Tässä artikkelisarjassa käsitelty nuoren kestävyysjuoksijan valmentamista. Tämän artikkelin aiheita ovat motivaatio ja kilpaileminen.

Motivaatio on juoksijan renki ja isäntä

Nuori urheilija voi varttuneiden tavoin harrastaa urheilua aina kilpailemiseen asti. Mutta tehdessään päätöksen yhteen lajiin keskittymisestä, on nuoren ja hänen valmentajansa aika asettaa motiivit juoksemista ja valmentamista kohtaan kuntoon.

Nuorelle motiivi juosta kilpaa syntyy sisäisestä palosta päästä mahdollisimman lähelle omia parhaita saavutuksia, jotka puolestaan voidaan määrittää pääjuoksumatkojen tulosten sekä arvokilpailumenestyksen tiimoilta.

Motiiveja tai perusteita harjoitella ja kilpailla on olemassa lukematon määrä. Toiselle juoksijalle saattaa motiiviksi riittää selviytyä maamme mestaruuskisoihin, mutta toisen juoksijan askellusta siivittää halu päästä edustamaan Suomea kansainvälisissä arvokilpailuissa.

Juoksijoita ei kuitenkaan voi laittaa arvosteluasteikolle heidän motiiviensa suuruuden tai näennäisen merkittävyyden kautta, sillä ratkaisevana asiana toimii tehtävään sitoutuminen. Tällöin kohti pienempää tavoitetta sadan prosentin sitoutumukselle etenevä juoksija saattaa olla motiivinsa kanssa jopa paremmassa asemassa rinnastettuna puutteellisella motiivilla arvokisoihin valmentautuvaan juoksijaan.

Ensin juoksija, sitten kilpajuoksija

Pystyäkseen olemaan kilpajuoksija aikuisten sarjassa, on nuoren muodostettava itsestään kuva juoksijana ja kilpajuoksijana jo hyvissä ajoin. Valmennusasioiden kohdalla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuorelle ei tarvitse niin sanotusti myydä harjoituksia. Myyntitilanteessa olevan valmentajan tehtävä on epäkiitollinen, sillä pahimmillaan hän joutuu säännönmukaisesti houkuttelemaan juoksijan harjoittelemaan. Tämän vinoutuman seurauksena kaksikon valmennussuhde kääntyy vähitellen kohti katkeruutta, pakoilua ja väsymystä, mutta urheilijan osalta ennen kaikkea kohti hukattua mahdollisuutta kehittyä parhaaksi mahdolliseksi juoksijaksi.

Juoksijan ajatuksiltaan vapaan henkisen tilan nuori voi saavuttaa vain vapaaehtoisesti, mutta kuitenkin toimintatavoiltaan laaja-alaisuutta edustavan valmentajan avustamana. Vapaassa tilassa oleva nuori ymmärtää, että juoksijaksi tuleminen tarkoittaa useiden asioiden samanaikaista hallintaa. Puhdaspiirteisen harjoitusnäkemyksen omaava valmentaja osaakin kehittää nuoren ensin juoksijaksi ja sitten kilpajuoksijaksi.

Päivittäisen juoksun aiheet

Samanaikaisesti hallittavat asiat liittyvät päivittäiseen harjoitteluun, ja eri juoksijoiden kohdalla lista on hyvinkin erilainen. Pitkään listaan kuuluvat esimerkiksi harjoitusmäärien-, -tapojen ja -vauhtien oivaltaminen sekä valmentajan, valmentajien, muiden urheilijoiden ja urheiluseuratasolla vapaaehtoistyötä tekevien henkilöiden kunnioittaminen.

Muita tärkeitä asioita matkalla juoksijaksi ovat harjoituspäiväkirjan ylläpito, valmennusohjelman mukaan harjoitteleminen, avoimuus omaa valmentajaa kohtaan, ravintotottumusten oikeellisuus, venytteleminen ja fyysinen huolto sekä asetettuihin tulostavoitteisiin pyrkiminen rehellisin keinion.

Motiivien löytämisessä ja käyttämisessä on lopulta kyse vuosien mittaisesta työstä. Mainittuja aikana nuoren täytyy kiinnittää juoksijan arvomaailmansa tärkeinä pitämiin aiheisiin, joiden 100 prosenttisella hallinnalla hänestä tulee aikuisena paras mahdollinen oman elämänsä kilpajuoksija. Parhaimmillaan hyväksi juoksijaksi kehittyminen tarkoittaa myös kasvamista elämää monimuotoisella tavalla ymmärtäväksi ihmiseksi.

Kilpailuissa kannattaa monipuolisuus

Nuoren, mutta myös varttuneen, kilpajuoksijan tulee suhtautua kilpailemiseen avoimella ajattelutavalla. Käytännössä se tarkoittaa kilpailemista hyvällä huumorilla, ei ainoastaan pää-, mutta myös sivumatkoilla.

Ratakilpailukausi maassamme käynnistyy touko-kesäkuun taitteessa, mutta jo kevätkuukausien aikana juoksija on tehnyt palveluksen itselleen osallistumalla muutamiin maantiejuoksuihin ja maastokisoihin. Näiden kilpailuiden perusteella juoksijan valmentaja pystyy tekemään havaintoja suojattinsa edesottamuksista, ja tarvittaessa kevätkauden harjoitussuunnitelmia voidaan vielä muuttaa vahvistamaan havaittuja heikkouksia: jos esimerkiksi matkavauhdin ylläpito on hankalaa, niin silloin voi olla viisasta palata hetkellisesti takaisin koko aerobista aluetta vahvistaviin harjoituksiin.

Kaikkia matkoja on syytä juosta

Jos nuoren juoksijan päämatka on 1.500 metriä, niin silloin hänen tulee kilpailla ainakin 400-3.000 metrin välisillä matkoilla. Päämatkaa pidemmiltä sivumatkoilta juoksija saa kovuutta, ja lyhyemmät 400-800 matkat parantavat sekä nopeutta että vauhtikestävyyttä. Toisaalta tulokset eri juoksulajeista ennakoivat muiden lajien tuloksia juoksuvalmentajille tuttujen ennustekertoimien kautta. Esimerkiksi jos nuori juoksee 800 metriä tasan kahteen minuuttin, niin silloin, oikein harjoiteltuna, on päämatkalla mahdollisuus neljään minuuttiin ja 3.000 metrillä aikaan 8.30.

Aikatauluun on paneuduttava

Esimerkiksi 1.500 metrin juoksussa valmentaja ja juoksija voivat mitoittaa juoksun 400 metrin väliaikojen mukaan. Jos nuoren päätavoitteena on alittaa neljä minuuttia, niin silloin kierrosten väliajat voivat ensimmäiselle kolmelle kierrokselle noudattaa mallia 63, 64 ja 65 sekuntia. Kun 300 metrin loppukiriin kuluu aikaa 43-44 sekuntia, niin silloin loppuajaksi muodostuu 3.58-3.59.

Eräänlaiseen tyhjäpäätilaan itsensä ajaa puolestaan sellainen nuori, jonka väliajat kierroksittain ovat esimerkiksi 59, 64 ja 68 sekuntia, ja tätä seuraavaan 300 metrin loppukiriin kuluu aikaa 48-50 sekuntia. Kahden nuoren loppuajat voivat olla lähellä toisiaan, mutta suunnitelman mukaan juosseelle nuorelle jää kilpailusta tapahtumana tulevaisuuttaan varten parempi käsitys verrattuna juoksussa väsähtäneeseen nuoreen.

Taktiikka on muistettava

Käytännössä kaikille juoksijoille on tarjolla vauhdikkaampia, ennätystuloksiin tarkoitettuja kilpailuja sekä taktista osaamista edellyttäviä arvokilpailuja. Näitä kahta kilpailutyyppiä ei pidä sekoittaa toisiinsa, sillä harmillisin seuraus saattaa olla menestymättömyys Suomen mestaruuskilpailuissa.

Ennen päämatkan arvokisafinaalia juoksijan ja valmentajan tulee tehdä kotiläksynsä hyvin suhteessa muihin kilpailijoihin: mitkä ovat muiden juoksijoiden heikkoudet ja vahvuudet sekä millaisia tuloksia he ovat juosseet viime viikkojen aikana kuuluvat ennen finaalia esitettävien kysymysten joukkoon.

Finaalia varten juoksijan tulee miettiä oma roolinsa kilpailijana. Esimerkiksi jos hänellä on voimakas loppukiri, niin silloin hän voi seurailla muiden edesottamuksia aina kirikierrrokselle asti. Jos juoksija ei ole loppukiriltään vahva, mutta hänellä on hyvä matkavauhtikestävyys, on silloin viisainta valita vetäjän rooli, matkasta riippuen, viimeistään 2-3 kierrosta ennen maalia.

Ehkäpä tärkein taktinen asia koskettaa juoksijan ajattelumaailmaa ja päättäväisyyttä. Se kuuluu näin: kun juoksija on valmentajansa kanssa tehnyt päätöksen taktiikasta, siitä myös pidetään kiinni. Juoksijan täytyy kuitenkin olla varautunut vaihtamaan taktiikkaansa kesken kilpailun, mutta siinäkin tapauksessa hänen tulee säilyttää kylmähermoisuutensa. Suurena tavoitteena olkoon tilanne, jossa esimerkkijuoksijamme kirjoittaa, ohjaa ja lavastaa kilpailun käsikirjoituksen, ja saapuu maaliin kilpailun voittajana jännittävien loppuvaiheiden jälkeen.

Artikkelisarjan aiemmat osat:

>>Nuori juoksija tarvitsee sitoutuneen valmentajan
>>Juoksuvalmennuksen kulmakivi
>>Mäkikaudesta kohti ratakautta 

-Jari Hemmilä