Sandra Eriksson on yhä Suomen naisten estejuoksun selvä ykkösnimi, mutta nuorempi kaarti nousee taustalta laajana ryhmänä. Vaasalaiset Camilla Richardsson ja Sofie Lövdal ovat kaksi motivoitunutta nuorta, jotka satsaavat lajiin tosissaan. Richardsson on jo alkukauden sileän juoksuissaan osoittanut, ettei Zürichin EM-tulosrajakaan ole utopistinen tavoite.

Richardsson, 21, on varttunut Vaasassa, jossa hän yhä asuu. Hän menestyi nuorempana pohjoismaisella tasolla hyvin kävelijänä, mutta lopulta juoksu vei voiton. Esteitä hän kokeili ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten.

– Tiesin heti silloin, että tämä on se mitä minun pitää tehdä. Kävelyn ja juoksun välillä valinta oli aika helppo, koska rakastan juoksua. Estejuoksussa on mielestäni enemmän haastetta ja myös vaihtelua kuin kävelyssä, Richardsson sanoo kestävyysurheilu.fi:lle.

Richardsson käyttää luontevasti eri valmentajien erilaista osaamista urheilunsa tueksi. Myös muun muassa Sandra Erikssonia valmentava Guy Storbacka on toiminut Richardssonin henkilökohtaisena valmentajana syksystä 2013 lähtien. Sen lisäksi häntä auttavat estetekniikan osalta Tom Andtbacka ja Kim Bergdahl sekä henkisenä neuvonantajana Matthias Hall. Oma tärkeä roolinsa on Richardssonilla itselläänkin.

– Guy on todella hyvä valmentaja. Hänen ohjelmansa sisältää vain juoksua. Kilometrimäärä on iso, koska hänen valmennusfilosofiansa on, että hyväksi juoksijaksi tulee vain juoksemalla. Hänen tärkein välineensä on kello, joka on mukana jokaisessa harjoituksessa. Valitettavasti Guy ei tiedä niin paljon estetekniikasta, josta taas Tom ja Kim osaavat tosi paljon. Tom on aika usein mukana harjoituksissa.

– Iso kilometrimäärä sopii minulle hyvin. Lisään itse harjoitusohjelmaan komponentteja, kuten koordinaatioita ja lihaskuntoa. Tiedän, että minun pitää tehdä lihaskuntoa kolmesta neljään kertaan viikossa. Koordinaatioita teen juoksuharjoitusten yhteydessä. Saan itse päättää, mitä muuta juoksun lisäksi teen.

Storbackan kokemusta hän arvostaa. Harjoitusohjelmat rakentuvat tilanteen mukaan. Ohjeet ovat urheilijalle juuri sopivia, sillä Storbacka muistaa tarkkaan vauhdit ja kierrosajat.

– Hän myös huomaa helposti, jos jotain menee väärään suuntaan harjoituksissa. Silloin hän antaa korjausohjeita. Kun siirryin Guyn valmennukseen, harjoitteluni muuttui aika paljon. Siihen tuli tosi paljon enemmän määrää ja tehoja. Juoksen esimerkiksi TV-kovia aika usein, esimerkiksi kympin neljän minuutin kilometrivauhdilla. Tällainen harjoittelu on toiminut minulle todella hyvin, olen saanut todella paljon vauhtikestävyyttä enkä hyydy lopussa, Richardsson kertoo.

Matthias Hallin kanssa Richardsson alkoi keskustella kolme vuotta sitten. He tapaavat kerran kuussa ja juttelevat muuten puhelimitse.

– Itsetuntemukseni on kehittynyt erittäin paljon. Olemme keskustelleet siitä, miten voin saada enemmän irti itsestäni kilpailuissa ja harjoituksissa. Hänestä on ollut tosi iso apu.

Richardsson voitti sarjansa Lempäälän SM-maastoissa. Kuva: Jarno MaimonenViime harjoituskausi sujui Richardssonilla täysin nappiin. Hän sai harjoitella terveenä, mikä edisti kestävyyden ja nopeuden kehittymistä.

– Kehittyminen ei ole ollut yllätys, koska sain harjoitella ilman mitään vakavampia vammoja. Niiden ennaltaehkäisemiseksi teen yleensäpuolesta tunnista tuntiin lihashuoltoa päivittäin.

Viestit talviharjoittelusta kertoivat hyvästä vireestä ja kehityksestä, josta saatiin merkkiä jo ensimmäisessä kilpailussa. Richardsson voitti maastojuoksussa uransa ensimmäisen SM-kullan.

– Totta puhuen en tykkää maastojuoksusta, mutta tietysti oli hienoa voittaa. Kisa näytti, että suunta on oikea.

Haastattelua edeltävänä päivänä Richardsson juoksi vitosella komean ennätyksensä 16.21,12. Se oli juoksijalle itselleen iloinen yllätys. Se teki päälajin osalta Zürichin EM-rajasta 9.55,00 taas hieman realistisempaa.

– Tuon vitosen jälkeen tuntui, ettei se aika olekaan niin kova. Voi olla, että se voisi mennä jo Lahdessa. Mutta jos ei siellä, mahdollisuuksia tulee, Richardsson pohtii.

”Minäkin haluan”

Richardssonin hyvästä alkukaudesta on iloinnut moni. Yksi iloisista on hänen ystävänsä ja harjoituskaverinsa Sofie Lövdal, jonka hyvää virettä on Portugalin-leirin loppuosasta eteenpäin haitannut uusiutunut keuhkoklamydia.

– Olen sitä mieltä, että Camillalla on mahdollisuus päästä EM-kisoihin. On tosi hauskaa nähdä, että treenaamalla pääsee tuollaisiin tuloksiin, hän kyllä ansaitsee sen. Se on minulle iloinen asia, mutta toisaalta tuntuu myös, että minäkin haluan, Lövdal sanoo.

Vielä tammikuussa, alkutalven keuhkoklamydiasta toivuttuaan, myös Lövdal tavoitteli esteiden EM-rajaa. Hän ei ole luovuttanut vieläkään, vaikka alkukesä ei ole sujunut suunnitellusti.

– Portugalissa ensimmäinen viikko meni suht’ hyvin ja treenasin tosi kovaa, oli kolme tehotreeniäkin. Sitten tuli oireita ja leirin toinen puolisko meni aika huonosti. Matalatehoiset harjoitukset sujuivat, palautuminen oli hitaampaa. Aika paljon olen joutunut (keuhkoklamydian takia) passaamaan harjoitteluani, Lövdal sanoo.

Myös hänelle Erikssonin näyttämä esimerkki on ollut tärkeä.

– Sandra on osoittanut tietä. On hyvä, että lajissa saadaan Suomessa enemmän kilpailua, hän viittaa Erikssonin takana nousevaan useamman lupaavan nuoren ryhmään.

Lövdal on yksi suomalaisen kestävyysurheilun monilahjakkuuksista, sillä hän voisi yhtä hyvin olla myös huipulle tähtäävä maastohiihtäjä. Kuudes sija 22-vuotiaiden EM-esteissä ratkaisi kuitenkin lajivalinnan lopulta juoksun eduksi. Päätös ei ollut helppo.

– Lajivalintaa tuli pohdittua paljon. Se oli monimutkainen asia. EM-kisoista sain itseluottamusta, että suomalainen voi menestyä myös juoksussa. Juoksun määrä talviharjoittelussani on kasvanut asteittain. Viime talvena hiihdin melko vähän, osin tilanteestani johtuen mutta myös siitä johtuen, että halusin panostaa juoksuun. Halusin treenata koko kauden niin hyvin kuin pystyn.

Lövdalin vahvuudet ovat hapenotossa, kehitettävää hän näkee yleisesti vielä kaikessa. Estetekniikkaan hän arvelee saaneensa hyvän pohjan pika-aidoista, joita tuli nuorempana yleisurheillessa myös harrastettua.

– Kuivaesteet sujuvat jo aika hyvin, vesiesteissä tapanani on ollut hypätä suoraan yli, mutta sitä on pyritty korjaamaan, Lövdal sanoo.

Vaikka tästä kaudesta ei keuhkoklamydian suorituskyvylle aiheuttamien haasteiden vuoksi tulisikaan tuloksellisesti huippua, Lövdalilla on lajille vielä paljon annettavaa tulevina vuosina. Ominaisuudet paranivat talvella ongelmista huolimatta ja juoksu rullaa, joten edellytyksiä taudista toipumisen jälkeen on jatkaa kehittymistä.

Ympäristö tukee urheilulle heittäytymistä

SFI:n kestävyysjuoksun lajivalmentaja Tom Andtbacka on tuttu mies monen menestyksekkään kestävyysurheilijan taustalta. Erikssonin taustat mies tuntee hyvin, ja on nyt ilolla seurannut jo pitkään valmennettavansa Lövdalin ja Richardssonin kehitystä.

– Naisten estejuoksussa tilanne näyttää valoisalta. Johanna Lehtisen, Sandra Erikssonin ja Oona Kettusen menestykset houkuttelevat lajiin nuoria naisia. Tällä hetkellä tämä on yksi niistä lajeistas, jossa saattaa tulla ahdasta EM-joukkueeseen. Mielestäni tämä on laji, johon Suomessa kannattaisi kannustaa nuoria naisia siirtymään tai pitämään esteitä ainakin yhtenä lajina, Andtbacka miettii eurooppalaisittain hyviäkin menestysnäkymiä peilaten ja iloitsee tänä kesänä esimerkiksi Vaasassa ja Helsingissä hyvin pyörivistä estejuoksukouluista.

Tom Andtbacka. Kuva: Jarno MaimonenRichardsson ja Lövdal ovat urheilijatyyppeinä aika erilaisia, joten heidän harjoittelussaankin on eroja. Silti Andtbacka pitää merkittävänä sitä, että lapsuudesta lähtien vieressä on ollut kaveri, joka tukee ja myös haastaa. Ryhmäharjoittelu kehittää. Urheilullisen perheensä, seuran tarjoaman tuen ja kannustuksen sekä myöhemmin Vaasan urheiluakatemian tarjoaman tuen avulla Richardsson ja Lövdal ovat kasvaneet urheilijoiksi, urheilusta on tullut heidän tapansa elää.

– Molemmat ovat heittäytyneet urheiluun. He ovat iloisia, valoisia ihmisiä. Mutta myös päättäväisiä ja itsepäisiä. Urheilijoina he ovat aikalailla erilaisia: Sofie on voimakas taistelijatyyppi, Camilla on hentorakenteinen kestävyysjuoksun perustyyppi. Sofiella on todella herkkä lihaksisto, jonka kanssa olemme välillä olleet ihan ulalla. Camilla kestää lihaksistonsa puolesta paljonkin juoksua, mutta hän on vamma-alttiimpi, Andtbacka taustoittaa.

– Molemmat ovat humaaneja nuoria ihmisiä, jotka osaavat tukea toisiaan ja saavat voimaa toistensa menestyksestä. Heidän kanssaan on miellyttävää tehdä yhteistyötä, Andtbacka kertoo.

-Heidi Lehikoinen