Ensin 3,8 kilometriä uintia avovedessä, sitten 180 kilometriä maantiepyöräilyä ja päälle juoksua maratonin verran. Triathlonin täysmatka on äärimmäistä kestävyysurheilua.

Suomen menestynein triathlonisti Pauli Kiuru on silti sitä mieltä, että harrastajalta triathlon ei vaadi mitään erityisominaisuuksia.

– Triathlon on monipuolinen laji, joka sopii kenelle tahansa iästä riippumatta, kunhan terveydellisiä rajoitteita ei ole. Tietysti esteeksi voi muodostua esimerkiksi se, jos kokee pelkoa avovettä kohtaan, hän sanoo. 

Kiuru itse sai ensikosketuksen triathloniin nähdessään vuonna 1982 televisiodokumentin Havaijin legendaarisesta Ironman-kilpailusta.

Kuva maaliin konttaavasta kilpailijasta kiehtoi nuorta miestä, joka harrasti urheilua monipuolisesti ja kokeili mielellään kestävyytensä rajoja. Suomessa ei vielä silloin ollut triathlon-kisoja.

– Olin haltioissani. Tajusin vihdoin löytäneeni lajin, jossa mennään aivan loppuun asti. Kaksi vuotta sen jälkeen luin lehdestä jutun Joroisten Ironman-kilpailusta ja aloitin tavoitteellisen harjoittelun.

Lopputulos on suomalaista urheiluhistoriaa. Kiuru voitti 1990-luvun alkupuolella seitsemän Ironman-kisaa ja sijoittui Havaijilla kaksi kertaa kolmanneksi ja kerran toiseksi.

Kiurun tavoitteena oli alusta lähtien tulla maailman parhaaksi, ja muu elämä rakennettiin tämän tavoitteen ympärille. Tässä jutussa hän pohtii pyynnöstämme lajia kuitenkin kuntoilijan näkökulmasta.

Aseta tavoite ja löydä tuki

Aluksi pitää miettiä, mitä haluaa saavuttaa – ja kuinka paljon sen eteen on valmis tekemään töitä. Yhdelle riittää liikunnan yhteisöllisyys, toinen haluaa kokeilla rajojaan ja kolmas tahtoo voittaa itsensä lisäksi myös muut.

Monelle lajin pariin hakeutuvalle luonnollinen haave ja tavoite on Ironman-kilpailu. Kiuru kuitenkin muistuttaa, että maltti on valttia.

– Jos tavoitteena on suorittaa täysmatka, kannattaa aloittaa lyhyemmistä matkoista. Ennen ensimmäistä Ironmania olisi hyvä olla kokemusta vaikkapa yhdestä tai kahdesta puolimatkan triathlonkilpailusta.

Parhaat harjoitteluvinkit saa tietenkin liittymällä triathlonseuraan, jossa kaupan päälle saa samasta lajista kiinnostuneen yhteisön.

– Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys on tärkeä osa tätä lajia. Pitkiä harjoituksia on paljon mukavampi tehdä porukassa kuin yksin puurtamalla, Kiuru sanoo.

Harjoittele tasapainoisesti, kehitä heikkouksia

Uinti on usein se laji, joka muodostuu kynnyskysymykseksi triathlonista kiinnostuneille. Pyöräily ja juoksu voivat sujua hyvinkin, mutta ilman uintitaustaa vedessä jää kauas kärjestä ja kokonaissuoritus heikoksi.

Kiuru huomauttaa, ettei uintitekniikasta voi tulla hyvää pelkästään harjoittelumäärää kasvattamalla.

– Uinnin tekniikkavirheitä kannattaa karsia valmentajan avulla yksi kerrallaan. Ne eivät katoa millään muulla tavalla.

Muidenkin lajien tekniikkaa kannattaa tietenkin hioa asiantuntijan avustuksella.

– Esimerkiksi kilpailukauden päättymisen jälkeen voi olla hyvä hetki keskittyä tekniikan parantamiseen. Yksi hyvä tapa on suoritusten videointi ja katsominen yhdessä valmentajan kanssa.

Harjoittelussa tärkeää on huolehtia tasapainosta, eli huomioida kaikkia kolmea lajia läpi harjoituskauden.

Pitkät harjoitukset ja pitkät yhdistelmäharjoitukset ovat triathlonin täysmatkalle tähtäävälle äärimmäisen tärkeitä. Oikoteitä onneen ei ole.

– Pari, kolme tuntia ei riitä, vaan kyllä täytyy kolkutella myös niitä oman kestävyyden rajoja.

Kiuru vinkkaa, että pitkään yhdistelmäharjoitukseen voi hakea mielekkyyttä esimerkiksi pyöräilemällä ensin yksin pitkän lenkin ja osallistumalla heti perään juoksutapahtumaan.

Myös oheisharjoitteluun kannattaa satsata.

– Kilpaurani aikana meillä oli lajiharjoittelun lisäksi viikossa kaksi punttitreeniä ja yksi kuntopiiri. Väitän, että näillä on ollut iso merkitys myös siihen, etten kärsinyt vammoista.

Kiuru varoittaa aloittamasta triathlonharjoittelua liian rajusti, koska loppukesän ylilyönnit kostautuvat helposti myöhemmin talvella.

– Kannattaa asettaa tavoite vuoden päähän ja pyrkiä siihen, että harjoittelu olisi koko ajan nousujohteista.

Minimoi riskit ja muista levätä

Kestävyysurheilussa ikä ei ole este, mutta tarvittavan levon määrä kasvaa vanhetessa.

– Huomasin itse jo 30-vuotiaana, että palautuminen alkoi hidastua. Vanhempana voi edelleen tehdä kovia treenejä, mutta palautumiseen pitää varata enemmän aikaa, Kiuru kertoo.

Urheiluvammoja voi ennaltaehkäistä paitsi oheisharjoittelulla ja riittävällä levolla, myös kiinnittämällä huomiota elintapoihin. Ravinnolla on paljon merkitystä.

– Fakta on se, että tulostaso on paras, kun urheilija on ihannepainossa. Ylimääräiset kilot kasvattavat kuitenkin myös riskiä erilaisiin vammoihin. Tämä pätee varsinkin juoksun kohdalla, Kiuru sanoo ja jatkaa:

– Painonhallintaa pitää tietenkin tehdä terveellä tavalla, muuten riskinä voi olla syömishäiriö.

Kroppaa kannattaa kuunnella ja jos kipuja ilmenee, hakea apua vaivoihin ajoissa.

Kiuru huomauttaa, että vammoja voi syntyä myös tapaturmien kautta, mutta tähänkin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan.

– Varsinkin pyöräilyreitit kannattaa suunnitella niin, että muusta liikenteestä aiheutuisi mahdollisimman vähän riskejä.

Kiuru oli tinkimätön harjoittelija, omien sanojensa mukaan jälkikäteen ajateltuna turhankin ehdoton.

Triathlonharrastajia hän suosittelee käyttämään luovuutta elämän liikkuvien osien yhteensovittamisessa. Harjoituksia ei tarvitse tehdä aina suunnitelman mukaisesti hampaat irvessä, vaan itselle voi olla välillä myös armollinen.

– Jos on pitkä työpäivä takana, eikä jaksa tehdä suunniteltua juoksulenkkiä, sen voi korvata vaikkapa venyttelyllä, jota ei tulisi muuten tehtyä.

Kestävyysurheilu.fi tapasi Pauli Kiurun Triathlonliiton seminaarin yhteydessä Varalan urheiluopistolla.
-Tuomas MacGilleon