Kilpailunhaluiselle ruotsalaishiihtäjälle jopa appelsiinin kuoriminen oli lapsena nopeuskilpailu.

Ruotsalaishiihtäjä Stina Nilsson hankki kolme mitalia Seefeldin MM-kisoista, mutta tammikuussa näytti vielä siltä, että hän saa odottaa MM-kisoja kaksi vuotta.

Nilssonin Otepään maailmancupissa tammikuussa hankkima takareisivamma oli huomattavasti ilmoitettua pahempi. Ruotsalaishiihtäjä kertoi asiasta viime viikolla norjalais-ruotsalaisessa Skavlan -keskusteluohjelmassa, jota esitetään myös Yle Teema Fem -kanavalla.

Otepään maailmancup-sprintin välierässä hän kiri loppusuoralla finaalipaikasta ja saavuttikin sen reippaalla jalan kurotuksella maaliviivan yli. Heti kurotuksen jälkeen takareidessä poltteli.

Aluksi Nilsson arveli saaneensa vain venähdyksen, mutta fysioterapeutin luona Nilsson ei pystynyt nostamaan jalkaansa ylöspäin maatessaan hoitopöydällä. Oli selvää, ettei Otepään sprintti jatkuisi hänen osaltaan.

0-1 prosentin mahdollisuus MM-kisoille

Ruotsalaishiihtäjä lensi Tukholmaan, jossa jalasta otettiin röntgenkuva. Parin päivän päästä ortopedi selvitti vamman laadun Nilssonille ja arvio oli karu: takareisilihas oli poikki vain neljä viikkoa ennen Seefeldin MM-kilpailuja.

– Lääkäri sanoi, etten tule hiihtämään MM-kisoissa. Kuntoutus täyteen vahvuuteen kestäisi 12 kuukautta ja menisi monta kuukautta ennen kuin pääsisin edes hiihtämään. Ei mitään mahdollisuuksia. Hän sanoi, että nollan prosentin mahdollisuus, Nilsson kertasi lääkärin tuomiota ohjelmassa.

– Mutta minä sanoin, että paranen todella nopeasti ja silloin lääkäri antoi yhden prosentin todennäköisyyden, että tämä kääntyy vielä hyväksi, Nilsson jatkoi.

Stina Nilsson sai takareisivamman Otepään maailmancupissa. Kuva: NordicFocus

Tästä alkoi projekti Yhdysvaltain presidentin vaalikampanjaa mukaillen: make Stinas hamstring great again. Nilsson piti vamman vakavuuden salassa ja kertoi siitä vain lähipiirilleen ja valmentajilleen. Edes maajoukkuekaverit eivät saaneet heti oikeaa tietoa. Välillä hän joutui jopa valehtelemaan vamman vakavuudesta.

– En halunnut, että minulta kyseltäisiin siitä, enkä halunnut joutua loukkaantuneen asemaan Nilsson perusteli.

Venäjän opiskelua ja kuntoutusta

Nilssonin mukaan kuntoutus oli hauskinta mitä hän on elämässään tehnyt. Kuntoutuksen aikana Nilssonin piti saada myös muita haasteita, joten hän alkoi opiskella venäjää, jonka taidosta hän antoi esimerkin ohjelmassa.

Seefeldin MM-kilpailut lähestyivät kovaa vauhtia, mutta lopulta Nilsson pääsi sellaiseen kuntoon, että Itävallassa hän saavutti maailmanmestaruuden pariviestissä ja viestissä sekä MM-hopeaa sprintissä.

– MM-kisoissa ensimmäiset startit olivat hiukan ruosteisia, Nilsson sanoi ja jatkoi, ettei voinut täysin luottaa jalkaansa.

Vire parani vielä kevättä kohden ja lopulta Quebecissä hän voitti koko minitourin ja juhli maailmancupin sprintticupin voittoa. Hän kertoi, että kauden yksi mieleenpainuvimmista voitoista oli kirivoitto Therese Johaugia vastaan Quebecin minitourin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa.

Stina Nilsson kukisti Therese Johaugin Quebecin maailmancupin yhteislähtökilpailussa. Kuva: NordicFocus

Hän paljasti, ettei jalka ole vieläkään täysin kunnossa.

– Reisi kestää yhä enemmän, mutta jos rasitan liikaa, reisi kramppaa.

Fredrik Skavlan totesikin, että nämä ovat huonoja uutisia Therese Johaugille, joka joutui taipumaan puolikuntoiselle Nilssonille kauden lopuksi.

Äärimmäisen kilpailunhaluinen

Nilsson kertoo, että hänen menestyksensä salaisuus on valtava kilpailunhalu, joka omalta osaltaan vei ruotsalaisen vakavasta loukkaantumisesta Seefeldin menestyksekkäisiin MM-kilpailuihin. Jo lapsuudessaan hän kilpaili sekä sisaruksiaan että koulukavereitaan vastaan aivan kaikessa.

– Olin ainoa, jonka mielestä appelsiinin kuoriminen oli nopeuskilpailu.

Reiden kuntoutus oli Nilssonin kilpailu häntä itseään vastaan. Hiihtäjää motivoi myös se, jos joku epäilee hänen kykyjään.

– Sama tapahtui lääkärin kanssa. Kun hän sanoi, ettei se (Seefeldissä hiihtäminen) onnistu, ajattelin, että katsotaan.

Nilssonin reilut 10 minuuttia kestävän haastattelun Skavlan-ohjelmassa voi katsoa suomeksi tekstitettynä Yle Areenasta vielä reilun kolmen viikon ajan.

-Juho-Veikko Hytönen