Nuorten hiihtäjien harjoittelu ja tulokset kansainvälisesti puhuttavat suomalaisia hiihtoihmisiä enemmän tai vähemmän tasaisin väliajoin. Kestävyysurheilu.fi kysyi Sotkamon lukiossa maastohiihtovalmentajina toimivilta Juho Haloselta ja Jussi Simulalta ajatuksia muun muassa Heikki Pusan esiin nostamiin näkemyksiin sekä lukiovalmennukseen.

Halonen sanoo, että usein harjoittelua kauempaa seuratessa ”voi tulla vähän virheellisiä käsityksiä todellisuudesta”. Halonen arvelee, että osaltaan ajatusta pk-harjoittelun vähentymisestä voi tuoda sekin, että sosiaalisessa mediassa vaikkapa urheilijat välittävät usein teho- ja nopeustyyppisistä harjoituksista materiaalia. Pusan mukaan pk-harjoittelua tulisi olla 83–85 prosenttia harjoittelun kokonaismäärästä. 

– On se pk-harjoittelun osuus tälläkin hetkellä yli 80 prosenttia, Halonen sanoo.

Muuttunut laji on monipuolistanut harjoittelua sekä tuonut osaltaan haasteita ja kompromisseja. Näkemyksiä on monenlaisia.

– Isommassa näkövinkkelissä hiihtoa ja urheilukiolaisia katsoessani olen jopa huolissani siitä, että tehoharjoituksia tulee liian vähän. Aika moni nousevista urheilijoista tulee monilajisesta ympäristöstä, jossa kilpaillaan kesät-talvet. Jos taas harjoittelu rakentuu pelkästään hiihtoharjoittelun varaan, ja tehoharjoittelu on varovaista kesällä ja syksyllä, jää kestävyyskapasiteetin kehittyminen vajaaksi, Halonen sanoo.

Vaikka Pusan kertoma esimerkki Sami Jauhojärven harjoittelusta painottaa peruskestävyysharjoittelua, on sekä Jauhojärven että Matti Heikkisen yläasteiän harjoittelussa korostunut myös tehoharjoittelupuoli.

– Tehoharjoittelua kuitenkin pitää olla paljon. Yläkouluikäisillä on ollut selkeää trendiä siitä, että tehoharjoittelu on monella ollut kesällä vähäistä. Syitä toki on monia. Kestävyysurheilussa tärkein moottori on sydän ja hapenotto, ja sen kehittämiseen kovat harjoitukset ovat tärkeitä, Simula sanoo.

Keskivartalon hallinta on painottunut johdetussa hiihtovalmennusta koko 2010-luvun, viime vuosina mukaan on saatu fysioterapeuttiosaamista ja sitä on saatu nuorillekin. Kehitettävää on, mutta aina hiihdossa silmiin pistävät puutteet eivät johdu keskivartalon ongelmista.

– Kun vauhdit kasvavat ja mennään kovaa, on toki keskivartalokapasiteetissa kehityspotentiaalia. Osa keskivartalolta näyttävistä heikkoudesta voi tulla myös pakaran voimasta.

Urheilulukiolaisten harjoittelu on aiempaa kokonaisvaltaisempaa ja monipuolisempaa. Sen mahdollistaa Vuokatissa moniammatillinen yhteisö, jossa erilaisten taustojen ammattilaiset pystyvät auttamaan sekä toisiaan että urheilijoita.

– Fysioterapiaresurssin lisääminen on parin vuoden aikana vienyt lajivalmentajan työtä hyvin eteenpäin. Hiihdossa meillä on keskivartalon hallintaa painottavissa harjoitteissa 1–2 kertaa viikossa paikalla ammattiosaaja hiihtovalmentajan lisäksi, nuorten maajoukkuetasoisilla urheilijoilla on saatu henkilökohtaisia fysioterapiaprojekteja liikkeelle, Halonen kertoo.

Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa? Simula kertoo esimerkkinä neljän viikon pohje-säärialueen voimistamisohjelman, jonka fysioterapeutit ovat tehneet urheilijoille auttamaan siinä, että jalat ovat valmiita kevään juoksu- ja loikkaharjoittelujaksoon.

– Lisäksi se, että tulee vaivoja, niihin pystytään reagoida nopeammin ja hakemaan syitä ammattilaisten toimesta taustalta. Tulevien tilanteiden ennaltaehkäisyssä on päästy eteenpäin. Fysioterapian lisääntyminen juniorivaiheessa on aika tuore juttu, Halonen sanoo.

Suomalaisen maastohiihdon päivitettyä valmennuslinjaa on KIHUn johdolla työstetty, ja se julkistetaan 2. toukokuuta hiihdon valmentajakerhon webinaarissa.

– On myös ottanut aikansa, että päästään nykyhiihtoon kiinni ja saadaan tehtyä kirjallinen tuotos, Simula sanoo.

-Heidi Lehikoinen