Ratamatkojen vaihtaminen maratoniin oli Rio de Janeiron olympiamaratonille paikan lunastaneelle virolaiselle Roman Fostille kuin uusi startti uralle. 

Into ja motivaatio olivat suuri muutos, jonka eteen ei tarvinnut töitä tehdä, mutta maratonaskelen oppiminen ja harjoittelun muuttaminen olivat tarpeen.

– Kun juoksin 800 metriä, ennen kisaa oli aina hullu adrenaliini veressä ja jännitti joka kerta, Fosti muistelee.

Stadionin ilmapiiriä Fosti kuvaa jännittyneeksi ja kireäksi verrattuna maratonin lähdön tunnelmaan.

– Maraton on tietenkin tosi raskas kilpailu, mutta lähdössä tunne on adrenaliinin ja jännityksen sijaan ilo, Fosti miettii.

Hän on ihastunut suurten tapahtumien tunnelmaan ja saa niistä valtavasti intoa.

– Maratonilla onnistumisesta saa ihan eri tavalla energiaa kuin 800 metrillä onnistumisesta. Kasin jälkeen on hyvä fiilis muutaman tunnin ajan, mutta maratonista saa positiivista energiaa moneksi viikoksi, sanoo koko ajan leveästi hymyilevä Fosti.

Lisää määrää ja uusi askel

Fosti valitsi nuorena keskimatkat, koska valmentajat ja muut asiantuntijat pitivät häntä lupaavana.

– Minulle sanottiin nuorena, että lihakseni ovat niin vahvat ja kovat, että en voi juosta pitkiä matkoja hyvin, vaan keskimatkat sopivat paremmin. Olin nuori ja uskoin, Fosti kertoo.

Maratonilla sijoituskamppailua ei kannata Fostia vastaan jättää viimeiselle kilometrille. Pitkän maileriuran jälkeen Fosti on nimittäin maratoonariksi nopea.

– Nopeusominaisuuksia on vaikea kehittää myöhäisemmällä iällä, joten se on ehdottomasti suurin etu keskimatkojen taustasta, hän sanoo.

Myös kehonhallinta ja voimaominaisuudet ovat pitkän matkan juoksijalle erinomaisella tasolla. Entä kestävyys?

– Tottakai olen siinä jäljessä huippumaratoonareista. Mutta 12 vuotta yli 4000 kilometrin vuosia, kyllä sekin jossain näkyy myös kestävyyspuolella, Fosti sanoo.

Harjoittelussa suurin muutos oli pitkien lenkkien merkityksen muuttuminen keskeisiksi, tärkeimmiksi harjoituksiksi.

– Pitkän lenkin pituus piteni 20 kilometristä 30 kilometriin. Lisäksi juoksukilometrien määrää on nostettu 30 prosenttia takavuosiin nähden, Fosti kertoo.

Toinen suuri muutos oli juoksutekniikan opetteleminen.

– Keskimatkoihin nähden maratoonarin askel on lähempänä kilpakävelijää. Liike lähtee pakarasta ja polvea nostetaan mahdollisimman vähän. Uudenlaisen askelen ja rentouden löytäminen kesti noin puoli vuotta, kertoo Fosti.

Terveisiä Kukkamolle

Keskimatkan juoksijana Fosti kilpaili monena kesänä Suomessa Eliittikisoissa.

– Juha Kukkamon kanssa käytiin kovia kamppailuja. Viimeisessä kisassa Juha juoksi puku päällä, onkohan hän nyt jossain konttorissa töissä? Fosti miettii. Fosti itse on käytännössä koko juoksu-uransa ajan käynyt päivätyössä. Hän on ammatiltaan tilintarkastaja.

– Virossa on hyvin vaikea elää ammattilaisena. Olen jo rutinoitunut siihen päivärytmiin, että työ on osa päivää. Jos en olisi töissä ja aikaa olisi enemmän, tekisin enemmän lihashuoltoa ja kevyttä lihaskuntoharjoittelua. Sitä tarvittaisiin viisi tai kuusi tuntia viikossa. Huoltojumppa auttaa palautumisessa ja sitä kautta olisi sitten mahdollista harjoitella enemmän, Fosti sanoo.

Joulukuu hänellä on aina sovittu työnantajan kanssa vapaaksi, jotta vuosittainen Kenian leiri on mahdollinen. Kesällä on lisäksi kuukauden verran vuosilomaa.

Fosti lähtisi edelleen mielellään Suomeen kilpailemaan, mutta kalenterissa on täyttä.

– Työn ja harjoittelun ohella pitää minimoida matkustaminen ja Virossakin on paljon kilpailuja. En oikein tunne Suomen kilpailukalenteria, mutta jos tulisi hyvä kutsu ja tarjous, niin mielelläni lähtisin, sanoo Fosti.

Fostin matkaa kohti Rioa voi seurata Facebook-sivulla Maratonimees. Sivu on viroksi, mutta Fosti laittaa tiheään kuvia maratonmiehen elämästä.

– Outi Hytönen