Rasitusmurtuma on toistuvasta rasituksesta syntyvä luun vamma. Tavallisimmin rasitusmurtuma tulee jalkaan juoksusta tai kävelemisestä ja tavallisin potilas on kestävyysurheilija tai varusmies. Naisilla on miehiä suurempi riski saada rasitusmurtuma, jos harjoitusmäärä on sama. Riski kasvaa myös iän myötä. Ikään tai naiseuteen ei voi vaikuttaa, mutta ulkoisiin riskitekijöihin voi.

Rasitusmurtumia ei tutkimuksista huolimatta ole pystytty merkittävästi vähentämään esimerkiksi virheasentoihin puuttumalla tai urheiluvarusteiden avulla. Paras ehkäisykeino on huomioida riskitekijät, ja ottaa ne huomioon harjoittelun suunnittelemisessa.

1. Liikunnan laatu

Juoksu on eniten rasitusmurtumille altistava urheilumuoto. Mitä enemmän kilometrejä, sitä suurempi riski saada rasitusmurtuma. Juoksukilometrien vähentäminen muulla harjoitusmuodolla voi hyvin sopia kuntourheilijalle, mutta huippujuoksijan on riskistä huolimatta juostava kilometrinsä.

Murrosiän kasvupyrähdyksen aikana pitäisi olla tarkkana, ettei yksipuolisen lajiharjoittelun määrä lisättäisi juuri silloin. Määrää voi lisätä monipuolisuuden kautta.

2. Varusteet

Varusmiesten rasitusmurtumat tulevat tyypillisesti pitkien marssien aiheuttamasta rasituksesta. Yhdysvalloissa tutkittiin, voidaanko murtumien määrää vähentää käyttämällä vaimentavia pohjallisia, mutta kokeilu ei vähentänyt murtumia.

Kalliit kengätkään eivät auta, mutta kenkien käyttöikä vaikutti murtumariskiin: vanhetessa kengän iskunvaimennus- ja tukiominaisuudet heikkenevät. Tärähdystä vaimentavien jalkineiden on ajateltu olevan yksi ennalta ehkäisevä keino, mutta kaikki tutkimukset eivät tue tätä neuvoa.

3. Harjoitusmäärä ja harjoittelun lisäys

Tutkimuksen mukaan rasitusmurtuman riski lisääntyy huomattavasti, kun juoksukilometrit nousevat yli sataan viikossa. Aloittelevilla juoksijoilla jo 35—50 kilometrin viikkomäärä voi aiheuttaa murtuman. Niin kokeneilla kuin aloittelijoilla nopea määrän tai harjoitusolosuhteiden muutos lisää rasitusmurtuman riskiä. Äkillistä kuormitusta on vältettävä myös kaikenlaisten vammojen jälkeen normaaliin harjoitteluun palaamisessa.

4. Muita riskitekijöitä

– Naisilla epäsäännölliset kuukautiset tai kuukautisten puuttuminen kokonaan lisää rasitusmurtuman riskiä merkittävästi. Kuukautisongelmat pitäisi siten huomioida harjoitusohjelman suunnittelussa, jos haluaa minimoida riskin.

– Aiempi rasitusmurtuma kuusinkertaistaa riskin saada rasitusmurtuma uudestaan.

– Huono lihaskunto. Lihakset toimivat liikkuessa luiden tukena. Jos lihakset ovat heikot, rasitus kohdistuu johonkin muuhun liikuntaelimistön osaan.

– Lihasten liikkuvuuden ja joustavuuden yhteys rasitusmurtumiin on epäselvä. Weber viittaa artikkelissaan neljään tutkimukseen, joista kahdessa liikkuvuudella ei ollut yhteyttä rasitusmurtuman syntyyn, mutta yhdessä se osoittautui riskitekijäksi. Yhdessä tutkimuksessa hamstring-lihaksen joustavuuden heikkenemisen katsottiin olleen yhteydessä sääriluun rasitusmurtumariskiin. Pitkittyneistä lihasjumeista voi aiheutua virheasentoja, jolloin rasitus kohdistuu väärään kohtaan kehoa.

– Samoin juoksualustan yhteydestä rasitusmurtumien esiintyvyyteen on saatu erisuuntaisia tuloksia: Weberin artikkelissa mainituista kolmesta tutkimuksesta kahdessa juoksualustalla ei ollut vaikutusta, yhdessä juoksumatolla juokseminen oli rasitusmurtumien kannalta turvallisempaa kuin päällystetyllä kentällä.

– Huono D-vitamiinin ja kalsiumin saanti heikentää luiden rakennetta ja lisää siten murtumariskiä.

– Liian vähäinen energiansaanti ja alipainoisuus, jotka olivat tutkimuksissa tyypillisiä naisyleisurheilijoille, voimistelijoille ja tanssijoille, ovat myös riskitekijöitä.

Ehkäisy ei yksinkertaista

Simo Taimelan, Seppo Koskisen, Sakari Oravan ja Antero Hulkon tutkimuksista koostetussa katsauksessa todetaan: ”Rasitusmurtumat ovat ainakin teoriassa ehkäistävissä; fyysistä rasitusta lisätään vähitellen, vältetään tekniikkavirheitä ja kestävyysharjoittelua harrastetaan vain kohtuullisesti. Käytännössä rasitusmurtumien ehkäisy on osoittautunut hankalaksi. Kestävyyslajien harjoittelussa samoin kuin varusmiespalveluksessa on vaikeaa välttää voimakasta ja toistuvaa fyysistä rasitusta.”

Hyvät jalkineet, järkevä harjoitusohjelma ja hyvä lihaskunto ehkäisevät murtumien ohella monta muutakin vammaa. Kevin Weber nostaa rasitusmurtumien ehkäisemisessä urheilijoiden kannalta kolme asiaa ylitse muiden:

1. Harjoitusmäärän nostaminen hitaasti. Suositeltu nosto on korkeintaan 10 % viikossa.

2. Tasapainoinen ruokavalio, jossa huomioitu erityisesti kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti.

3. Kuukautishäiriöiden huomioiminen ja syyn selvittäminen.

Vaikka yhtä keinoa rasitusrmurtumien välttämiseksi ei ole, voi riskitekijät huomioimalla vähentä todennäköisyyttä saada murtuma. Jos luussa tuntuu kipua rasituksessa tai levossa, on reagoitava heti ja tarkistettava tilanne, jolloin suuremmat vauriot voivat olla vielä ehkäistävissä.

– Outi Hytönen