Perttu Hyvärinen oli yksi suurista suomalaisnimistä nuorten MM-kisoissa 2011. Kolme pronssia nostivat odotuksia tuleville vuosille, joista kaksi ensimmäistä sujuivat tuloksellisesti alavireisesti. Viime talvena Riistaveden Urheilijoiden hiihtäjä palasi hyvälle tasolle, josta osoituksena muun muassa 23-vuotiaiden MM-kisoissa yhdeksäs sija ja Lahden maailmancupissa 33:s sija.

Val di Fiemmessä paikalla olleet näkivät Hyvärisen iloisista tuuletuksista, mitä yhdeksäs sija merkitsi urheilijalle itselleen: paluuta hyvälle kehityskäyrälle ja roimaa annosta itseluottamusta. Se oli yksi kauden tärkeistä onnistumisista, joita tuli tasaisesti koko kauden joulukuun Universiadeista lähtien aina SM-kisojen 30 kilometrille (7:s) asti. Erityisesti häntä lämmittää maailmancupissa tullut onnistuminen, jolla uran ensimmäiset maailmancup-pisteet jäivät vain yhdeksän sekunnin päähän.

– Silloin ne ominaisuudet mitä oli, saatiin irti. Vaikealta tuntuu, että mistään olisin pystynyt sen yhdeksän sekuntia ottamaan. Se oli oikeasti hyvä hiihto. Maailmancupissa on selkeät mittarit, kun parhaat ovat mukana. Siinä tietää tason hyvin. Myös nuorten MM-kisojen yhdeksäs sija oli hyvä, siihen pitää hiihtää hyvin, hän nostaa esiin kaksi kauden kohokohtaansa.

Samaisen kilpailun voitti häntä vuotta nuorempi Iivo Niskanen, jonka kanssa Hyvärinen hiihti nuorten MM-vuosinaan tasatahtiin. Hyvärinen on analyyttinen ja suorapuheinen urheilija. Hän myöntää, että pari kautta olivat raskaita.

– Oli vaikeaa. Olin hiihtänyt hyvin, ja ura oli ollut nousujohteinen. Tuntui, että vaikka panostin hiihtoon kaiken, ei onnistunut. Monesti jouduin miettimään, onko järkeä laittaa tähän niin paljon aikaa ja rahaa, Hyvärinen sanoo kestavyysurheilu.fi:lle.

Hän löytää tuloksellisesti heikompiin vuosiin selkeitä selittäviä tekijöitä.

– Yksi etappi oli saavutettu. Tavoitteena oli saada mitali nuorten MM-kisoista, ja sain kolme pronssia. Enin nälkä oli silloin taltutettu. Sen jälkeen tuli hirveästi muutoksia: valmentaja vaihtui, harjoitteluun tuli uusia kuvioita ja menin armeijaan, tuolloin Mikko Virtasen valmennukseen siirtynyt urheilija sanoo.

Ensimmäinen vuosi meni pitkälti armeijan palautumiselle aiheuttamien haasteiden sekä muutoksiin totuttautumisen piikkiin. Asioita tehtiin hyvin, ja hetkittäin se näkyi tuloksissakin.

– Monessa asiassa menimme eteenpäin. Heikkoudet alkoivat parantua. Voimaharjoitteluun avuksi tuli Jyrki Uotila, voima ja tekniikka menivät eteenpäin. Hiihtämisen taito kehittyi. Aiemmin olin tehnyt perus-, maksimi- ja nopeusvoimaa, silloin ohjelmaan tuli toiminnallista voimaa, yhden jalan kyykkyjä ja vastaavia. Sitten seuraavana kesänä oli jalan kanssa ongelmia, jolloin juoksumäärät putosivat. Se näkyi talvella, Hyvärinen muistelee.

”En ole koskaan pelännyt ylikuntoa”

Viime kesänä kaikki sujui. Hyvärinen vietti viiden viikon pätkän valmentajansa Virtasen kotipaikkakunnalla Vuokatissa harjoitellen kotoisissa leiriolosuhteissa valvovan silmän alla. Harjoittelu puri hyvin. Sitten tuli lokakuu, joka olisi pahimmissa tapauksessa voinut pilata kaiken.

– Syksyllä oli sairasteluja, ja siinä oli vaikea kuukausi. Oli alipalautumista. Sen kanssa piti olla hirmu tarkkana. En ole koskaan pelännyt ylikuntoa, enkä näe sitä vaarallisena, sillä joskus on vaan kokeiltava rajojaan. Se saattaa olla hyväksikin. Joka tapauksessa kiitän valmentajaani, joka on ammattimies palautumisen seurannassa, Hyvärinen sanoo.

Tilanne tasapainottuikin nopeasti, ja jo joulukuussa Universiadeissa Hyvärinen oli hyvässä kilpailukunnossa. Kilpailuiden osalta alkukausi meni kuitenkin hieman uusiksi.

– Haluan ja olisin halunnut hiihtää sprinttiä enemmän, mutta oli pakko jättää kisoja väliin. Tarkoitukseni on tulla hyväksi yleishiihtäjäksi. Vapaan sprintti ja perinteisen pitkät matkat ovat olleet heikkouksiani, mutta tällä kaudella nekin menivät hyvin. Heikkoudet ovat menneet eteenpäin, Hyvärinen miettii Skandinavia-cupin sprinttejä (22:s, karsinnassa 14:s) ja SM-kisojen 30 kilometriä.

Hyvärisen paraatimatkoja ovat olleet vapaan normaalimatkat, vaikka perinteinenkin sujuu hyvin. Mistä johtuu, että pidemmät matkat ja sprintit ovat olleet haastavampia?

– Ehkä oma ajatusmaailmakin on sellainen, että kun lempimatka on löytynyt, olen pitänyt siitä. Toisaalta nuorempana on tullut vähemmän hiihdettyä sprinttiä ja yhteislähtöjä. Ehkä ominaisuudetkin ovat enemmän normaalimatkalle, Hyvärinen miettii.

Viime talven jälkeen 22-vuotiaan hiihtäjän tulevaa kautta odotetaan mielenkiinnolla. Valmennusryhmistä ei ole vielä tietoa, mutta viime kesän tapaan Hyvärinen suunnittelee viettävänsä viiden viikon pätkän Vuokatissa. Isompia muutoksia ei perusharjoitteluun ole tarvetta tehdä, määrätkin ovat jo hyvällä tasolla. Tehojen osuutta on vielä varaa kasvattaa paljonkin, mutta tärkeintä on saada ehjä harjoituskausi.

– Nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun taas olen saanut omasta kehityksestä kiinni, kyllä Falunin MM-paikkaa tavoittelen. Myös maailmancup on tavoite. Toivon, että harjoituskaudella saisin taas kehityttyä yhden askeleen ja että kroppa kestäisi.

– Heidi Lehikoinen