Harjoittelun huolellisella suunnittelulla ja hyvällä ravitsemuksella pääsee jo pitkälle terveenä pysymisessä, mutta huipputasolla yksityiskohtien huomioiminen ratkaisee. Flunssa ei tavallisesti johdu epäonnesta.

Ensimmäiset askeleet terveenä pysymiseen ovat hyvä ravinto, riittävä uni, vähästressinen arki ja viisas harjoittelu. Ylirasitus altistaa sairastumiselle, ja on huomioitava, ettei ylirasitustila aina tule harjoitusmäärästä, vaan sen voivat aiheuttaa myös muut elämänalueet.

Vuosittaisessa terveystarkastuksessa urheilija voi yhdessä lääkärin kanssa tunnistaa mahdollisia riskitekijöitä. Samalla voi käydä läpi vanhoja ongelmia ja pohtia niiden syitä.

Elimistö on kaikkein herkimmillään pari tuntia kovan rasituksen jälkeen. Silloin urheilijan olisi hyvä olla lepäämässä, eikä esimerkiksi ruuhkabussissa suuressa väkijoukossa. Heti harjoituksen jälkeen nautittavaa välipalaa pidetään tärkeänä palautumisen kannalta, mutta neste, hiilihydraatti ja proteiini ovat tärkeitä myös vastustuskyvyn kannalta.

Pitemmän matkan matkustaminen, erityisesti ulkomaille, tarkoittaa usein pidempää väliä harjoitusten välillä, mutta sitä ei pidä yrittää korvata harjoittelemalla kovasti ennen matkustusta. Matkustaminen on elimistölle rasite ja lisäksi matkustaessa useimmiten liikutaan tiloissa, joissa sairastumisen riski on vaihtuvan ja suuren ihmisjoukon vuoksi suuri. Matkustaessa on hyvä kiinnittää erityishuomiota käsien pesuun, pitää mukana käsidesiä ja välttää yskiviä ja niistäviä ihmisiä.

Kuntoliikunta edistää kehon vastustuskykyä tavallisia flunssia vastaan, mutta kilpaurheilutasoinen kova harjoittelu laskee ajoittain vastustuskykyä. Arvokisojen alla urheilija on parhaassa kunnossa, mutta takana on myös erityisen kova rasitusjakso, joka altistaa sairastumiselle juuri tärkeimmällä hetkellä. Ruotsin hiihtomaajoukkueen uutisoitiin syksyllä olevan Falunin MM-kisojen aikaan halauskiellossa. Lähikontaktien ja suurien ihmisjoukkojen välttäminen onkin tärkeä keino tautien ehkäisyssä. Toinen on kehon puolustuskyvyn parantamisen huomioiminen ravinnon ja levon avulla.

Urheilijan on hyvä kiinnittää huomiota myös rokotuksiin.
A- ja B-hepatiittirokotukset on hyvä olla voimassa moniin maihin matkustaessa. Jäykkäkouristusrokote on voimassa kymmenen vuotta. Rokote annetaan armeijassa, mutta muuten rokotteen ottaminen on alakoulussa saadun pistoksen jälkeen jokaisen omalla vastuulla. Maastossa liikkuvan kannattaa ottaa rokote myös punkkien levittämää puutiaisaivokuumetta vastaan. Myös kausi-influenssarokotetta kannattaa urheilijan harkita: kova influenssa voi viedä useamman viikon harjoitus- tai kilpailukalenterista.

Vaikka urheilija tekisi kaiken viimeisen päälle huolellisesti, on sairastuminen sittenkin joskus mahdollista. Silloin on hyvä tietää, että on itse tehnyt omien resurssiensa ja tietojensa puitteissa kaiken terveenä pysymisen puolesta. Silloin pystyy kenties helpommin sairastamaan stressaantumatta hukatuista harjoituspäivistä. Varman päälle otettu lepojakso parantaa aina nopeammin ja paremmin kuin liika into lähteä liikkeelle mahdollisimman pian.

Rasitusvammojen kohdalla huippu-urheilijan ajatusmallin on lähdettävä samasta periaatteesta: vammat eivät tule sattumalta. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän pystyt tekemään ennalta ehkäisemisen eteen!

-Outi Ojanen

Lähteet

Katja Mjösundin kirjoitus teoksessa Simo-Viljami Ojanen: Kehity hiihtäjänä
www.terveliikkuja.fi
http://velonews.competitor.com/2014/12/training-center/immune-control-10-ways-stay-healthy_354830