Riikka Sarasoja-Lilja saanut sekunteja pois sauvarinneajoistaan
Riikka Sarasoja-Lilja seurasi Sotshin maailmancupin sprinttiä televisiosta katsoessaan tarkasti radan eri kohtia, mutta muuten hän ei ole tulevia olympialaisia vielä tarkemmin miettinyt. Pitkän aikaa odottamaansa olympiatalveen Sarasoja-Lilja on saanut valmistautua hyvin ja terveenä.
Riikka Sarasoja-Lilja seurasi Sotshin maailmancupin sprinttiä televisiosta katsoessaan tarkasti radan eri kohtia, mutta muuten hän ei ole tulevia olympialaisia vielä tarkemmin miettinyt. Pitkän aikaa odottamaansa olympiatalveen Sarasoja-Lilja on saanut valmistautua hyvin ja terveenä.
Savitaipalelainen hiihtäjä on kehittynyt viime vuosina tasaisesti ja yltänyt hyville sijoituksille myös normaalimatkoilla, vaikka vapaan sprintti onkin yhä ollut hänelle paras matka. Sarasoja-Liljan viime kausi toi hänelle uran ensimmäisen MM-mitalin, parisprintin pronssia. Maailmancupin ohjelmasta jäi hänelle hyviä kisoja käymättäkin, mutta hyviä onnistumisia mahtui kauteen myös sen osalta.
– Se oli kuitenkin hyvä kausi, josta pitää hakea positiiviset asiat. Onnistuimme ajoittamaan kunnon hyvin, parhaillaan Livignossa Italiassa maajoukkueleirillä oleva Sarasoja-Lilja sanoo.
Kilpailukauttaan hän jatkoi huhtikuun loppupuolelle, jonka jälkeen uusi harjoituskausi alkoi aiempaa pari viikkoa myöhemmin. Harjoituskausi on sujunut hyvin, ainoastaan yksi viikon vienyt mahatauti sotki ohjelmaa heinäkuussa.
– Uskon, että lihaskestävyyspuolella on tullut kehitystä. Tässä iässä ei mitään isompaa kehitystä enää tule, vaan kehitys on maltillisempaa. Ainakin sauvarinteessä olen pystynyt ottamaan sekunteja pois.
Kunnon kehittymisen seurantaa sauvarinteessä
Sarasoja-Liljalle tärkeitä kenttätestejä oman kunnon kehittymisen seurantaan ovat olleet maajoukkueleireillä tehtävät tehotreenit. Niiden lisäksi hänellä on omat hyväksi todetut harjoituksensa.
– Sauvarinne on sellainen, mitä olen eniten tehnyt. Mitään juoksutestejä en oikein ole tehnyt, Cooperin testiä olen tehnyt ehkä kolme kertaa. Pikkumattotestejä teen säännöllisesti, mutta nekin ovat enemmän harjoitustilan kontrollia, Sarasoja-Lilja kertoo.
Pikkumattotestit ovat osa KIHU:n maajoukkueelle tarjoamaa harjoittelun seurantaan liittyvää palveluvalikoimaa, josta Sarasoja-Lilja on löytänyt itselleen muutakin hyödyllistä.
– Pikkumattotestien lisäksi olen tehnyt myös yösykekeräyksiä, joita olen itse asiassa tehnyt aiemminkin. Myös KIHU:lta mukana ollut lisähenkilö happojen mittauksiin ja videokuvauksiin on ollut hyvä asia. Olen saanut KIHU:n palveluista ylipäätään paljon irti. Valmentajani (Heikki Pusa) analysoi dataa paljon, ja siirtää sitten tietoa minulle, Sarasoja-Lilja kertoo.
Olympiatalvesta stressaaminen muuttui levollisuudeksi
Elokuussa Kuortaneelta Jyväskylään muuttaneen Sarasoja-Liljan kesä on rakentunut maajoukkueleirityksen ympärille, mutta yksi oma leirikin ohjelmaan mahtui. Hän piipahti heinäkuussa Ramsaussa reilun viikon leirillä.
– Kesällä huomasin, että kun oli huonompi päivä, stressasin. Haluan tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista. Voisi kuvitella, että paine kasvaa syksyä kohti mentäessä, mutta osaan nyt suhtautua levollisemmin, Sarasoja-Lilja naurahtaa.
Vapaan sprintti kiinnostaa Riikka Sarasoja-Liljaa Sotshissa. Kuva: Heidi LehikoinenOlympiaohjelmassa Sarasoja-Liljaa kiinnostaa erityisesti vapaan sprintti. Sitä ajatellen hän ei ole harjoitteluaan juurikaan muokannut. Tulevaakin talvea kohti hän on mennyt hyväksi toteamallaan sapluunalla, jossa perustekeminen palvelee sprinttiäkin.
– Alkutalvesta teen enemmän nopeustyyppisiä treenejä.
Sotsissa Sarasoja-Lilja ei ole käynyt, vaan odottavien ratojen ja muiden puitteiden osalta hän on muiden kertomusten varassa.
– Odotan Sotshia positiivisesti ja mielenkiinnolla. Viime talvena maailmancupin sprinttiä katsoin tarkalla silmällä ja yritin sisäistää rataa, Sarasoja-Lilja kertoo.
Kilpailukautensa hän aloittaa Oloksella, jonka jälkeen ohjelmassa on vielä Suomen Cupia Rovaniemellä ennen maailmancupin avausta Kuusamossa. Monia muitakin hyviä kisoja alkutalveen mahtuu.
– Davosin viikonloppua odotan. Sieltä on synkkiä muistikuvia, kun olen sipannut. Toisaalta siellä on mennyt tosi hyvinkin, iloinen hiihtäjä sanoo.
– Heidi Lehikoinen





