Kestävyysurheilu.fi:n pyöräilyn seurantaurheilija Samuel Pökälä lähti tammikuun puolivälissä Ranskaan liittyen VC Pays de Loudéac –amatööritalliinsa. Kyselläänpä hieman Pökälän kuulumisia Bretagnesta Loudeacin kaupungista. Pökälä on ehtinyt jo polkea ensimmäiset kilpailunsakin.

Terve! Olet nyt reilun kuukauden asustellut Ranskassa. Miten olet maahan kotiutunut ja kuinka ensimmäiset viikot ovat sujuneet? Onko ollut mitään ongelmia vai onko kaikki sujunut hyvin?

– Jep, eli puolitoista kuukautta on nyt vierähtänyt täällä Loudeacissa. Kotiutuminen tänne on sujunut ihan hyvin, mitään isompaa ongelmaa ei ole ollut ja pienetkin pulmat on ratkennut yleensä hyvin. Välillä on aiheuttanut muutoksia päivärytmiin yöpakkaset ja muutamat lumisateet, joiden takia aamulle suunniteltu treeni on siirtynyt iltapäivään, kun on pelännyt vähän riskiä, että tiet on liukkaana. Tiimi kyllä järjesti tänne kämpille myös treinerin, joten pahimpina päivinä olen sitten ajanut vaan sisällä, niitä ei kuitenkaan ole ollut montaa.

Entä joko ranskan kieli sujuu sujuvasti?

– Ranskan kieli nyt ei ihan vielä ole täydellisesti hallussa, mutta pikkuhiljaa alkaa oppia lisää sanoja ja perus kaupassakäynti ym. menee jo lyhyillä ranskankielisillä ilmauksilla ja koitan myös kysellä tiimikavereilta juttuja ranskaksi, jotta oppisi puhumaan paremmin. Aika paljon auttaa amerikkalainen tiimikaveri, joka asuu tuossa naapurissa ja puhuu huomattavasti paremmin ranskaa. Kyselen aina vähän sanastoa ja vinkkejä häneltä ja myös välillä tulkkausapua.

Miltä sinun uusi tallisi vaikuttaa? Onko mukavaa porukkaa ja oletko päässyt hyvin talliin sisään?

– Talli vaikuttaa hyvältä, valmentaja on mukava nuori kaveri, joka on hyvin selvillä asioista, lisäksi henkilökunta muutenkin on mukavaa porukkaaja koittavat kyllä jeesata kaikessa parhaansa mukaan. Myös tiimikaverit ovat kaikki hyviä tyyppejä, kaikki eivät puhu paljoa muuta kun ranskaa mutta siitä huolimatta tulevat juttelemaan parhaansa mukaan ja tiimissä on tosi hyvä henki. Huolto toimii myös ihan hyvin, tietysti just se, että ei oikein tunne kulttuuria ja toimintatapoja, eikä kielikään ole ihan hallussa, aiheuttaa välillä pieniä pulmatilanteita, mutta niistäkin on tähän mennessä selvitty ihan hyvin. Meillä on ollut pari viikonloppuleiriä ja pitempi kisa-/leirireissu Etelä-Ranskaan, ja niiden aikana on aika hyvin päässyt tiimin toimintatavoista selville.

Entä oma harjoittelusi, kuinka se on siellä sujunut, kun pääsitkin kesken talven ajamaan sulille teille kesäisempiin olosuhteisiin? Millaista harjoittelua sinulla on ollut ohjelmassa ja onko ollut paljon yhteislenkkejä tallikavereiden kanssa?

– Normaali harjoitusviikko riippuu tietysti vähän siitä, onko viikonloppuna kisoja vai ei. Tähän mennessä kun kisakausi on vasta aluillaan, normiviikko on yleensä ollut sellainen, että viikonloppuna on jotain yhteistreenejä ohjelmassa, jolloin ajetaan vähän pidempää lenkkiä ja viikolla olen sitten tehnyt muutaman pidemmän treenin ja muutaman tehotreenin ja välillä niiden yhdistelmän. Eli aika perussettiä. Nyt kun kisakausi alkaa, niin palautuminen pitää ottaa huomioon, eli alkuviikosta palauttavaa, sen jälkeen muutama hyvä treenipäivä ja sitten valmistautumista seuraaviin kisoihin. Se, että on päässyt jo tammikuusta alkaen maantielle ajamaan, on tietysti erilaista aikaisempiin vuosiin verrattuna ja muutaman kerran on huomannut, että kroppa on ollut vähän ihmeissään, kun yhtäkkiä onkin jatkuvasti pyörän päällä. Toisaalta esimerkiksi viime vuonna kun hiihtokelit oli niin kehnot, tuli treenattua pääasiassa pyörällä, joten tilanne ei siitä hirveästi poikkea, tietysti loskaa ei ole ollut ihan niin paljoa. Bretagne on aika sateinen paikka, joten märässä ajamista on saanut kyllä niin sanotusti riittävästi. Toivottavasti pikkuhiljaa kelit alkaa paranemaan tälläkin suunnalla.

Entä millainen on sinun tyypillinen päiväsi ja päivän ohjelma?

– Tyypillinen päiväohjelma on pelkistettynä seuraava, aamulla kasin pintaan ylös ja aamupalaa, sen jälkeen treenaamaan, jos ei siis ole ollut yöpakkasia. Treenin jälkeen lounasta, jonka jälkeen yleistä säätämistä, kaupassa käyntiä ynnä muuta, sekä kovaa yritystä saada vähän kouluhommia tehtyä. Jossain vaiheessa vähän välipalaa, kunnes illalla lihashuoltoa ja päivällinen, sekä yhteydenpitoa kotiinpäin ja kavereihin. Kouluhommia pitäisi koittaa saada tehtyä vähän enemmänkin, mutta jotenkin aika hukkuu aina kaikkeen muuhun. Illalla yleensä siinä kymmenen-yhdentoista välissä nukkumaan.

Koetko, että olet päässyt täysin ammattimaisesti keskittymään pyöräilyyn ja miltä se tuntuu?

– Kyllä nyt on periaatteessa päässyt ammattimaisesti keskittymään pyöräilyyn, tietysti koitan jostain saada aikaa aina kouluhommienkin tekoon, jotta nekin saa etenemään. Sen olen huomannut, että päivään pitää löytää tietty rytmi, muuten ei meinaa saada mitään muuta kun treenin aikaiseksi. Eli aamulla pitää herätä ajoissa ja löytää muutenkin päivään tietty päivärytmi, jotta saa hommat sujumaan. Aikaisemmin tämä on tullut koulun takia luonnostaan, joten vaikka tuntuu, että kouluhommiin ynnä muuhun on reilusti aikaa treenien jälkeen, niin monena päivänä on illalla huomannut, että aika on vaan kulunut kaikkeen muuhun, jos ei ole selkeästi suunnitellut, missä vaiheessa päivää mitäkin asiaa tekee.

Sinulla oli myös jo ensimmäiset kilpailusi. Miten nämä kisat sujuivat ja oletko ajoosi tyytyväinen tässä vaiheessa kautta?

– Ekat kisat ehti tosiaan olla toissa viikolla Etelä-Ranskassa, ihan Pyreneiden kupeessa. Ohjelmassa oli reilu viikon aikana viisi kisaa ja välipäivinä tarkoitus oli treenata yhdessä tiimin kanssa. Eka kisa lähti hyvin käyntiin, pääsin heti alusta mukaan irtiottoon, mutta omat jalat loppuivat mäkiin ja tipuin hatkasta noin 40 kilometriä maalista. Kakkosporukka ei ollut kaukana, mutta juuri kun pääsin siihen, meni rengas ja oma huoltoauto oli siellä ykkösporukan takana, koska meillä oli toinenkin kaveri siellä. Mikään muiden tiimien huoltoautoista ei antanut uutta kiekkoa, kunnes parin minuutin päästä tuli vielä yksi auto jolta sain lopulta kiekon mutta porukka oli karannut jo kauas siinä vaiheessa. Siinä sitten ajelin yksinään kunnes takaa tuli viimeinen porukka ja rulllailin siinä maaliin. Olin aika jäässä, kun vettä satoi ja lämpöä alle 10 astetta. Seuraavan päivän kisassa jalat oli aika tyhjät ekan päivän jäljiltä ja kärsin taas rengasrikon ja jouduin tälläkin kertaa odottelemaan autoa vähän aikaa, ja uuden kiekon saatua vedin vielä nurin märässä mutkassa ja kisa oli aikalailla siinä. Ei siis mennyt kovin hyvin. Tämän jälkeen hommat alkoivat mennä vähän pieleen, kun sairastuin maanantai-iltana johonkin vatsapöpöön ja seuraava yö meni sen kourissa. Tiistain kisa jäi siis väliin, mutta keskiviikkona ja torstaina osallistuin kuitenkin tiimin kanssa treeneihin.

Samaan aikaan koko joukkuetta vaivasi flunssa, joka aiheutui luultavasti siitä, että viikonlopun molemmat kisat ajettiin sateessa ja kylmässä. Sain siis vielä pienen flunssankin päälle ja treenien ja sairastelun seurauksena olin seuraavan viikonlopun kisoissa aika puhki. Lauantaina startattiin taas sateessa ja totesin heti alussa että kroppa on ihan tyhjä ja ohjelmassa oli myös maastollisesti raskas etappi. Päivän toisessa mäessä meno loppui kun seinään ja hyppäsin parin muun sairastelevan tiimikaverin kanssa autoon. Sunnuntaina en enää startannut, vaan totesin että on parempi koittaa toipua sairastelusta, sillä vatsavaivat oli edelleen kiusana. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa olemaan parempaan päin, pientä flunssaa on vielä mutta ei pahempaa.

Aika haasteelliset kisat oli tosiaan ja monta mutkaa mahtui matkaan. Miten kautesi jatkuu tästä eteenpäin?

– Kausi jatkuu tästä huhtikuun alkuun siten, että kisoja on joka viikonloppu, kaksi seuraavaa viikonloppua vain toisena päivänä, mutta sen jälkeen sekä lauantaina että sunnuntaina. Maaliskuun lopussa on itselle tärkeä kilpailu, kahden päivän ja kolme etapin kisa, jossa yhtenä etappina lyhyt tempo.

– Tero Viljanen