Viitteellisen huippuiän tunteminen on tärkeää, jotta maratonjuoksijan harjoittelu voidaan pitkällä aikavälillä suunnitella tähtäämään uran parhaat vuoden tähän ikään.

Huipputulos muuttuu iän myötä, mutta keskimääräinen kuntoilijan tulos riippuu jostain muusta kuin iästä.

Huipulla kolmikymppisenä

Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa tilastoitiin maailman suurimmilla maratoneilla (Berliini, Boston, Chicago, Lontoo, New York, MM-maraton, olympiamaraton) viiden parhaan joukkoon sijoittuneiden iät. Otannassa oli yhteensä 410 naisen ja 410 miehen iät vuosien 1984—2009 tulosluetteloista. Keskimääräinen ikä oli naisilla 29,8 ja miehillä 28,9 vuotta.

Huippuikä vaihteli hieman vuodesta riippuen, mutta 1980-luvun jälkeen siinä ei ole tapahtunut systemaattisia muutoksia suuntaan tai toiseen. Esimerkiksi espanjalaisten artikkelissa, jossa tarkasteltiin New Yorkin maratonin huippusijoille juosseiden ikää, saatiin viitteelliseksi huippuiäksi naismaratoonareille 27 vuotta ja miehille 29 vuotta. Otanta oli kuitenkin vain kaksi vuotta.

Huippuajat heikkenevät, keskiarvo kestää

Iän ja maratontuloksen korrelointia tutkittaessa ei ole usein voitu ottaa huomioon esimerkiksi harjoitustaustaa ja aiempaa maratonkokemusta, minkä vuoksi tulokset kertovat vain yleisesti kaikentasoisten osallistujien iän ja tuloksen suhteesta.

Lara, Salinero ja Del Coso (2014) tutkivat New Yorin maratonin tuloksista 18—75-vuotiaiden loppuajan yhteyttä ikään ja sukupuoleen. Aiemmissa tutkimuksissa tuloksia on usein tarkasteltu viiden vuoden välein jaetuissa ikäryhmissä, mutta espanjalaiset erittelivät ajat yhden vuoden ikäryhmiin. 18-vuotiaasta huippuikään juoksijoiden tulos kehittyi noin 4,4 % vuodessa. Huippuiän jälkeen ikäryhmien kymmenen parhaan loppuaika heikkeni keskimäärin 2—4 % prosenttia per ikävuosi.

Saksalaistutkijat (D. Leyk etc., 2006) puolestaan kävivät läpi yli 400 000 maraton- ja puolimaratontuloksen ja juoksijoiden iän. He tarkastelivat juoksijoita kymmenen vuoden ikäryhmissä (20—29, 30—39 jne.). Näiden ikäryhmien juoksutuloksia kuvattiin kaavioissa, joista näkyvät, mihin aikaväliin kunkin ikäryhmän tulokset sijoittuivat. Ikäjaoittelu oli paljon epätarkempi kuin espanjalaisten tutkimuksessa, eikä parasta huippusuoritusikää määritetä.

Saksalaistutkimuksen tärkein tulos: 20—50-vuotiaiden ikäisten joukossa ikä ei kerro tuloksesta. Kaikilla vuosikymmillä juostiin kaikentasoisia aikoja ja tulosten jakaumassa ei nähty olevan merkittäviä eroja. Erikseen tarkasteltiin kilpailuissa kymmenen parhaan joukkoon sijoittuneiden tuloksia ja ikää. Vuosien karttuessa ikäryhmien huipputulokset heikkenevät miehillä 10 ja naisilla 15 % per vuosikymmen.

Keskimääräinen tulos 20—50-vuotiaiden joukossa muuttuu kuitenkin merkityksettömän vähän. Tässä kaaviossa kuvataan, mihin aikaväliin eri ikäluokissa juoksee 25—75 prosenttia (laatikko) ja 5—95 prosenttia(jana) maratoonareista.

Espanjalaistutkimuksessa tarkasteltiin vain ikäryhmän kymmenen parhaan aikoja, joita siis myös saksalaiset tarkastelivat. Niiden osalta tapahtuu molempien tutkimusten mukaan heikkenemistä. Mutta miksi suuren maratoonarijoukon loppuajat sitten eivät heikkene viidenkympin lähestyessä? Vastaus voi liittyä siihen, millaiset ihmiset maratonille osallistuvat. Sitä ei ole tutkittu niin kattavasti, että keskimääräisen tuloksen pysymistä tasaisena osattaisiin selittää.

Naisten tulokset heikkenevät nopeammin

Naisten ja miesten välinen ero loppuajoissa on pienimillään huippumaratoonareiden joukossa. Maailman huippunaiset juoksevat noin 10 % hitaammin kuin kärkimiehet. Kaikista juoksijoista mitattuna naiset juoksevat keskimäärin 18,7 % hitaamman loppuajan kuin samanikäiset miehet, eikä tämä ero muuttunut ikävuosien mukaan käytännössä ollenkaan ennen seniori-ikää.

Kaikkien juoksijoiden joukossa sukupuolten välinen ero kasvaa huomattavasti vasta kuusikymppisistä juoksijoista alkaen. 65-vuotiaat miehet juoksivat keskimäärin 28,2 % kovempaa kuin samanikäiset naiset ja 70-vuotiaissa ero on jo 43,9 %.

Mistä sitten johtuu, että naisten tulokset heikkenevät seniori-iässä enemmän suhteessa miesten tuloksiin? Eroon voi vaikuttaa seniorinaisten osallistujamäärä. Yli 60-vuotiaita naisia oli mukana mukana vain seitsemäsosa miesten määrästä, kun nuoremmissa ikäryhmissä juoksijoista naisia on noin kolmaosa. Yksi mahdollinen selitys ovat sosiologiset tekijät. Aikojen hidastuminen ei siis johtuisi naisten erilaisesta fysiologisesta vanhenemisesta, vaan siitä millaiset naiset maratonia juoksevat vielä vanhuusiässä. (Hinter ja Stevens 2013.)

– Outi Hytönen

Lähteet

Beatriz Lara, Juan Jose Salinero ja Juan Del Coso:The relationship between age and running time in elite marathoners is U-shaped. AGE, Volume 36, Issue 2, 4/2014.

D. Leyk, O. Erley, D. Ridder, M. Leurs, T. Rüther, M. Wunderlich, A. Sievert, K. Baum ja D. Essfeld: Age-related Changes in Maraton and Half-Marathon Performances. Sports Med, 2006.

Hunter SK ja Stevens AA: Sex differences in marathon running with advanced age: physiology or participation? Med Sci Sports Exerc. Jan45(1), 2013.

Hunter SK, Stevens AA, Magennis K, Skelton KW ja Fauth M: Is there a sex difference in the age of elite marathon runners? Med Sci Sports Exerc. Apr43(4), 2011.