Tammikuun puolivälistä lähtien Ranskassa asustanut ja VC Pays de Loudéac –amatööritallia edustanut Samuel Pökälä kertoo kevään kuulumisten lisäksi eroista, joita on huomannut ranskalaisen ja suomalaisen pyöräilykulttuurin välillä.

Terve Samuel! Miten sinun viime viikot ovat sujuneet sitten maaliskuun alun, jolloin viimeksi olimme yhteydessä? Kuinka harjoittelusi on sujunut ja entä oletko ollut tyytyväinen suorituksiisi kisoissa?

– Tosiaan, maaliskuun alun jälkeen kilpailuja on ollut joka viikonloppu, viime viikonloppu oli helmikuun puolen välin jälkeen ensimmäinen viikonloppu ilman kisoja ja teki hyvää saada väliin pieni hengähdys-/treenitauko. Harjoittelu on sujunut helmikuun sairastelun jälkeen kokolailla ongelmitta, olen säästynyt hyvin sairasteluilta ja muilta hankaluuksilta ja kelitkin ovat alkaneet mennä parempaan päin, pari viikkoa on nyt ollut jo oikein kesäistä keliä. Kilpailut ovat olleet nyt tässä Bretagnen alueella ja alkuun meni muutamat kisat ennen kuin alkoi saada juonesta kiinni. Melkein kaikissa kisoissa on ollut tuulta, reitit ovat vaihtelevan mäkisiä ja lisäksi kapeat tiet ja iso ajajaporukka vaati aluksi totuttelemista. Nyt on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut päästä hommasta jyvälle ja huhtikuussa on tullut jo ihan kohtuullisia tuloksia, pääsiäisviikonloppuna ajetussa Tour de Pays de Lesneven -etappikisassa olin ensimmäisen etapin viides ja lopulta kokonaiskisassa kuudes. Seuraavana viikonloppuna ajetussa Ploudalmezeau-kisassa olin neljäs, joten ei ihan vielä podium-sijoituksia, mutta lähelle!

Kuinka muuten olet viihtynyt Ranskassa, onko ranskalainen kulttuuri tullut jo tutummaksi?

– Olen viihtynyt Ranskassa ihan kohtuullisesti, tietysti kulttuuriin tottuminen vie aina oman aikansa ja kun kieli ei ole ihan täydellisesti hallussa niin välillä on ollut pieniä vaikeuksia ymmärtämisen suhteen. Mutta noin yleisesti ottaen olen sopeutunut mielestäni ihan hyvin ja peruseläminen täällä sujuu ihan ilman ongelmia.

Tehdään vähän selontekoa eroista pyöräilymaa Ranskan ja Suomen välillä: Miten näet ranskalaisen pyöräilykulttuurin eroavan Suomesta? Mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot? Entä kuinka ranskalaisissa kisoissa ajetaan Suomen kisoihin verrattuna, onko kilpailu merkittävästi kovempaa ja tiukempaa?

– Noin yleisesti ottaen pyöräilijää arvostetaan Ranskassa huomattavasti enemmän, onhan pyöräily kuitenkin vähän niin kuin kansallislaji täällä. Autot väistävät pyöräilijää, eikä niillä ole ahtaassa paikassa kiire ohi, autot antaa tilaa ja ihmiset kannustaa välillä lenkilläkin joten se tekee treenaamisesta aika mukavaa, kun ei tarvitse kuunnella autojen tööttäilyä, mitä joskus Suomen teillä ilmenee. Ranskan kisat poikkeavat Suomesta siinä, että kuskeja on huomattavasti enemmän ja kaikki kuskit ajaa aktiivisesti, koittaa hatkoihin ynnä muihin ja sen takia koko ajan pitää olla tarkkana, että pysyy porukassa oikeassa paikassa. Lisäksi kapeilla teillä ja tuulessa ajaessa pitää osata vähän puolustaa omaa paikkaa, muuten valuu nopeasti porukan perälle. Tässä on ollut itsellä paljon oppimista. Kilpailu on aika paljon kovempaa, jokainen haluaa näyttää kuinka vahva on ja myös joukkueet osaa ajaa hyvin yhteen. Aika paljon kisatyyppi muistuttaa Viron kisoja, jossa myös porukka on suurempi kuin Suomessa ja ajetaan jatkuvasti aktiivisesti.

Entä miten ranskalainen pyöräilyharjoittelu eroaa Suomen vastaavasta? Näetkö siinä olevan isoja eroja? Jatkaako Mika Tervala edelleen sinun valmentajana, vai otatko kuinka paljon valmennusoppia vastaan myös talliltasi?

– Pyöräilyharjoittelussa ehkä suurimpana erona on se, että Ranska on aika ”perinteinen” pyöräilymaa, esimerkiksi tehomittareita täällä näkyy ajajamäärään suhteutettuna paljon vähemmän kuin Suomessa ja muutenkin oman kokemuksen perusteella iso osa kuskeista treenaa vähän fiilispohjalta, eikä välttämättä kaikilla nuorilla kuskeillakaan ole varsinaista valmentajaa. Tässäkin on kuitenkin muutosta tapahtumassa ja ymmärtääkseni Ranskassakin yhä enemmän ja enemmän tehomittarit ja niin sanottu modernimpi valmennussysteemi alkaa yleistyä. Mika valmentaa minua edelleen täysillä, oikeastaan vain leireille ja muille tiimin reissuille tulee valmennusohjeet joukkueen puolesta, muuten menen Mikan tekemien ohjelmien mukaan.

Entä sinun tallisi VC Pays de Loudéac ? Oletko päässyt nyt hyvin sisälle tiimiin ja miltä talli vaikuttaa nyt muutaman kuukauden jälkeen? Mitkä näet suurimmiksi eroiksi TWD-Länkeniin verrattuna?

– Talliin olen päässyt ihan hyvin sisälle, toki kielimuuri aiheuttaa välillä jotain pieniä epäselvyyksiä, mutta pikku tulkkauksella olen yleensä päässyt selville asioista. Tiimi vaikuttaa ihan hyvältä, suurimpana erona TWL:ään on ehkä henkilökunnan määrä, tuntuu että joka kisassa on huoltajina aina uusia kasvoja, enkä tiedä olenko vieläkään tavannut ihan kaikkia tiimin porukoita! Kuitenkin yhteistyösopimuksissa Ranskan tiimi tuntuu olevan aika paljon TWL:ää jäljessä, mistä iso kiitos menee varmasti Lummelammen Eskolle. Kun on Länkenissä tottunut siihen, että lisäravinteet, kuluvat osat kuten renkaat, jarrupalat ynnä muut saa suoraan tiimiltä, niin on tuntunut välillä vähän oudolta kun niitä onkin joutunut hankkimaan ja järkkäilemään itse. Suomen yhteistyökumppanit, kuten Gutzy ja Schwalbe on kuitenkin auttanut näissä paljon, sekä tietysti omat henkilökohtaiset yhteistyökumppanit, Cimson Oy, Vääksyn Mylly, Renpaja Oy ja Vääksyn Lääkärikeskus.

Miten kautesi jatkuu tästä eteenpäin, eli miltä kisakalenterisi näyttää nyt keväällä? Oletko milloin tulossa seuraavan kerran tulossa Suomeen ja ehditkö kuinka kiertämään Suomen kisoja kesällä?

– Tällä hetkellä Ranskassa on kevään osalta jäljellä 26.4. ajettava UCI-1.2. luokiteltu Paris-Mantes-kilpailu ja 2.-3.5. kolmen etapin etappi kisa Tour des Mauges. Tulen Suomeen 6.5. ja tarkoituksena on hoitaa rästitentit ja kandidaatintyö loppuun yliopistolla sekä ajaa kisaa Suomessa ja ulkomailla TWL:n kanssa ainakin kesäkuun lopussa ajettaviin SM-kisoihin asti.

– 9.5. onkin jo heti ohjelmassa Ruotsissa UCI 1.2. Scandinavian Race, jonne lähdetään TWL:n joukkueen kanssa. Lisäksi maajoukkueen kanssa on varmaankin ohjelmassa Tour of Estonia touko-kesäkuun vaihteessa, joten hyviä kisoja pääsee ajamaan myös kotipuolessa.

Tsemppiä Samuelille kevään koitoksiin ja hänen kuulumisia on luettavissa jatkossakin Kestävyysurheilu.fi:n sivuilla.

– Tero Viljanen