhoffin kilpailusuorituksista ei koskaan ole tylsä tai mitäänsanomaton, eikä kilpailun tulos ole koskaan etukäteen selvä. Oli kyse sitten ylivoimaisista voitoista tai täydellisistä flopeista. Molempia mahtuu hänen uralleen.

Esimerkkejä on antaa viime kaudelta. Joulukuussa Annecy-Le Grand Bornardissa hän otti kolme perättäistä ja täysin ylivoimaista voittoa. Antholzin keväisten MM-kilpailujen pikakilpailussa hän oli sijalla 59. Eckhoff lähti MM-kilpailuun yhtenä voittajasuosikeista, mutta toisen ampumapaikan täydellinen epäonnistuminen pudotti mitalihaaveet pikakilpailun lisäksi myös takaa-ajosta.

Kontiolahden maaliskuinen maailmancup muuttui koronapandemian vuoksi finaaliviikonlopuksi Holmenkollenin kisojen peruunnuttua. Eckhoff oli kiinni cupin kokonaisvoitossa vielä viimeisenä käydyn takaa-ajokisan viimeisellä ampumapaikalla, mutta kolme ohilaukausta pudottivat hänet kärjestä. Italian Dorothea Wierer vei maailmancupin seitsemän pisteen erolla Eckhoffiin.

Paolo Romano haastatteli tätä iloista norjalaista ampumahiihtäjää Norjan ampumahiihtomaajoukkueen mediapäivänä Holmenkollenilla.

Jos mietit viime kautta kokonaisuutena, olivatko seitsemän maailmancupin osakilpailuvoittoa ja kaksi maailmanmestaruutta suurempi ilon aihe kuin maailmancupin kokonaisvoiton niukka häviäminen pettymyksenä?

Oli vaikea hetki, kun maailmancupin finaaleja ei järjestetty lainkaan, etenkin kun olin valmistautunut kilpailemaan Holmenkollenilla. Kun viimeiset kilpailut oli peruttu, tulin pettyneenä kotiin, eikä mikään tuntunut hyvältä. Olin väsynyt, eikä mikään sujunut. Lisäksi epidemiatilanne oli huono koko Euroopassa. Se oli täysin uusi tilanne. Kaikkinensa olen kuitenkin tyytyväinen viime kauden maailmancupin osakilpailuvoitoista ja yleisestä ampumavarmuuden noususta.

Mutta tavoittelit maailmancupin kokonaisvoittoa?

Kyllä se oli tavoitteena.

Osaatko sanoa, mistä Antholzin heikot tulokset johtuivat? Olit tehnyt todella kovia suorituksia muuten koko kauden ajan?

Sairastelin ennen MM-kilpailuja ja se teki oloni epävarmaksi. Ehkä juuri siksi en ollut omalla tasollani Italiassa. Muutun yleensä aina vähän levottomaksi ennen kuin saan itseni jälleen kuntoon ja sairastelun takia pääni ei pysynyt Antholzissa kasassa. Olin väsynyt enkä tarpeeksi aggressiivinen saavuttaakseni enempää mitaleja.

Tiril Eckhoff parhaan ystävänsä Ingrid Tandrevoldin kanssa Anterselvan MM-kisojen viestissä. Kuva: NordicFocus

Kuinka usein kesän aikana mieleesi on hiipinyt Kontiolahden takaa-ajokilpailun viimeinen ammunta?

Olen sitä kyllä miettinyt. En tietenkään pelkästään sitä, mutta yleensä koko kilpailua. Se on kyllä yksi elämäni viheliäimmistä ammuntasarjojani.

TV-kuvista näytti siltä, että viimeisellä ampumapaikalla “tiikerin silmät” olivat yhtä keskittyneet kuin aiemminkin. Ymmärrätkö vieläkään mitä silloin tapahtui?

Olin yhtä keskittynyt laikkojen pudottamiseen kuin aiemminkin. Kolme ensimmäistä sarjaa olivat ihan hyviä, neljäs ei ollut. Tuuli reippaasti. Olin mielestäni se sama urheilija kuin ennenkin, yhtä keskittynyt. Tein vain liikaa virheitä.

Oletko kesän aikana tehnyt töitä parantaaksesi jotain tiettyä osa-alueetta viime kauden tulosteen peilaten?

Olen keskittynyt hiihtotekniikan kehittämiseen saadakseni siitä entistä paremman, mutta tällä hetkellä ammunta on ollut kaikkein tärkein kehittämiskohde. Olen keskittynyt pääosin ampumanopeuteen, sillä en ole yhtä nopea ampuja kuin muut huiput. Suurimmat kehittymistavoitteet ensi kaudella löytyvätkin ampuma-ajan nopeuttamisesta sekä pystyammunnan osumatarkkuuden parantamisesta.

Tavoittelet maailmancupin kokonaisvoittoa. Ketkä ovat suurimmat vihollisesi tässä: Italian kaksikko (Wierer & Vittozzi) vai joukkuekaverisi (Röiseland & Tandrevold)?

Luulen, että Marte Röiseland ja Dorothea Wierer ovat vaarallisimmat urheilijat. He ovat mielestäni kaikkein kilpailukykyisimmät naiset näissä ympyröissä. Mutta tiedän pystyväni olemaan nopein suksilla, mikäli ammun puhtaasti. Minun on pidettäväni oma ammuntaprosenttini heidän tasollaan.

Miksi ammuntatarkkuutesi on perinteisesti ollut parhain yhteislähdössä (melkein 85% viime kaudella)?

Tykkään yhteislähdöstä todella paljon ja se on lempimatkani. Siinä kilpaillaan nainen naista vastaan ja pidän takaa-ajamisesta. Se on vähän niin kuin Formula 1. Joskus normaalikilpailun tai pikakilpailun aikana voi tuntua jopa tylsältä. Viime kaudella nautin kyllä myös takaa-ajokilpailuista, sillä en ole koskaan aiemmin voittanut sen matkan kilpailuja.

Tiril Eckhoff ja Dorothea Wierer. Kuva: NordicFocus

Minkä stadionin ampumaradalla tunnet eniten varmuutta? Entä millä vähiten?

Holmenkollen on minulle tutuin, sillä vietän täällä paljon aikaa harjoitellen. Myös hiihtolatu on minulle erityinen juuri täällä. Erityisesti Midstubakkenin kohdilta avautuu upea näköala vuonolle. Kaiken lisäksi asun tässä lähellä.

Pahin paikka on mielestäni Hochfilzen. Sieltä on huonoja kokemuksia. Eikä Kontiolahtikaan ole enää lempipaikkojeni joukossa, vaikka sielläkin olen aiemmin voittanut.

Mikä on ampumahiihdon huonoin puoli?

Se, jos ampuu ohi, eikä tiedä, mistä se johtuu. Siinä tulee hulluksi. Sen jälkeen luotto omaan tekemiseen ei ole kohdallaan, ja joutuu vielä selittämään tiedotusvälineille, miksi kilpailu meni huonosti ja miksi ei ole tyytyväinen.

Olet käynyt aiemmin myös muutamassa FIS-kilpailussa maastohiihdon puolella. Haluaisitko testata vielä tarkemmin, mikä hiihtovauhtisi on verrattuna vaikkapa Johaugiin tai Karlssoniin?

Tiedän, että voisin olla sprinttihiihdossa kolmen parhaan joukossa Norjassa. Mutta esimerkiksi 15 kilometrillä en tunne omaavani sellaista kapasiteettia, mitä Karlssonilla tai Johaugilla on. Jos latu on tasainen, voisin päästä lähelle heidän vauhtiaan, mutta mäkisillä reiteillä minulla ei ole mitään mahdollisuuksia.

En näe itselläni tulevaisuutta maastohiihdon puolella, enkä ole sellaisesta edes kovin kiinnostunut. Ampumahiihto on mielestäni täydellisin laji. Siinä on kestävyysulottuvuus, tekninen ulottuvuus ja henkinen ulottuvuus. Olen ilahtunut siitä, että maastohiihtäjät ovat löytäneet ampumahiihdon. Jännittävää nähdä, mihin Stina Nilsson yltää ensi kaudella.

Mitkä ovat Patrick Obereggerin (Norjan ampumahiihtomaajoukkueen uusi päävalmentaja) parhaat ja huonoimmat puolet. Sekä yleisesti ottaen että ampumahiihtovalmentajana.

Parasta Patrickissa on se, että hän on aina stadionilla kanssani. Hän tukee ja kannustaa jokaisessa treenissä. Hän tekee paljon valmisteluja niin että kaikki on kunnossa ennen kilpailuja. Hän on todella tarkka ja aina ajoissa.

Haastavinta on se, kun soittelemme toisillemme norjaksi. Hän puhuu norjaa ja minä vastaan norjaksi, mutta hän ei ymmärrä, vaikka sanookin ”ok, ymmärrän”. Asia pitää toistaa vielä kertaalleen. Valmentajana hän on kyllä aivan mahtava.

Sinulla on vielä monta vuotta jäljellä ampumahiihtäjänä ja paljon saavuttamatta. Oletko silti miettinyt sitä, mitä haluat tehdä ampumahiihtourasi jälkeen?

En edelleenkään tiedä, mitä haluan tehdä urani jälkeen. Olen kiinnostunut psykologiasta, mutten tiedä pystynkö opiskelemaan viittä vuotta uran jälkeen. Ehkä olen töissä tv:ssä asiantuntijana tai kehitän tietämystäni muilla aloilla. Mutta loppuelämän viettäminen pelkän ampumahiihdon ympärillä voi olla tylsää. Olen kyllä mielestäni paljon muutakin kuin ampumahiihtäjä.

Olet tehnyt Ingridin kanssa podcastia “Kant ut med Tiril og Ingrid”. Oletteko suunnitelleet yhtään englanninkielistä jaksoa? Nauratte niin paljon podcastinne aikana.

En usko, että teemme koskaan englanninkielistä podcastia, sillä emme ole niin hyviä englannissa. Vielä suurempi syy on se, että pystymme puhumaan norjaksi sekä hauskalla että ironisella tavalla yhtä aikaa, mikä ei välttämättä olisi mahdollista englannin kielellä.

Podcastimme aiheet ovat suoraan elämästämme, mitä teemme, mitä ympärillämme tapahtuu, terveydestämme, harjoittelustamme, matkoistamme, hauskoista jutuista ja niin edelleen. Haluamme näyttää ampumahiihtoa erilaisista näkökulmista. Tämä on hieno tapa levittää ampumahiihdon ilosanomaa erityisesti nuorille. Podcastimme nimi tulee siitä, kun ampuu taulun reunalle. Joskus se kaatuu, joskus ei. Se on vähän tuuristakin kiinni.

Vietit 30-vuotissyntymäpäiviä toukokuussa. Ingrid leipoi sinulle synttärikakun. Asteikolla 1-10, minkä arvosanan annat kakulle?

Se oli todella herkullinen kakku, joten se ansaitsee täyden kympin. Hän antoi minulle myös lahjan, jota halusin ja tarvitsin. Erinomainen lahja, meni suoraan sydämeen.

Paolo Romanon tekemästä artikkelista apaasti käänsi Juho-Veikko Hytönen