Juhannuksen jälkeen todettu kantaluun rasitusmurtuma lopetti juoksija Oona Kettusen kauden kesken kaiken ja ennen tärkeimpiä kilpailua. Kettunen myöntää, että loukkaantuminen oli valtaisa pettymys ja vaikeita hetkiä on koettu. Nyt pari kuukautta myöhemmin Kettunen sai kuitenkin positiivisia uutisia ja voi aloittaa juoksuharjoittelun uudelleen.

Euroopan superliigassa juhannuksena Venäjällä Oona Kettunen tunsi oireita jalassaan ja niiden kisojen jälkeen hänellä todettiin kantaluun rasitusmurtuma ja kausi olisi sitä kautta paketissa. Kettuselle annettiin samalla kaksi kuukautta juoksutaukoa. Kuinka suuri pettymys Oona tuo sinulle oli, että tämä kausi päättyi ennen aikojaan ja esimerkiksi 22-vuotiaiden EM-kisat ja Pekingin MM-kilpailut jäivät väliin? Kuinka olet toipunut siitä henkisesti ja päässyt sinuiksi asian kanssa?

– Luonnollisesti on valtaisa pettymys loukkaantua pari viikkoa ennen kesän pääkisaa (22-vuotiaiden EM-kisat Tallinna) niin pahasti, että joutuu saman tien unohtamaan myös kauden kakkostavoitteen. Murtuma kuitenkin tuli eikä sille voinut enää mitään. Ei siis auttanut kuin lopettaa turha murehtiminen ja tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla jalan kuntouttamiseksi.

Nyt on tuosta loukkaantumisesta kulunut pari kuukautta ja olet saanut päivitettyä tietoa kantaluun tilanteesta. Mikä on siis tilanne tällä hetkellä ja joko uskallat juoksuaskelia ottaa?

– Pari kuukautta on tosiaan nyt kulunut ja uusimpien kuvien mukaan luu on luutunut. Sain siis luvan aloittaa nousujohteisen juoksuharjoittelun. Tässä vaiheessa saan juosta vain joka toinen päivä, kerran päivässä, rauhallista vauhtia ja melko lyhyitä lenkkejä. Nopeampi juoksuharjoittelun lisäys nollasta aiheuttaisi luultavasti saman tien uusia ongelmia, joten parempi pitää lääkärin ohjeista kiinni ja edetä maltilla.

Millaisia korvaavia harjoituksia olet nämä pari kuukautta tehnyt ja oletko saanut itsesi hyvin motivoitua harjoituksiin, vai onko ollut vaikeampia päiviä joukossa?

– Harjoitusmotivaatiota minulta ei ole tähän päivään mennessä koskaan puuttunut, vaikka eivät korvaavat tietenkään juoksua ”henkisesti” korvaa. Kaikkein vaikeimpia olivat kaksi ensimmäistä vammaviikkoa, joina en oikeasti saanut tehdä jaloilla mitään. Sen jälkeen uinti, vesijuoksu ja pyöräilykin ovat olleet luksusta. Harjoittelu on ollut hyvin peruskestävyyspainotteista. Lisäksi olen tehnyt jonkin verran vauhtikestävyyttä, voimaa ja nopeutta (jos se ylipäätään on vedessä mahdollista). Maksimitreenit tulevat ohjelmaan vasta huomattavasti myöhemmin.

Miltä syksy ja loppuvuosi näyttää nyt osaltasi? Keskitytkö kuntoutumiseen ja harjoitteluun vai aiotko osallistua esimerkiksi johonkin maastokisaan myöhemmin syksyllä? Ratakisat taitavat tulla vielä liian aikaisin sinulle tänä syksynä?

– Kaksi kuukautta ilman juoksua tai mitään muitakaan ponnistuksia on niin pitkä aika, ettei juoksuun palaaminen tapahdu tuosta vaan suoraan entiselle tasolle. Vaikka koneisto olisi kunnossa, on jaloista kadonnut kaikki kimmoisuus eikä juoksulihasten hermotuskaan pelaa. Siksi juoksukaan ei yksinkertaisesti voi kulkea heti ja ratakausi on pakko unohtaa. Harjoittelu kohti ensi kesää on nyt prioriteetti numero yksi, mutta EM-maastot joulukuussa sekä muutama treenikisa syksyn aikana ovat pienenä välitavoitteena.

Myös viime kausi oli vammojen sävyttämä ja kaksi viimeisintä kauttasi on nyt mennyt enemmän tai vähemmän piloille. Miten tämän koet? Oletko yrittänyt oppia vaikeuksista ja oletko pystynyt pitämään mielen korkealla?

– Henkisesti vammat ovat aina erittäin raskaita. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä positiivisena ja miettiä kuinka voisin tehdä asiat hyvin nyt ja tulevaisuudessa. Muutaman vaikean hetken itkuineen ja ravaireineen läheiset ovat joutuneet tosin kestämään, mutta onneksi olen saanut heiltä tukea ja ymmärrystä. Olen myös yrittänyt oppia virheistä, sillä kaksi pilalle mennyttä kautta peräkkäin tarkoittaa, että jotain on vain pakko muuttaa. Seuraava vuosi tuleekin luultavasti olemaan rakenteeltaan hieman toisenlainen kuin aiemmat.

Sinä olet kestävyysjuoksijana vielä nuori ja urasi parhaat vuodet ovat vielä edessä. Tämä antaa varmasti uskoa tulevaisuuteen ja kuntoutumiseen näinä vaikeampina hetkinä. Tavoitteesi ovat varmasti edelleen korkealla aikuisten kisoissa ja huippu-urastasi et ole varmaankaan vielä valmis tinkimään?

– Tiedän olevani vielä nuori ja myös sen, että pystyn paljon parempaan, mitä olen toistaiseksi kyennyt esittämään. Vammat luonnollisesti hidastavat kansainvälisen huipun saavuttamista, mutta siitä huolimatta se on yhä kirkkaana tavoitteena mielessäni.

– Tero Viljanen