Paula Radcliffe pitää hallussaan naisten maratonin maailmaennätystä 2:15:25 ja yhteensä kolmea kaikkien aikojen kovinta noteerausta. Maailmanhistoriassa lähimmäksi päässyt Mary Jepkosgei Keitanyn ennätys on yli kolme minuuttia hitaampi (2:18:37).

Radcliffen ennätys on kestänyt aikaa jo vuodesta 2003. Se tuntuu vuosi vuodelta kovemmalta, kun huippumaratoonarit eivät pääse lähellekään. Tämän vuoden naisten tilastoa johtaa Berliinissä 2:19:25 juossut Gladys Cherono Kiprono. Miesten maailmanennätys on samassa ajassa mennyt uusiksi kuusi kertaa.

Mikä teki Radcliffesta ylivoimaisen?

Fysiologi Andrew Jones seurasi Radcliffen kehitystä juoksu-uran aikana ja kokosi suorituskykyyn vaikuttavien muuttujien kehityksen artikkeliksi. Hän tarkastelee kolmea kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavaa tekijää: taloudellisuutta (hapenkulutuksen suhde vauhtiin), maksimaalista hapenottokykyä ja matalaa maitohapontuottoa.

Maksimaalinen hapenottokyky

Radcliffen maksimaalinen hapenottokykynsä oli poikkeuksellinen. Jo 17-vuotiaana arvo oli 70 ml/min/kg . Vertailun vuoksi, huippunaisille tavallinen taso on noin 65 ml/min/kg. Radcliffe oli lahjakas, mutta tietenkin tarvittiin myös valtava määrä harjoittelua: huippuvuosinaan nainen juoksi 180—240 kilometriä viikossa.

Useamman kerran vuodessa tehdyissä kuntotesteissä maksimaalisessa hapenottokyvyssä mitattiin uran aikana arvoja väliltä 65—80 ml/min/kg, mutta vuosien useamman testin keskiarvot eivät juurikaan poikenneet toisistaan. Vuonna 2001 keskiarvo oli 75 ml/min/kg, ennätysvuonna 2003 sama kuin juniorina eli 70 ml/min/kg. Koska arvo pysyi pitkän keskiarvon tarkastelussa samana, löytyy selitys kehitykseen muista tekijöistä.

Juoksun taloudellisuus

Juoksun taloudellisuudella tarkoitetaan kulutetun hapen määrää tietyssä vauhdissa ja tässä Radcliffe kehittyi uransa aikana ilmiömäisen tehokkaaksi. Kehitystä tapahtui joka vuosi.

Uransa alussa (1992) Radcliffe kulutti 16 km/h vauhdissa 205 ml/kg/km, kun vuonna 2003 samassa vauhdissa kului enää 175 ml/kg/km. Yhdentoista vuoden aikana juoksu taloudellistui 15 %.

Paula Radcliffen huipputaloudellisia arvoja voi olla vaikea uskoa hänen juoksutyyliään katsoessa.
F4wnGFEZ808

Se oli kuitenkin hänelle optimaalisin tapa edetä. Tutkimusten mukaan fysiologit eivät pystyneet eri juoksijoita katsomalla arvioimaan, kuka heistä on taloudellisempi kuin toinen.

Jones pitää yhtenä avaintekijänä taloudellisuuden jatkuvaan kehitykseen voimaharjoittelua. Radcliffella oli ohjelmassa voimaharjoitus kahdesti viikossa. Voimaharjoittelu vaikuttaa nykytiedon mukaan juoksun taloudellisuuteen lihasten elastisuuden ja kestävyyden paranemisen kautta.

Lihassolutyypistä eli hitaiden ja nopeiden solujen suhteesta Jonesilla ei ole antaa tarkkoja lukuja, mutta yleisesti suuri osuus hitaita lihassoluja on tärkeä ominaisuus juoksun taloudellisuuden kannalta.

Matala maitohappo

Mattotestissä Radcliffe saavutti usein maksimihapoissa vain 4—6 mM, kun huippu-urheilijat tavallisesti pääsevät 8—12 millimooliin. Vuoden 2003 huippukunnossa Radcliffe pystyi juoksemaan vauhdilla 18,5 km/h ennen kuin hapot alkoivat lainkaan nousta lepotilan tasosta.

Matalan happotason omaavilla juoksijoilla väsymys tulee keskimäärin myöhemmin kuin korkeisiin happoihin yltävillä. Yksittäistä syytä matalaan maitohappotasoon ei ole pystytty osoittamaan, mutta pitkän kestävyysharjoittelu-uran myötä kehittyvät muutokset aineenvaihdunnassa lienevät yksi syy. Maitohapon muodostuminen vaatii glykogeenivarastojen käyttöä lihasten energianlähteenä. Kun rasvanpoltto on kehittynyt huippuunsa, keho käyttää rasvoja energianlähteenä ja siirtyy polttamaan glykogeeniä vasta kovemmassa vauhdissa. Samalla glykogeenivarastot säästyvät ja mahdollistavat väsymyksen siirtymisen yhä kauemmas.

Muista ominaisuuksista

173 senttimetriä pitkä Radcliffe painoi juoksuvuosinaan 54 kiloa, tasaisesti läpi uran. 12 vuoden tilastoidun tarkastelujakson aikana hän kasvoi pituutta vielä 5 cm, joten painoindeksi putosi hieman. Fysiologi Jones pitää artikkelissaan ihanteellista ruumiinrakennetta yhtenä menestyksen avaimena. Keuhkojen tilavuuden ja hengitysarvojen osalta Radcliffe ei poikennut samanikäisen ja -kokoisen viitearvoista.

Radcliffella oli kyky saada itsestään juosten irti aivan maksimaalinen suoritus. Radcliffea yli kymmenen vuoden ajan testannut Jones kertoo:

– Juoksumattotestissä pyydämme maksimialueelle liikuttaessa testattavia antamaan merkin, kun he arvioivat, että pystyvät jatkamaan vielä noin minuutin verran. Kuten monet huippu-urheilijat, Paula ei halunnut myöntyä antamaan merkkiä ja siksi hän vain jatkoi ja jatkoi. Hän mieluummin juoksi itsensä ulos matolta kuin pyysi pysäyttämään. Hän puski itsensä mahdottomilta tuntuville rajoille.

Kun Radcliffe juoksi maailmanennätyksen Lontoossa 2003, hän uskoi pystyvänsä seuraavana vuonna vieläkin parempaan. Mutta toisin kävi. Ennen Ateenan olympialaisia hän juoksi harjoituksissa ennätysvauhtia ja oli elämänsä kunnossa, mutta loukkaantuminen pilasi kauden.

Radcliffe oli täysin omistautunut juoksulle ja se oli yksi hänen poikkeuksellinen vahvuutensa. Harva pystyisi vetämään vuosikausia putkeen päiviä kaavalla: viisi tuntia juoksua, neljä tuntia hierontaa, fysioterapiaa ja huoltavia harjoitteita, kaksi tuntia unta iltapäivisin.

Radcliffen fysioterapeutti Gerard Hartmann kertoo esimerkin atleettisesta elämästä:

– Kun olimme korkean paikan leirillä Font-Romeussa paikalla oli usein muitakin brittiurheilijoita, jokta majoittuivat 250 m päässä Paulan asunnosta, myös hänen paras ystävänsä Liz Yelling. Neljän viikon aikana Paula järjesti yhden kerran tapaamisen Lizin kanssa kahvikaupassa. Niin fokusoitunut hän oli. Todellisten voittajien kuten Paulan tasolla, urheilijoilla on kyky blokata kaikki ulkopuolelle. Vaikka hänen talonsa olisi palanut, hän olisi pystynyt sulkemaan sen pois mielestään.

Paula Radcliffen kolme kaikkien aikojen kovinta aikaa
Lontoo 13.4.2003 2:15:25
Chicago 13.10.2002 2:17:18
Lontoo 17.4.2005 2:17:42

– Outi Hytönen

Lähteet
https://www.exeter.ac.uk/media/universityofexeter/internationalexeter/documents/iss/paula_ijssc_paper.pdf
http://www.theguardian.com/sport/2015/apr/24/paula-radcliffe-london-marathon-ends-career