Lasse Paakkonen ja Kalle Lassila ovat löytäneet uralleen uuden suunnan Christoph Schmidin luotsaamasta kansainvälisestä tiimistä, jossa suomalaiskaksikon lisäksi harjoittelevat Sveitsin Laurine van der Graaff, Philip Spiess, Tatjana Stiffler sekä Viron Peeter Kümmel ja Siim Sellis. Schmidin ja Andreas Waldmeierin valmennusajattelu on sopinut suomalaissprinttereille hyvin. Kestävyysurheilu.fi kyseli kaksikolta kuulumisia ja kansainvälisen seuran antia.

Lassilan ja Paakkosen viime kausi sujui melko yhtäläisesti. Sairastelut tekivät kaudesta rikkonaisen, joten kaksikko ounasteli jo varhain, ettei maajoukkueeseen kutsu käy. Vuosien varrella mielellään yhdessä treenanneet ja samankaltaisen ajatusmaailman omaavat urheilijat löysivät kumpikin uuden suunnan uralleen kansainvälisestä sakista.

– Kyselin Lahden maailmancupissa, mikä Schmidin porukalla on ajatus harjoittelun ja leireilyn suhteen. Siinä kevään aikana selvisi, että Viron sprinttimaajoukkueen kaksikko Kümmel ja Sellis tulevat harjoittelemaan sveitsiläisten kanssa. Pyysin sitten Lassen mukaan myös, Lassila tiivistää ryhmään päätymisen.

– Tällaiseen mahdollisuuteen oli helppo tarttua. Tämä on uudenlainen tapa toimia uudenlaisen ympäristön ja uudenlaisten ihmisten kanssa, se on erittäin motivoivaa. Riippumatta mitä tapahtuu, tämä on rikastuttanut elämääni, Paakkonen säestää.

Suomalaiset ovat muutenkin olleet alusta asti tiimissä kotonaan.

– Ilmapiiri ja vastaanotto ovat yllättäneet, kaksikko sanoo.

Kaksikkoa on miellyttänyt joustava toimintatapa, mikä osin selittyy myös vaikkapa maajoukkueeseen verrattuna tiimin pienemmällä koolla.

– Olen kokenut tämän stressittömäksi. On ollut paineeton olotila toimia, Paakkonen muotoilee.

Lassila päätti kautensa jo joulukuun jälkeen sairasteluihin, Paakkonen otti pidemmän tauon maaliskuussa. Lassila liikkui lepojaksollaan muuten satunnaisesti, joogasi ja lenkkeili. Paakkonen puolestaan pelasi jalkapalloa ja kävi salilla välillä, mutta liikkuminen oli vähäistä. Hän oli kaksi kuukautta töissä. Ensimmäinen tavoite uuden harjoituskauden osalta olikin lepo.

– Rankka ja tiukka hetkihän se oli todeta, mutta ajattelin vaan, että pitää toimia parhaaksi. Fokus on ollut omien vahvuuksien vahvistamisessa ja takaisin palauttamisessa. Nopeuden, vauhdin ja räjähtävien ominaisuuksien kautta, Paakkonen sanoo.

– Hiihdimme viime kaudella molemmat enemmän tai vähemmän perusominaisuuksiemme alle, ja sellainen jakso toivottavasti päättyi viime kauteen. Kunnolla lepääminen, sairastelujen sekä pitkien väsymysten kropasta pois saaminen ja omien hyvien ominaisuuksien herätteleminen oli varmaan ensimmäinen tavoite molemmille. Että pääsisi ensin omalle tasolleen, Lassila sanoo.

Molemmat palasivat viime kauden jälkeen myös vanhojen valmentajiensa oppiin, Lassila Aki Pulkkisen ja Paakkonen Risto Kittilän.

Virolaisten nopeus yllätti

Lassila aloitti varsinaisen harjoittelun kesäkuun alussa, Paakkonen palasi urheilijan arkeen heinäkuussa kroppansa ehdoilla. Sen jälkeen homma on sujunut. Harjoituksellisesti innostavaa niin virolaisille kuin suomalaiskaksikollekin on ollut joukkuetovereiden ennalta-arvaamattomuus.

– Tunnemme kaikki suomalaiset toisemme niin hyvin, että tiedämme melkein treenin tietäessämme, missä kukakin iskee. Melkein jo lopputuloksetkin. Silloin ei niin pysty ylittämään itseään. Nyt on ollut paljon yllätyksellisyyttäkin. On päässyt enemmän hakemaan rajoja, Lassila sanoo.

Millaiset harjoitukset ovat olleet antoisimpia?

– Vauhtiharjoitukset. On ollut aika yllätys, kuinka nopeita Viron kaverit ovat nopeustreeneissä olleet, Lassila sanoo.

– Suomen mittakaavassa mekin olemme kunnossa ollessamme nopeita, mutta kyllä oli jopa pienimuotoinen shokki kuinka nopeita he ovat. Kesän aluksi otimme aika hyvin turpaan, Paakkonen jatkaa.

Harjoittelu on leireillä ollut vauhti- ja tehopainotteista. Se on sopinut molemmille hyvin. Yhteisillä leireillä Vuokatissa (kaksi leiriä), Otepäässä (kaksi leiriä) ja Davosissa urheilijan elämää ja ajattelua ovat rikastuttaneet myös uudet ajatukset, joita ruokapöytäkeskusteluissa on vaihdettu.

– Tykkään todella paljon puhua urheilusta ja olen äärimmäisen kiinnostunut. Päivälliskeskustelut saattavat mennä iltapalan puolelle, tulevaisuudessa valmentajan töistä kiinnostunut Lassila sanoo ja Paakkonen täydentää virnistäen:

– Minä nostan yleensä tunnin päästä kädet pystyyn ja odottelen sitten kämpillä, että kauankohan Kalle painaa. Sveitsiläiset eivät nimittäin lopeta. Kalle pystyy varmasti tulevaisuudessa toimimaan laadukkaana valmentajana, hänellä on jo nyt sellaisia näkemyksiä mitä arvostan.

Mitä sellaista näet Kallessa, että hänestä tulisi hyvä valmentaja?

– Lähtökohtaisesti tietopankki on ravinto- ja fysiologisissa asioissa hämmästyttävä. Hänellä on laaja-alainen näkemys. Hän pystyy varmaan käsittelemään urheilijoita yksilönä. Se on hieno ominaisuus. Se kuulostaa helpolta, mutta on monella puutteellista.

– Oman faktoihin perustuvan ideologian esiintuominen on vahvaa, samoin tekninen osaaminen. Voin sanoa, että Kalle on tekninen valmentajani, toinen on Andreas. En ole perinteisen tasatyönnössä tuollaista apua saanut keneltäkään muulta. Kallella on teknisiin asioihin sellaista näkemystä, ei minulla ole sellaisiin asioihin silmää, Paakkonen kehuu.

Jutun toisessa osassa pureudutaan harjoitteluun niin ajatusmaailman kuin tekemisenkin kautta.

-Heidi Lehikoinen