Pärmäkoski puhuu avoimesti ravintoasioista ja painosta sekä paljastaa suosikkipitsansa reseptin
Krista Pärmäkoski allekirjoitti tiistaisessa mediatilaisuudessa yhteistyösopimuksen, jonka myötä Feelia nousee Pärmäkosken kumppanien raskaimpaan sarjaan. Jatkossa ruokabisneksessä operoiva Feelia näkyy Pärmäkosken asuissa myös maailmancupissa.
Krista Pärmäkoski allekirjoitti tiistaisessa mediatilaisuudessa yhteistyösopimuksen, jonka myötä Feelia nousee Pärmäkosken kumppanien raskaimpaan sarjaan. Jatkossa ruokabisneksessä operoiva Feelia näkyy Pärmäkosken asuissa myös maailmancupissa.
Ajankohta on erityisen sopiva puhua hänen ja osin valmentaja Matti Haaviston kanssa ravintoasioista.
Pärmäkoski itse näkee, että kymmenen viime vuoden aikana ravintovalmennuksessa on tapahtunut iso muutos. Ravintoasioihin suhteudutaan entistä ammattimaisemmin.
– 10 vuotta siiten ollessani maajoukkueen nuorimpia silloiset aikuisurheilijat eivät kiinnittäneet ravintoon niin paljon huomiota, kuin nykypäivänä tehdään. Koko laji on ammattimaistunut oma urani aikana hirveästi. Ravintoasioihin kiinnitetään huomiota. Itselläni suurin haaste on ollut saada syötyä riittävästi.
Valmentaja Matti Haavisto myöntää, että ravintoasiat ovat olleet Pärmäkosken uran aikana Kristan omalla vastuulla.
– Krista on huolehtinut siitä hyvin. Toki uran alkuvaiheessa olisin voinut olla siinä enemmänkin apuna, mutta Krista on asiaan vuosien varrella hyvin orientoitunut ja pitänyt huolta siitä puolesta, sanoo Haavisto.
Pärmäkoski ottaa puheeksi lähestyvät Pekingin olympialaiset, jotka kilpaillaan korkealla.
– Silloin on hyötyä siitä, että paino on vähän pienempi, mutta se ei saa missään nimessä olla liian alhaalla. Talvella paino tippuu harjoituskaudesta ehkä luonnollisestikin aavistuksen.
– Tärkeintä ravintoasioissa on se, että syö riittävästi puhdasta ruokaa Ja välillä pitää herkutellakin.
Valtava energiankulutus
Pärmäkosken päivittäinen energiankulutus on pieneksi naiseksi valtava, noin 4000-4500 kilokaloria ja kovimpina treenipäivinä jopa 5000 kilokaloria vuorokaudessa!
Onko sinulla itselläsi tai maajoukkueen kautta ravintoasioissa omaa tukihenkilöä?
– Tällä hetkellä ei ole sellaista, joka seuraisi asiaa päivittäin. Viime talvena katsottiin ruokapäiväkirjasta, että saanko harjoituksiin riittävästi energiaa. Olen saanut ihan hyviä kommentteja. Ei ole ollut hirveästi muutettavaa. Tärkeintä tosiaan on se, että syö sellaista ruokaa, josta tykkää ja että saa sitä riittävästi. Haasteena viime talvena oli se, että meinasin syödä liian vähän, vaikka yritinkin syödä.
Haavisto, kertoo että ravintoasioihin on tullut tukea ennen kaikkea Olympiakomitean kautta. Tukena on ollut ainakin Anna Ojala. Haavistokin mainitsee, että haasteena on ollut ennen kaikkea riittävä energiansaanti kovimpina harjoituspäivinä.
– Energiansaanti heijastuu seuraavan päivän harjoitukseen, yleiseen vireystilaan ja siihen miten hyvin pystyt terveenä.
Miten riittävä energiansaanti turvataan esimerkiksi esimerkiksi sprinttipäivinä, jolloin on monta starttia, ollaan kokoa ajan liikkeessä ja päivä on kaikkineen pitkä? Starttien välissä ei voi juuri kuitenkaan syödä, ainakaan mitään kiinteätä.
– Se on minullakin ollut haasteena. Syön yleensä heti aika-ajon jälkeen ikään kuin toisen aamupalan, sillä siinä on yleensä noin 2,5 tunnin tauko ennen ensimmäistä erähiihtoa. Olen juossut erävalintavaiheen jälkeen rekalle ja syönyt, kertoo Pärmäkoski.
Pärmäkoski sanoo, että jo edellisenä päivänä on kiinnitettävä huomiota energiavarastojen riittävyyteen ja tankattava hiilihydraatteja.
Nautitko erien välissä urheilujuomaa tai energiageeliä?
– Jotkut vetävät ehkä geeliä, mutta minulla ei vatsa kestä sitä ja joudun käyttämään tosi laihaa urheilujuomaa muutenkin, joten siitä ei hirveästi energiaa saa. Senkin takia itselläni korostuu se edellispäivän tankkaus.
Kaikkina kisapäivinä syödään kaksi lämmintä ateriaa, oli aikataulu mikä tahansa.
– Joskus päästään syömään vasta viideltä. Kyllä silloinkin pyritään syömään uudestaan puoli kahdeksalta. Monesti seuraavana päivänä saattaa olla edessä normimatka, joten palautuminen on varmistettava.
Onko esimerkiksi pitempiä siirtymiä sisältävällä Tour de Skillä maajoukkueen puolesta eväät?
– On joo, mutta toisaalta aika moni huolehtii itse lisäeväistään. Meilläkin on monilla ruoka-aineallergioita, joten tavalliselta huoltoasemalta ei välttämättä löydy sopivia tai mieleisiä eväitä. Kun sekä maajoukkue että urheilija itse huolehtivat asiasta, niin saa ainakin riittävästi energiaa!
Käytätkö lisäravinteita?
– En hirveästi käytä. Kisapäivänä tai kovemman treenin jälkeen saatan juoda palautusjuoman. Syön mieluummin sitä puhdasta ruokaa. Lisäproteiininkaan nauttiminen ei ole perusteltua. Sitä tulee riittävästi tavallisesta ruuasta. Ennemmin syö sitten vaikka banaanin, jotta riittävä energiansaanti on turvattu.
Mikä on lempiruokasi?
– Lempiruokani on varmasti maksalaatikko ja raejuusto. Vielä kun saisi mummon tekemää maksalaatikkoa, mutta en ole sitä pitkään aikaan saanut. Jouluisin sitä olen saanut, mutta en ole ehtinyt käymään siellä moneen vuoteen jouluna. Ehkä sitten kun ura on ohi, harmittelee Pärmäkoski.
Onko sinulla jotain paheita?
– Minä en laske mitään paheeksi. Minun mielestäni on väärin, kun moni sanoo, että ansaitsen tämän jäätelön tai juustokakun, kun olen käynyt lenkillä. Jos tekee mieli, niin sen pitäisi olla nautinto. Se on väärä ajatusmalli, että pitää kauheasti liikkua ansaitakseen jotain tai sättii itseään jos vahingossa syökin sen jäätelön. Toki en tarkoita, että joka päivä pitäisi syödä herkkuja, mutta välillä pitää nauttia.
– Mutta tykkään juustokakuista, joten sanon sen, vaikka en sitä paheeksi laskekaan, nauraa Pärmäkoski.
Painosta ja esikuvista
Puhuit itse aluksi painon merkityksestä. Koetko, että painosta puhuminen olisi tabu urheilussa?
– Se voi jollekin olla, mutta meidän lajissa ei varmasti niin paljon. Suksiin pitää saada painokilot, joten senkin takia on ollut luontaista keskustella valmentajan kanssa painosta. Olen myös sinut oman kehoni kanssa.
Haavistokin näkee, että kommunikointi heidän välillään on toiminut.
– Tarkkailussa on ollut erityisesti korkealla harjoitellessa se, että paino ei tippuisi liikaa. Ennemmin on siis kysymys siitä, että paino meinaa tippua liikaa, kuin että sitä olisi liikaa. Myös juomiseen kiinnitetään erityistä huomiota korkealla, jossa nestettä kuluu enemmän.
Pärmäkoski sanoo, että häntä on ärsyttänyt uutisointi, jossa urheilijan ulkonäöstä tehdään päätelmiä tämän kunnosta.
– Se, että vatsalihakset näkyvät ei ole merkki siitä, että urheilija on kovassa kunnossa.
Pärmäkoski ottaa esimerkiksi ruotsalaisen pikajuoksijan Moa Hjelmerin, joka on nostanut Ruotsissa keskusteluun urheilijan ravintoasiat ja ulkonäköpaineet.
Mitä ajattelet Ingvild Flugstad Östbergin ja Frida Karlssonin tapauksista? Heitä on käsitelty julkisuudessa aiheen tiimoilta?
– Sitähän ei ole julkisuudessa ollut, mikä heidän starttikieltojensa syy on todella ollut. Sitä on vaan mainostettu niin, että he eivät ole saaneet riittävästi energiaa treenin määrään nähden. Jos se on itselläkin haasteena ja kun hekin ovat kovia harjoittelemaan, niin se on varmasti ollut se ongelma.
– Olisi hyvä, että maailmancupissa pärjäisi moni muukin, että ei syntyisi väärää kuvaa. Olin tosi iloinen kun Neprayeva pärjäsi tai Björgen, jolloin saatiin esimerkkiä, että meidän lajissa pystyy pärjäämään monenlaisella kehon mallilla.
Valmentaja Haavisto pitää painoon liittyviä haasteita ikävinä eikä haluaisi niitä kenellekään.
Onko vaarana, että nuoret urheilijat saavat vääriä malleja, jos maailman kärjessä olevat urheilijat ovat silmiinpistävän kuivassa kunnossa?
– Ei voi sitä kieltää, etteikö näin voisi käydä, myöntää Haavisto.
Ongelmien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tärkeintä on osaava valmennus. Sen suhteen maajoukkueurheilijat ovat varmasti paremmassa asemassa.
– Kyllä siellä se tukiverkosto pitää olla apuna, jos näkyy, että jollain homma luisuu väärään suuntaan. Silloin pitää puuttua asiaan, näkee Haavisto.
Haastattelun lopuksi Kestävyysurheilu.fi myöntää tunkeutuvansa naistenlehtien reviirille ja kysyy Kristan omaa suosikkiruokareseptiä.
– Kyllä se onnistuu!
Kristan kylmäsavulohipizza
Pizzapohjan valmistus:
2dl kylmää vettä
1/2 kuivahiivaa
375g Pizzajauhoja (tää on pohjan rakenteen kannalta tärkeä!)
Sekoita aineet keskenään edellisenä päivänä ja anna kohota jääkaapissa yön yli. Tällä ohjeella syntyy neljä pyöreää pizzaa todella ohuella pohjalla.
Täytteeksi
vihreä pesto (tämä tomaattikastikkeen tilalla)
kylmäsavulohisiivu
punasipuli
kirsikkatomaatti
valkosipuli
cashewpähkinä
lehtikaali (myös uuniin)
halloumjuusto (nämä osittain lehtikaalin päälle, jottei ne pala liikaa.
Mausteita ei tarvita, koska makua löytyy aineksista!
Uunissa, pizzakivellä tai grillissä 10-15minuuttia!
Suosittelen pizzakiven käyttöä, jotta pohjasta saa rapean!
-Petri Ikävalko




