Martti Jylhä sai Davosissa vapaan sprintissä ulos osan siitä potentiaalista, mitä hänellä on jo vuosikaudet tiedetty olevan. Nuorten maailmanmestari 2007 kiittää nykyvireestään muun muassa hiihtäjäkollegoitaan sprinttereiden tiiviissä ryhmässä. Hevoskuuri tapasi Jylhän Davosin menestyksen jälkeisenä päivänä leirillä Livignossa.

Jylhän nousua maailman terävimmälle huipulle on odotettu hartaasti nuorten maailmanmestaruuden jälkeen vuosittain. Kaunista sauvoitta luistelua on saatu ihastella useissa vapaan sprinteissä, mutta aiemmin puhti ei ole täysin riittänyt neljän erän hiihtoon. Tällä kaudella Vuokatti Ski Team Kainuun 26-vuotias hiihtäjä on ollut vakuuttavassa vireessä koko alkukauden. Davosissa nähtiin kauniin sauvoitta luistelun ja taktisen pelisilmän lisäksi jotain uutta: vahvaa kuokkanousua vielä neljännessäkin erässä, loppukilpailussa. Hän sai aikaiseksi kuntonsa mukaisen suorituksen, mikä palkittiin uran ensimmäisellä maailmancupin palkintopallisijalla.

– Kun puhutaan, että palaset loksahtivat paikoilleen yhtenä päivänä, niin itsehän minä olen ne palaset laittanut paikoilleen. Olen tehnyt omilla valinnoillani ja tekemisilläni sen hyvän päivän. Vireen pystyy itse tekemään. Vaikken olisikaan ollut toinen, olisin voinut hyvillä mielin lähteä pois, sillä olin tehnyt kaiken mahdollisimman hyvin, Jylhä sanoo.

Sprinttihiihtäjät eivät yleisesti ole istuneet perinteiseen suomalaiseen mielikuvaan tosissaan olevasta hiihtäjästä. Hulvaton huumori ja iloinen yhdessä tekemisen meininki on turhan usein peittänyt alleen sen, että sprinttihiihtäjät ovat pyrkineet maailman huipulle ihan yhtä määrätietoisesti ja tinkimättömästi kuin kuka tahansa muukin. Kun palkintopallisijoituksia ei ole tullut, on finaalipaikatkin ollut helppo niputtaa hyytymiseksi ratkaisevilla hetkillä. Siksi Jylhä kokee kakkossijansa olevan tärkeä koko porukalle, eikä vaan hänen itsensä saavuttama.

– Mielestäni meitä on aliarvostettu ihan turhaan, että emme tee asioita tosissamme. Väittäisin kuitenkin, että tällä hetkellä olemme jopa ammattimaisempia kuin meidän normaalimatkan joukkue. Jos tämä on ollut minulle pitkä matka, sitä se on ollut kaikille muillekin. Niklaksella (Colliander) ja Jessellä (Väänänen) on myös ollut iso vaikutus tähän, vaikka he ovat jo lopettaneet. Tässä on ollut niin paljon ihmisiä mukana. Se auttaa menemään huonojen hetkien yli ja hyvinä hetkinä se tuntuu monin verroin paremmalta, kun se on jaettu ilo. Tosi paljon raskaampaa kaikki työ tehdä yksin, Jylhä sanoo.

Matka sprintin palkintopallille ei ole ollut pelkkää nousukiitoa, vaan vuosiin on mahtunut monenlaisia käänteitä.

– Monesti on hiihtoelämä potkinut päähän, mutta itselleen osaa aika monta kertaa valehdella, että joskus se vielä tulee. Oikeassahan siinä on ollutkin. Avopuolison tuki on ollut valtavan tärkeää, että hän on aina jaksanut kannustaa, uskoa ja luottaa tekemiseen. Se on ollut valtava tuki koko ajan myös. Ikinä en ole kuitenkaan kovin syvissä vesissä uinut, mutta on matkan varrelle sattunut huonojakin hetkiä. On tuntunut, että olen jämähtänyt jotenkin paikalleen moneksi vuodeksi, niin ehkä vaatikin nyt sitten jotain muutoksia tekemisessä, harjoittelu on varmaan ollut koko ajan hyvällä tasolla. Kun tulee tuollainen ruokavaliojuttu, ehkä siinä on se, että kun tekee yhtä asiaa tarkasti, se nostaa tekemisen laatua kokonaisuudessaan.

Nilkkavamma poiki lopulta hyvääkin

Jylhä on tuoreeltaan kiittänyt vireestään uudistettua ruokavaliotaan, mutta myös harjoittelun rytmitystä. Hän sanoo uskaltaneensa levätä enemmän. Myös maaliskuun alussa tulleella ja pari kuukautta vieneellä nilkan nivelsidevammalla on lopulta ollut positiivinen vaikutus.

– En oikeastaan kahteen kuukauteen urheillut vaan ulkoillut. Vähän yritin voimatasoja salilla saada nostettua, mutta aluksi kun jalalle yritti varata painoa, se oli pari päivää sen jälkeen kipeä. Mitä enemmän malttoi vaan maata sängyssä, se parani paremmin. Se varmasti nollasi kaiken sen vanhan kuorman, mitä rasitusta oli kropassa ollut. Sain aloittaa harjoituskauden puhtaalta pöydältä, Jylhä sanoo.

Harjoittelussa sinänsä mikään ei muuttunut. Määräintervalliharjoittelua oli ollut paljon jo edellisvuonna, sitä tuli tälläkin harjoituskaudella.

– Viime vuonna tein paljon juosten, tänä vuonna tein ehkä enemmän lajinomaisemmin sauvajuoksuna ja kuokkahiihtona ylämäkeen. Yritin kesällä löytää Sotshi-tyyppistä nousua, että saisin kuokkaa harjoitella siihen. Muuten perussapluunalla mentiin. Ehkä rytmitys ja levon määrä korostui: uskaltaa tehdä kovaa, mutta malttaa levätä siihen päälle.

Sprinttereiden haastajaryhmään kuulunut Jylhä oli harjoituskaudella kahdella korkean paikan leirillä, elokuussa Pontresinassa ja lokakuussa Val Senalesissa.

– Aika kovaa harjoittelin niillä leireillä. Ne onnistuivat hyvin. Niiden jälkeen maltoin antaa aikaa palautumiselle. Kunto kehittyi sitten aika voimakkaasti levon kautta tuossa syksyn aikana, Jylhä miettii.

Korkealla häneltä on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ennen Davosia hänellä oli ensimmäistä kertaa allaan kunnon valmistautumisleiri. Syksyn korkean paikan leirejä on toteutettu haastajaryhmän valmennuksessa mukana olleen Olli Ohtosen idean mukaan.

– Ne ovat noudattaneet pitkälti samaa kaavaa. Alkuun on ensin aerobista harjoittelua aika paljon. Sitten yksi napakka teho, sitten sprinttikisa leirin viimeisenä päivänä. Se on antanut aika paljon infoa siitä, mitä minun kannattaa tehdä ennen kilpailua ja miten koen kilpailun.

– Davosissa tiesin tasan tarkkaan esimerkiksi sen, että minun oli pakko vetää ennen aika-ajoa oma aika-ajo. Totesin aiemmilla leireillä, että leireillä olleissa sprinttikisoissamme minulla tavallisella kilpailuvalmistautumisella, niissä oli 5–7 sekuntia huonompi aika kuin parhaassa vedossani. Oli pakko uskaltaa tehdä riittävän kova valmistautuminen, että ensimmäinen huono veto sattuu omaan ja aika-ajossa on sitten hyvä. Eli tavallaan hiihdin Davosissa viisi erää. Se oli arvokasta tietoa ja kokemusta, Jylhä kertoo.

”Kun tekee kaikki pienet asiat hyvin, voi tehdä isoja asioita”

Karsinnan ykkösenä hän eteni finaaliin niin, että palautumisesta ei edes korkealla kilpailtaessa tullut ongelmaa missään vaiheessa.

– Davosissa oli aika-ajon jälkeen kun tein loppuverryttelyn, olisiko ollut 20 minuuttia aikaa vaihtaa kamat ja lähteä uudestaan tekemään alkuverryttely. Kerkesin ummistaa silmät hierontaplintillä Jirkan (fysioterapeutti Ilomäen) ravistelussa minuutiksi, se riitti Davosissa, mutta aina se ei ole niin.

Jylhä valittiin olympialaisiin hiihtäjistä ensimmäisten joukossa. Hänellä on selvä sapluuna etenemisestä kohti olympialaisia. Asiagon jälkeen hiihdot jatkuvat Tour de Skillä kolmen tai neljän osakilpailun verran.

– Se on hyvää harjoittelua myös, kun tulee normaalimatkan kisoja. Kovatasoisia normaalimatkan kisoja ei ole hirveästi tullut aiemmin. Nove Meston maailmancupin ympärillä pitää varmaan vähän harjoitella enemmän, kun on Tourista palautua. Nove Mesto on jätettävä ”ei-niin-tärkeäksi”. Sitten SM-kisa ja lähtö valmistautumisleirille. Vire tulee kisojen kautta. Niitä on alkukaudesta ollut aika paljon. Pitää kuitenkin muistaa, että on tässä monena vuonna harjoiteltu aika paljon. Sitä vartenhan harjoitellaan, että pääsee kisoja hiihtämään. Varsinkin silloin on kivaa, kun on hyvässä kunnossa.

– Pitää vaan jättää aikaa palautumiselle. Kilpailut ovat kuitenkin parhaita harjoituksia. Viikolla ei periaatteessa tarvitse tehdä kuin perusharjoittelua, Jylhä sanoo.

Koetko, että sinusta viimeisen vuoden aikana tullut viimeisen päälle huippu-urheilija?

– Joo, on varmaankin. Urheilija olen ollut aiemmin ammatiltani, nyt olen ehkä lähempänä huippu-urheilijaa. Vaikka en olisikaan ollut toinen, olen tehnyt asioita piirun verran paremmin. Just sen verran, mitä vaatii, että voi laittaa sen etuliitteen urheilijan eteen. Kun tekee kaikki pienet asiat hyvin, voi tehdä isoja asioita.

>> Jylhän ja Jauhojärven uudesta ruokavaliosta erillisessä jutussa

– Heidi Lehikoinen