Viime kuulumisten jälkeen juoksija Oona Kettunen on jo ehtinyt hiihtää parit nuorten SM-hiihdot ja voittaa pari mitalia SM-halleista. Tällä hetkellä Kettunen valmistautuu parhaillaan MM-puolimaratonille, joka juostaan kuun lopulla Kööpenhaminassa.

Hei Oona! Viimeksi olimme yhteydessä helmikuun alkupuolella, miten harjoittelusi ja elämäsi on mennyt sen jälkeen? Onko harjoittelu sujunut suunnitelmien mukaan ja miltä kunto nyt maaliskuun puolivälissä vaikuttaa?

– Talvi on vierähtänyt harjoittelun ja kilpailujen merkeissä. Tai oikeastaan voi sanoa, että harjoittelun merkeissä, koska kilpailujen päätehtävä on ollut toimia hyvinä harjoituksina. Kaikki meni hyvin SM-halleihin asti ja meno parani koko ajan. Rovaniemen hallikisojen jälkeen sairastuin kuitenkin flunssaan, joka hiukan sotki harjoittelua. Nyt olen kuitenkin jälleen terve ja kunto on palaamassa vähitellen tautia edeltäneelle tasolle.

Tässä välissä olet myös hiihtänyt kahdet nuorten SM-kilpailut, miten hiihto niissä sujui ja oletko tyytyväinen suorituksiisi ja hiihtoihisi?

– Nuorten SM-hiihdot tulivat turhan nopeasti taudin jälkeen. Kisan pääsin kyllä hiihtämään terveenä, mutta hiihto- ja kilpailutuntuma olivat pahasti hukassa. Ennen hallikisoja jätin hiihtoa hiukan vähemmälle ja heti perään sairastuin. Täten olin hiihtänyt perinteistä edellisen kerran Lahden SM-hiihdoissa kolme viikkoa takaperin eikä vapaallakaan ollut liikaa kilsoja kertynyt. Tekniikka oli aivan sekaisin eikä potku vienyt eteenpäin. Kroppa ei myöskään ollut tottunut sairastelun jäljiltä kovaan rasitukseen, enkä saanut kaikkea irti itsestäni. Lauantain kisa aukaisi sen verran, että sunnuntaina kulki paljon paremmin. Kisa kuitenkin kaatui kaatumiseen jäisessä mutkassa. Tai no, ei oikeastaan kaatumiseen vaan siihen, että menin kunnolla pöpelikköön asti ja jäin noin puoleksi minuutiksi hankeen jumiin sukseni kanssa, enkä vain päässyt irti. Tyhmältähän se kuulostaa. Luulin, että tällaista tapahtuu vain hippohiihdoissa.

Entä miten arvioisit ylipäätään vuosiasi nuorten sarjan hiihtäjänä, nyt kun se vaihe on tullut päätökseen? Entä osaatko jo nyt sanoa, kuinka paljon tulet ensi talvena kiertämään hiihtokisoja naisten sarjassa?

– Tähänastisesta hiihtourasta on paljon hyviä muistoja. Etenkin viime vuosi oli todella hyvä ja siksi tämä vuosi onkin tuntunut suurelta pettymykseltä. Suurin osa tulevaisuuden kilpailuista käydään aikuisten sarjoissa, mutta SM-kisoissa pääsen vielä muutaman vuoden ajan kilpailemaan nuorten kesken. Vaikeaa arvioida, kuinka paljon tulen ensi vuonna hiihtämään, mutta sen verran hyviä treenejä hiihtokisat ovat, että uskon esiintyväni laduilla myös jatkossa.

Välissä olet juossut myös hallikisoja, tuloksena mm. kaksi mitalia SM-halleista. Miten arvioisit noita SM-hallien juoksujasi? Entä onko tänä vuonna ollut ylipäätään helppoa vaihtaa aina välillä ladulta halliin ja toisinpäin.

– Juoksua kertyy koko talven ajan niin paljon, ettei ongelmia ratakisojen juoksemiseen ole. Ensimmäiset kisat sujuivat hiukan nihkeästi, mutta kilpailu kilpailulta juoksu sujui paremmin ja Rovaniemen SM-halleihin mennessä olin ehkä jopa elämäni kunnossa. 1500 metriä juoksin kovempaa kuin koskaan edes kesällä ja kolme sekuntia viime talvea vauhdikkaammin. 3000 metrillä juostiin taktiikkajuoksu, eikä aikaa siksi kannata tuijotella liikaa. Silti jäin ainoastaan kaksi sekuntia kesän ennätyksestäni ja tiedän, että paljon parempaan aikaan olisi ollut mahdollisuuksia toisenlaisella vauhdinjaolla. Olen tyytyväinen hallijuoksuihini ja sain niiden myötä lisäuskoa siihen, että asioita ollaan tehty oikein ja kehitystä on jälleen tapahtunut.

Olet ilmeisesti osallistumassa myös nykyisessä kotikaupungissasi eli Jyväskylässä käytäviin aikuisten SM-hiihtoihin. Millä mielellä olet niihin kisoihin osallistumassa ja ovatko Vaajakosken ladut ehtineet tulla jo tutuiksi sinulle?

– Jyväskylää en kyllä kutsuisi kotikaupungikseni. Olen yhä kotkalainen, vaikka viikot opiskelenkin muualla! Todennäköisesti osallistun ensi viikonlopun SM-hiihtoihin, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Tavoitteita noihin kilpailuihin ei ole asetettu ja osallistuminenkin päätetään olotilan mukaan. Kuun lopussa aion nimittäin juosta MM-puolimaratonin Kööpenhaminassa ja tulevien viikkojen ohjelma menee sen kisan ehdoilla. Vaajakosken SM-hiihtojen piti olla kotikisat tutuilla laduilla, mutta kiitos lumitilanteen, ei sinne ole ollut talven aikana mitään asiaa sukset jalassa.

Olet tosiaan osallistumassa MM-puolimaratonille Kööpenhaminassa maaliskuun lopulla. Millaisin tavoittein ja suunnitelmin olet kilpailuun lähdössä? Entä mitä siitä ajattelet, että suomalaisjuoksijat joutuvat matkustamaan sinne omakustanteisesti?

– MM-puolimaratonin suhteen yritän olla mahdollisimman rennoin mielin ilman mitään paineita. Kisassa tärkeintä on ehdottomasti sen mukanaan tuoma kokemus. Tietysti myös toivon hyvää juoksua ja uutta ennätystä kovassa seurassa. Kilpailuihin lähteminen on kiinni täysin omasta tahdosta, joten en valita, ettei Suomen Urheiluliitto kustannuksia maksakaan. Järjestelyt hotelien ja lentojen suhteen kuitenkin tulevat liiton puolelta, mikä onkin iso ja tärkeä apu.

Kööpenhaminan jälkeen sinulla on sitten luvassa harjoitusleiri Portugalin lämmössä. Millaisin suunnitelmin olet Portugaliin lähdössä, kuinka pitkään viivyt siellä ja millaista harjoittelua on luvassa?

– MM-puolikkaan jälkeen keskitytään vajaa viikko palautumiseen, minkä jälkeen suuntaan vajaaksi kolmeksi viikoksi Portugaliin harjoittelemaan. Leirin aikana luodaan edelleen kuntoa kohti kesään, mutta haetaan myös hiukan lisää vauhtia puolikkaan jäljiltä. Liian tarkasti ei leiriä kannata toistaiseksi suunnitella, sillä etukäteen on mahdoton tietää kuinka nopeasti palautuminen puolimaratonin jälkeen tapahtuu.

Entä oletko jo asettanut itsellesi kauden tavoitteesi tämän vuoden osalta? Mitkä ovat sinun pääkilpailusi ja millaisia aikoja lähdet kaudella tavoittelemaan?

– Ensi kesän tärkein tavoite on tuloskehitys. Olen tyytyväinen jokaiseen sekuntiin, joka ajoista putoaa, mutta esteissä pyrin 9.40 alitukseen. Zürichin EM-kilpailut ovat kauden pääkilpailuni. Mikäli tuloskehitystä tapahtuu, on finaalipaikkaan mahdollisuuksia.

– Tero Viljanen