Suunnistuvalmentaja Antti Harjun työnkuvassa yhdistyvät maajoukkueen apuvalmentajuus, Tampereen urheiluakatemian suunnistajien olympiavalmentajan tehtävät, henkilökohtaisten koutsattavien ohjaaminen ja vielä harrastuksena seuratyö Kalevan Rastin huippujoukkueessa.

Kaikilla osa-alueilla Harjun rooli on hieman erilainen, mutta miehen mukaan tehtävät ja niistä saadut kokemukset täydentävät toisiaan.

– Osa henkilökohtaisista valmennettavista on mukana maajoukkueessa. Seuratoiminnassa taas pääsen tutustumaan maailman kärkinimien toimintatapoihin ja opin paljon työtäni varten, hän kertoo esimerkkeinä.

Haastattelupäivänä Harjun työpäivä alkaa Sammon urheilulukion suunnistajien aamuharjoituksessa. Aamuharjoituksia on kolmesti viikossa ja Harjun kanssa niitä vetää yhteistyössä lukion valmentaja Mikko Eskola.

Aamuharjoitusten pito on marraskuussa kylmää puuhaa. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

– Lukiolaisten valmentaminen on paljon muutakin kuin vain kolmen harjoituksen järjestämistä. Tässä iässä opetellaan urheilijana kasvamista. Aletaan vähitellen harjoitella kahdesti päivässä ja siihen pitää yhdistää koulunkäynti ja palautuminen, Harju summaa.

Lukiovalmennus ei korvaa henkilökohtaisen valmentajan paikkaa, vaan oma valmentaja olisi Harjun mukaan tärkeä tuki lukioiässä. Monipuoliseen työnkuvaansa tyytyväinen valmentaja pitää nuorten kanssa toimimisesta.

– Lukioikäiset kehittyvät nopeasti ja sitä on innostavaa seurata.

Lähtöpaikan asiantuntija

Aamuharjoituksen jälkeen Harju istahtaa kahvihetkeksi haastatteluun. Kotona odottavat seuraavan viikon harjoitusten suunnittelu ja niistä tiedottaminen. Iltapäiväksi hän ajaa Lohjalle Kisakallion urheiluopistolle, missä järjestetän viikonlopun mittainen kaudenavausleiri maajoukkueen kanssa. Harjoituksena maajoukkueen perjantain ohjelmassa on sprinttiharjoitus.

Harju on toiminut maajoukkueen kakkosvalmentajana vuodesta 2010. Leireillä hän vastaa lajiharjoitusten suunnittelusta ja toteutuksesta. Arvokisoissa ja maailmancupeissa Harjun tehtävä on ollut alusta asti toimia lähtöpaikalla urheilijoiden apuna ja tukena. Suunnistajat viettävät ennen kilpailua aikansa karanteenialueella, jottei tieto radasta pääse omaa vuoroaan odottavien korviin ja silmiin.

Viidessä vuodessa Harjusta kehittynyt lähtörutiinien asiantuntija.

– Lähtöalue on tosi mielenkiintoinen paikka. Kaikilla on omat rutiininsa ja yritän pystyä tukemaan jokaista yksilöllisesti. Valmistautuminen on tärkeä osa onnistunutta suoritusta ja myös viimeiset hetket ovat merkittäviä, Harju sanoo.

Suomalaisten tukemisen ohella hän ehtii tarkkailla muiden maiden urheilijoita.

– Tiedän jo kaikkien huippujen tavat ja verryttelyrutiinit, Harju sanoo ja kertoo vuosien tuomasta kokemuksesta huolimatta jännittävänsä itsekin lähtöalueella. Sitä ei vain saa näyttää päällepäin.

Neljä valmennettavaa

Antti Harjulla on tällä hetkellä neljä henkilökohtaista valmennettavaa. Maajoukkuesuunnistaja Saila Kinnille ja tänä syksynä Harjun ohjauksessa aloittaneelle 22-vuotiaalle Santeri Sainiolle hän tekee päivittäistä harjoitusohjelmaa. Kalevan Rastin Hannu Airila ja Jere Pajunen ovat valmennusvuosien aikana ohjautuneet suunnittelemaan ohjelmansa itse ja heille Harju on keskustelukumppani ja tuki. Tämä tuntuu Harjusta sopivalta henkilökohtaisten valmennettavien määrältä.

Kinniä lukuunottamatta muita A-maajoukkuenaisia valmentaa päävalmentaja Juha Taini.

– Urheilijoita on helppo saada mukaan keskusteluun ja päivittäiseen toimintaan, kun maajoukkueessa ja henkilökohtaisena valmentajana toimivat samat henkilöt. Meillä ei ole kuitenkaan resursseja valmentaa kaikkia, Harju sanoo. Miehillä onkin muita, maajoukkueen ulkopuolisia valmentajia.

Esimerkiksi MM-mitaleja rohmunneessa Tanskan maajoukkueessa kaikki urheilijat ovat kahden maajoukkuevalmentajan henkilökohtaisia valmennettavia.

– Tämä on varmasti yksi heidän vahvuutensa. Toisaalta maajoukkue tarjoaa virikkeellisen ympäristön, kun ideoita ja valmennettavia tulee useammasta paikasta, Harju pohtii.

Harrastuksena seuratyö

Vapaapäivinään Harju ei aina irtaudu valmentajan tehtävistä. Aktiiviurallaan hän saavutti kaksi kertaa Jukola-voiton Kalevan Rastin paidassa ja seuran porukka on edelleen äärimmäisen tärkeä.

– Olen siellä talkoolaisena ja toimin miesten ryhmän joukkueenjohtajana, Harju kertoo.

Samalla hän pääsee seuraamaan paitsi valmennettaviensa Airilan ja Pajusen menoa, myös seuraan kuuluvien kansainvälisten huippunimien toimia.

Harjun valmennettavat Hannu Airila (vas.) ja Jere Pajunen tuulettavat SM-viestin voittoa 2015 yhdessä Aaro Asikaisen ja Thierry Gueorgioun kanssa. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

– Heidän kanssaan toimimalla oppii valtavasti ja siitä on tietysti hyötyä valmentajan työssä, Harju sanoo.

Kun suunnistusvalmentajan harrastuksenakin on suunnistuksen parissa toimiminen, on Harjun mukaan hyvin tärkeää pystyä myös irtautumaan työstä ja palautumaan.

– Valmentajan työssä ei lasketa työtunteja, se on intohimoa. Siksi vapaa-ajan ja työn erottaminen on haasteellista, mutta se on hyvin tärkeää, jos tätä haluaa jaksaa eläkkeelle asti. Henkisesti uupuneena uuden oppiminenkin on mahdotonta. Ihan niin kuin urheilijan niin myös valmentajan on huolehdittava kuormituksen japalautumisen oikeasta suhteesta, hän sanoo.

Kuluneella viikolla Harjulle kertyi seitsemän työpäivää, mutta jo ennakkoon maanantai oli varattu palautumiseen. Lepopäivinä Harju irtautuu työstä lenkkeilemällä, kävelemällä metsässä tai lukemalla kirjoja. Todennäköisesti sotahistoriaan liittyviä.

Lue Antti Harjun päätymisestä valmentajan uralle eilisestä plussajutusta.

– Outi Hytönen