Jarkko Järvenpää mursi tammikuussa nilkkansa ja ehti ennen SM-maantietä juosta vain kaksi viikkoa. Pronssimitali ja aika 1:08:36 tuntuivat ihmeeltä.

Jarkko Järvenpään pitkä, vaikea jakso alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun takareisi ei mahdollistanut täysipainoista harjoittelua. Lopulta vaiva piti hoitaa leikkauksella viime heinäkuussa. Syksyllä Järvenpää esiintyi jo pirteästi muutamissa kisastarteissa.

– Tammikuussa jalat olivat vihdoin ensimmäistä kertaa vuoden 2013 kevään jälkeen sellaisessa kunnossa, että pystyin tekemään harjoituksia juosten ja vieläpä nauttimaan juoksusta. Tunne oli upea, kun kunto nousi hetkessä, Järvenpää muistelee.

Tammikuun harjoituksissa hän pääsi nauttimaan omista ennätysvauhdeistaan harjoituksissa ja kaikki tuntui selvältä: jo alkukeväästä olisi mahdollista juosta maratonilla olympianäytöksi riittävä aika.
Mutta sitten kaikki meni uusiksi.

– Tammikuun lopussa liukastuin pahasti lumen alla piilossa olleeseen jäähän ja oikean nilkan ulkokehräsluu murtui.

Jättimäärä korvaavaa harjoittelua

Aina hymyilevä positiivinen Järvenpää ei karmeasta takaiskusta lannistunut. Saatuaan kipsin jalkaan hän aloitti heti korvaavan harjoittelun kuntosalilla.

– Ohjelmana oli tehdä mitä vaan ikinä pystyin niin paljon kuin jaksoin. Ajallisesti harjoittelin paljon enemmän kuin mitä juoksemalla voisikaan harjoitella. Hapenotto kehittyi varmasti, Järvenpää kertoo talvestaan.

Kuntoutumistavoitteeksi hän asetti, että pystyisi huhtikuussa tekemään harjoituksia juosten ja osallistumaan ehkä SM-maantielle. Vielä maaliskuun lopussa näytti huonolta.

– Maaliskuun lopussa yritin juosta muutaman kerran, mutta nilkka ei kestänyt vielä yhtään. Sitten parantumisessa tapahtui nopea harppaus huhtikuun alussa ja pystyin aloittamaan korvaavien ohella juoksuharjoitukset, Järvenpää kertoo.

SM-maantiehen oli kuitenkin aikaa enää kaksi viikkoa. Järvenpää kävi valmentajansa Veli-Matti Rannan kanssa pitkän keskustelun riskeistä juosta puolimaraton toisella juoksuviikolla.

– Hammasta purren Vellu antoi luvan startata SM-maantiellä, koska hän tiesi sen olleen minulle kantava ajatus siitä asti, kun tammikuun lopussa aloin käsipyörällä runtata reeniä.

Omassa rauhassa kuntoon

Ennen SM-maantietä Järvenpää ei kertonut tilanteestaan julkisesti.

– Kukaan muu ei vasta kuin lauantain päivän kisan jälkeen tiennyt tilannettani, ja siksi oli mahdollista taistella jopa mitalista, hän arvioi.

Järvenpää ehti tehdä juosten kolme kovaa harjoitusta ja kilometrejä oli mittarissa reilut sata.

– Mahdollisuudet olisi ollut paljon paremmat, jos vaikka viikonkin enemmän olisin saanut juostua. Juoksu kehittyy kuitenkin vain juoksemalla, Järvenpää miettii. Kun tavoitteena oli päästä ylipäätään osallistumaan, tekivät pronssimitali ja loppuaika 1:08:36 miehen ikinonnelliseksi.

– Tämä oli huikea aika. 1:10 olisi jo ollut yli odotusten, Järvenpää sanoo ja kertoo kokeneensa kisassa aitoa ”juoksijan alkuinnokkuutta”.

Maantiekilpailun jälkeen oli taas syytä ottaa rauhallisesti ja Järvenpään suunnitelmissa onkin pyöräillä taas viikon verran.

– Nilkan nivelkapselissa on vielä turvotusta, jota tarkkaillaan. Tärkeintä on, että murtumalinja on nyt enää hämärästi näkyvissä. Voi olla, että SM-maastoihin mennessä nilkalla ei pysty vielä juoksemaan, nivelkapselin täytyy parantua vielä paremmin, Järvenpääs sanoo.

Tasaisella asfaltilla juokseminen sujuu kuitenkin jo hyvin. Kahden vuoden vammakauden jälkeen Järvenpää osaa arvostaa tilaisuutta juosta ehjillä jaloilla.

Kannustukseksi muille

Järvenpää haluaa tarinallaan kannustaa vammoista ja muista ongelmista kärsiviä urheilijoita jatkamaan unelmiensa tavoittelemista. Hänen oma tavoitteensa on päästä vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisiin maratonille.

– SM-maantien puolikkaan tulos on lähtötaso ja aikakin on juoksemattomuuden huomioiden hyvä, mutta ennen kaikkea tunne, mikä juoksussa pitkästä aikaa on, antaa ja vahvistaa uskoa siihen, että kyllä tätä kannattaa jatkaa, iloitsee Järvenpää-

– Tärkeintä on, että itse uskoo mahdollisuuksiinsa.

Jos kaikki menee hyvin, Järvenpää uskoo olevansa ennätysvauhdissa jo syksyllä, mutta joka tapauksessa ainakin vuodeta 2016 on tarkoitus tulla hyvä.

– Outi Hytönen