Helsingin vuoden 1971 EM-kisoissa 17-vuotias Kontu karsiutui alkuerissä, mutta juoksi SE:n 4.25,3.

Juttu jatkuu edelliseltä sivulta

– Pääsin Helsingin kisoihin osittain sen takia, että kotikisoissa urheilijoista ei tullut juuri kustannuksia. Noista kisoista jäi hyvät muistot.

Seuraavana vuonna pidettyihin Münchenin olympialaisiin Kontu lähti astetta kovempana juoksijana. Aiemmin kesällä hän oli juossut SE:n 4.14,5. Olympialaiset olivat kuitenkin Kontun omien sanojen mukaan hänen uransa suurin epäonnistuminen ja pettymys. Alkuerissä karsiutunut Kontu jäi ennätyksestään lähes kymmenen sekuntia. Kontu kärsi kisojen aikana flunssasta ja hänet eristettiin tartuntavaaran takia Suomen muista naisjuoksijoista. Kontu ei kuitenkaan halua laittaa huonoa juoksuaan yksin flunssan piikkiin. 

– Tuo kisa oli joka tapauksessa täysi katastrofi. Tunsin häpeää, kun juoksin niin huonosti. Minusta tuntui kisassa siltä, etten pääse mihinkään.

– Ei minulta tosin kukaan suuria odottanutkaan Helsingissä eikä Münchenissä. Itsekin ajattelin, että minun aikani tulee vasta myöhemmissä arvokisoissa.

Seuraavina vuosina Kontu kärsi erilaisista pikkuvaivoista. Hän pystyi kilpailemaan, mutta ei päässyt vammojen myötä ihan huippuvireeseen. Rooman vuoden 1974 EM-kisat jäivät Kontulta käymättä ja vuosi 1975 jäi välivuodeksi, kun hän joutui kantapääleikkaukseen. Vuonna 1976 Kontu ei ollut loukkaantumisen jäljiltä vielä parhaimmillaan ja myös Montrealin olympialaiset jäivät käymättä.

Vammoitta harjoitteleminen toi huippuvireen

Vuonna 1977 Kontu pääsi elämänsä vireeseen. Hän juoksi 1500 metrin SE:n lisäksi Helsingin Eurooppa Cupissa myös 800 metrin SE:n 2.03,5. Kontu kertoo kauden olleen kokonaisuudessaan nousujohteinen.

– Sain juosta tuona vuonna vammoitta. Ulkomaanleireillä olin ollut aiempinakin talvina, mutta tuolloin kokeilin ensimmäistä kertaa korkean paikan harjoittelua, joka toimi hyvin. Mielestäni ennätyksiin ei ollut kuitenkaan mitään yksittäistä syytä. Kausi oli kokonaisuudessaan ehjä.

– Nina Holmenin vuoden 1974 kolmen tonnin Euroopan mestaruus vaikutti kyllä meikäläisenkin juoksemiseen. Jotenkin jaksoi uskoa enemmän siihen, että itsekin voisi pärjätä jatkossa entistä paremmin

Vuonna 1978 Kontu kärsi jälleen vammoista, eikä päässyt huippukuntoon. Näin Prahan EM-kisat jäivät käymättä. Syksyllä 1979 Kontu päätti lopettaa uransa 25-vuotiaana.

– Minua ei kiinnostanut enää pelkkä maaottelutaso, palo oli korkeammalle. Minun olisi pitänyt jättää työni ja satsata totaalisesti harjoitteluun. mutta pelkäsin etteivät paikkani kestä kovempaa harjoittelua. Niinpä päätin lopettaa.

Kontun mukaan hänen olisi ehkä kannattanut harjoitella nuorempana hieman maltillisemmin.

– Toisaalta huipulle ei pääse, jos harjoittelee liian kevyesti. Siinä urheilun vaikeus onkin, on vaikea harjoitella sopivan kovaa.

Vahvuutena hyvä loppukiri

Kontun ehdoton päämatka oli 1500 metriä ja myös 800 metriä oli hänelle mieluinen. 3000 metriä tuli Kontun uran alkuvaiheissa uutena matkana naisten lajivalikoimaan. Tuolla matkalla Kontun ennätys on 9.14,5.

– Kyllä tonnivitonen oli minun matkani. Minulla oli sille matkalle sopivaa vauhtikestävyyttä. 3000 metriä tuntui liian pitkältä matkalta, enkä ollut 800 metrille tarpeeksi nopea, 400 metrin ennätykseni oli 58,9.

– Minulla oli 1500 metrillä hyvä loppukiri ja rytminvaihtokykyä. Jos olin loppusuoran alkaessa kärjen vauhdissa, niin kyllä minä silloin yleensä voitin.
Kontun mukaan myös hänen luonteensa sopii hyvin kestävyysjuoksuharjoitteluun.

– Jaksoin puurtaa yksin. Harjoituskavereita minulla ei koskaan oikein ollutkaan. Yksinharjoittelu sopi minulle hyvin.

Urheilu-uransa aikana Kontu teki kuuden tunnin työpäivää pankkivirkailijana.

– Juoksin ensin aamulenkin ja menin yhdeksäksi töihin. Työpäivä päättyi kolmelta, jonka jälkeen vuorossa oli varsinainen pääharjoitus. Kuuden tunnin työpäivä ei haitannut harjoitteluani mitenkään.

Urheilu-uran päätyttyä Kontu alkoi tehdä täyttä työpäivää ja sai töissä aiempaa enemmän vastuuta. Lisäksi hän perusti perheen.

Sinikka Kontu on nykyään mukana perheyrityksessä. Kuva: Risto-Matti Kärki / Uudenkaupungin Sanomat.

Kolmannen lapsensa synnyttyä Kontu jäi hoitovapaalle. Sen päätyttyä hän perusti miehensä kanssa Vahterus-nimisen yrityksen, joka on erikoistunut teollisiin levylämmönsiirtimiin. Äskettäin 25-vuotisjuhliaan viettänyt yritys aloitti kolmen hengen voimin. Nyt vientiyrityksellä on tytäryhtiöt mukaan lukien 250 työntekijää.

Aktiivinen taustatoimija

Oman juoksu-uransa jälkeen Kontu on ollut aktiivinen seura- ja järjestötoiminnassa. Hän oli vuonna 1999 perustamassa Uudenkaupungin Kenttäkarhuja, joka on erityisesti nuorisotoimintaan satsaava yleisurheilun erikoisseura. Kontu toimii tällä hetkellä seuran puheenjohtajana toiseen otteeseen. Lisäksi hän on ollut aiemmin myös piirin ja liiton valtuustoissa.

– Liikun itse suhtkoht monipuolisesti, aktiivisuus vaihtelee jonkin verran. Talvella hiihdän aika paljon, Uuteenkaupunkiin tullut kuntoputki on lisännyt hiihtoharrastustani. Lisäksi pyöräilen, melon, uin ja kävelen. Kesällä myös juoksen vähäsen, mutta jalkani eivät kestä aktiivista juoksuharrastusta.

Yleisurheilua Kontu seuraa erityisesti television välityksellä. Kalevan Kisat hän kiertää vuosittain miehensä kanssa. Aviomies Mauri Kontu oli 70-luvulla itsekin SM-tason estejuoksija.

Kontu seuraa luonnollisesti erityisellä kiinnostuksella omia paraatimatkojaan.

– Olen seurannut vuosikymmenten mittaan mielenkiinnolla, kun esiin on noussut uusia lupauksia. Olen itsekin katsomossa tai television äärellä innoissani heidän menestyessään ja myötäelän heidän pettymyksiään. Monet lupaukset ovat olleet vuosien mittaan lähellä omaa ennätystasoani, mutta sitten on tullut mutkia matkaan. Toivon kovasti, että joku onnistuisi pian rikkomaan vanhan ennätykseni.

-Juhana Unkuri

Esimerkki Sinikka Kontun aktiiviaikoijen harjoittelusta löytyy tästä PDF-tiedostosta.