Tiia Olkkosen alkukausi on ollut parempi kuin hän itsekään oli odottanut. Rovaniemen Suomen Cupissa tuli kovassa porukassa sprintissä kolmossija, Skandinavia-cupissa parhaana suomalaisena sprintissä kymmenes sija. Kestävyysurheilu.fi kyseli hieman itse itseään valmentavan 20-vuotiaan hiihtäjän ajatuksia harjoittelusta, kehityksestään ja taustoistaan. {mprestriction ids=”1,2,3,4,5″}

– Itse mietin, että jonkunlaisessa kunnossa olen ja voisi olla mahdollisuuksia hiihtää kovaa, mutta hyvä kunto ja hyvät tulokset putkahtivat aika äkkiä. En odottanut alkutalvesta vielä näin hyvää. En ole aiemmin ollut alussa näin hyvässä vireessä. Nostattaa itseluottamusta, olen tehnyt asioita oikein, Olkkonen sanoo.

Mitä tulosten taustalla on?

– Varmaan se, että olen saanut tehtyä treenejä hyvällä fiiliksellä ja harjoitusten rytmittäminen on onnistunut. Olen osannut harjoitella kovaa tietyn jakson ja luottanut, että pystyn harjoittelemaan kovaa, mutta olen myös osannut levätä tarpeeksi. Syksyllä tuntui jo muutamissa kovissa harjoituksissa ihan hyvältä, mutta se on jännä, miten kisoissa sytyttää vähän enemmän. En ole ollut kipeänä eikä ole ollut mitään suurempia ongelmia, Olkkonen sanoo.

Olkkosen lajitausta on monipuolinen: uintia, suunnistusta, yleisurheilua, jääkiekkoa, pesäpalloa, vähän voimisteluakin. Monipuolista liikuntaa tuli paljon.

– Hoppari-ikäisenä alettiin enemmän kiinnittää huomiota tekniikkaan. Huomasin, että nopeusominaisuudet ovat aika hyvät. Sitä alettiin sitten kehittää. Mitään kestävyyttä ei silloin 15-vuotiaana alettu hirveästi mättämään, enemmänkin harjoittelu oli nopeuden kautta suorituskyvyn nostamista, Olkkonen kuvailee.

Muista lajeista suunnistus on edelleen kesäohjelmassa jossain määrin mukana. Yleisurheilussa Olkkonen on nähty Kannuksen Uran väreissä SM-viesteissä. Pesäpallo ja jääkiekko jatkuivat yläasteelle asti, kunnes muutto Vuokattiin urheilulukioon karsi myös ”automaattisesti” lajeja.

– Ei enää oikein ehtinyt käymään kaikissa treeneissä, Olkkonen nauraa.

Varsinaista lajivalintaa Olkkosen ei tarvinnut pähkäillä.

– On se varmaan ollut selvää alusta lähtien, vaikka kaikkiin muihinkin lajeihin on ollut kiinnostusta. Vaikka joukkueessa on kiva urheilla, olen itse kuitenkin yksilöurheilija. Ehkä se oli luonteva valinta. Hiihdossa näki kehityksen suoraan tuloslistalta, joten se oli aika selvä juttu.

Opettavaisia urheilulukiovuosia 

Aika Vuokatin urheilulukiossa oli antoisaa ja opettavaista, mutta harjoituksellisesti mukaan mahtui rikkonaisia vuosia, eikä kehityskäyrä ollut pelkästään nousujohteinen.

– Tasamailta kun tulin, maastot ja harjoitukset kovenivat. Sairastin mykoplasman ekana vuonna, joten se vuosi meni harjoituksellisesti aika pieleen. Siinä en pystynyt kehittymään enkä treenaamaan niin paljon kuin oli itselläni toiveissa. Näen, että jäin jälkeen siitä missä olin omassa sarjassani ollut. Tuli vähän takapakkia, Olkkonen sanoo.

Toista lukiovuottaan hän kuvaakin ”virheiden korjaamiseksi”, että kunto olisi saatu ensimmäistä vuotta edeltäneelle tasolle.

– Kolmos- ja nelosvuonna pystyin jo tekemään kehittäviäkin jaksoja. Opettavaisia vuosia ne olivat.

Lukiovuosina hän kokee kasvaneensa sekä urheilijana että ihmisenä.

– Viime vuosina opin palautumisen ja kuormituksen tasapainon. Opin säätelemään sitä, kuinka paljon pystyn kuormittamaan ja kuinka paljon vaatii taas palauttelua päälle. Koko ajan se on hakemista, mutta siihen oppii kyllä. Vaikeinta on tajuta, että koko ajan ei pysty vetämään täysillä, eikä yksi lepopäivä välttämättä riitä korjaamaan kaikkia virheitä. Mielenkiintoisia vuosia ne olivat.

Olkkosta valmensi kuuden vuoden ajan Juho Halonen. Sen jälkeen hän on vastannut harjoittelustaan itse, vaikka saakin Vuokatissa asuessaan aina tarvittaessa tukea ja neuvoja useilta henkilöiltä kuten Jussi Simulalta ja Ilkka Jarvalta.

Minkälainen valmentaja Tiia Olkkonen on Tiia Olkkoselle?

– Sanoisin, että aika tiukka! Tuntuu, että jos tulee huonoa tulosta, tekisi mieli rankaista ja käydä enemmän lenkillä, mutta onneksi on joku aina sanomassa, että älä nyt kuitenkaan. Väsymys saattaa jäädä taka-alalle, kun joku asia ärsyttää ja tekisi vaan mieli yrittää korjata asia samantien treenaamalla, vaikka se ei välttämättä ole aina avain ongelmiin. Saisin olla itselleni välillä armollisempi. Vaadin itseltäni aika paljon ja olen vähän sellainen perfektionisti.

Vaikka Olkkonen kilpailee mielellään, hän haluaa rakentaa kunnostaan kauden kestävää. Se vaatisi harjoitusjaksoa.

– Tosi tyytyväinen olen siihen, miten on mennyt. Kestävyyden kanssa on edelleen tekemistä, mutta se tulee sieltä pikkuhiljaa. Kauden loppua kohden todennäköisesti paranee.

Kun kausi on käynnistynyt näinkin hyvin, hiihtäjän omat odotukset ja toiveet kauden osalta ovat luonnollisesti nousseet.

– Ei saisi asettaa paineita, mutta (alkukausi) on herättänyt siihen, että tässä on mahdollisuudet pärjätäkin. Nuorten MM-kisoihin pääseminen ei ole enää se tavoite, vaan tavoite on, että siellä voisi pärjätäkin. En halua asettaa itselleni paineita.

Hyvä potentiaali myös normaalimatkoille

Okkonen Rukan maailmancupissa. Kuva: NordicFocus

Jussi Simula pitää ”sisukkaaksi tapaukseksi” kehumansa Olkkosen vahvuutena nopeuden lisäksi tasatyöntöä.

– Nyt enemmän esille tullut vahva puoli on oma ajattelu harjoittelusta. Siinä hän on nostanut hyvin tasoaan. Hän osaa miettiä sitä ja tuoda omat fiilikset harjoitusohjelmaan. Hän myös osaa hyödyntää tiimiään tarpeen mukaan. Siinä hän ottanut ison stepin, Simula kehuu.

Olkkosen urheilulukioaikaa Simula kuvaa yhdellä sanalla vaihtelevaksi. Haasteita oli sairastelujen muodossa paljon.

– Se, että kelkan sai käännettyä, maksaa nyt tulosta. Oli hankalaa aikaa, mutta tuli siellä tehtyä niitä perusasioita, jotka nyt myös auttavat.

Sprintti on jo kulkenut, mutta millaisena näet Olkkosen mahdollisuudet normaalimatkoilla?

– Hyvä potentiaali. Toki kestävyyspuoli vaatii työtä, mutta sprinttikin on kuitenkin omalla tavallaan kestävyyslaji. Tuota kautta on helpoin tulla, että vauhti on olemassa, kestävyys karttuu vuosien saatossa pitkäjänteisen työn kautta ja pystyy sitten nostamaan tasoa, Simula sanoo.

-Heidi Lehikoinen