Opashiihtäjä on joukkueen tärkeä taustavoima, joka myös palkitaan mitalilla hänen työparinsa menestyessä. Opashiihtäjältä vaaditaan kovaa kuntoa, tietää kolmansiin paralympialaisiinsa suuntaava Timo Salminen. Tällä kertaa hänen opastettavanaan on Rudolf Klemetti.

Pelkistetysti opashiihtäjä on näkövammaisen silmät kilpailussa. Opashiihtäjä hiihtää urheilijansa edellä ja on äänessä ison osan kilpailusta. Mitään tarinoita siinä ei jorista, vaan puhe on lyhyttä ja informatiivista.

– Opastaminen riippuu täysin urheilijan näkövammasta. Jokainen vaatii erilaista opastamista. Pelkistetysti kerron kaiken oleellisen informaation: käännökset, niiden asteet, tekniikat, ohitettavat ja niin edelleen, paralympialaisiin lähtevän Rudolf Klemetin opashiihtäjä Timo Salminen sanoo.

– Rudi vaatii aika paljon informaatiota. Hänelle kerron muun muassa, miten latu menee ja paljonko nousua jäljellä. Jos ilma on aurinkoinen, hän ei vaadi niin paljon opastettavaa. Vapaalla informaatiota vaaditaan vähän enemmän. Siinä myös vauhtia on enemmän.

Salmisella on vankka tausta maastohiihdossa. Hän on itse hiihtänyt kilpaa ja hiihtää yhä. Kun kansallisella tasolla 10–20 parhaan joukkoon yltänyt mies ei enää itse hiihtänyt niin aktiivisesti, hän ajautui tuttavansa kautta opashiihtäjän hommiin. Ennen Sotshia hänellä on takanaan kahdet paralympialaiset. Salt Lake Cityssä hänen opastettavansa oli Timo Lahtinen, Torinossa Sisko Kiiski. Näiden ja Klemetin lisäksi Salminen on opastanut myös Jarmo Ollanketoa. Opashiihtäjänä toimimisen hänelle on pitkälti mahdollistanut työ poliisina Sisä-Suomen poliisilaitoksella, koska hän on saanut käyttää työaikaansa edustustehtäviin. Vaatimuksista hänellä on selvä käsitys.

– Opashiihtäjän pitää olla huomattavasti paremmassa kunnossa kuin opastettavansa. Maailman huipulla opashiihtäjän on oltava lähes maajoukkuetason hiihtäjä, Salminen kertoo fyysisistä vaatimuksista.

Oppaan on hiihdettävä mahdollisimman lähellä urheilijan edessä, enintään kolmen metrin etäisyydellä. Jos opas karkaa kauemmaksi, yhteys katkeaa.

– Yleisesti opashiihtäjän on ymmärrettävä, mitä laji vaatii. Opashiihtäjän pitää tuntea urheilija, ettei mene pystymetsästä opastamaan. Tämä on vähän niin kuin urheilija-valmentaja -suhde. Samalla tavalla myös kisan jälkeen mietitään, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Palautetta on tärkeää saada.

Salminen ja Klemetti asuvat molemmat Jyväskylässä, tosin Klemetti viettää aikaa myös kotiseudullaan Rukalla. Näkövammainen hiihtäjä pystyy tekemään perusharjoittelua yksinäänkin, mutta Salminen ja Klemetti käyvät lenkillä jonkun verran myös yhdessä.

– Jokaiset paralympialaiset ovat aina omanlaisensa. Kilpailu on kovaa, Salminen miettii tulevaa.

– Heidi Lehikoinen