Hevoskuuri oli viimeksi yhteydessä huhtikuun alussa, jolloin Portugalin leiri oli puolivälissä ja kaikki oli vielä hyvin. Tämän jälkeen Oonan vaikeudet kuitenkin alkoivat.

– Portugalin leirin puolivälissä jalkateräni alkoi kipuilla, jonka seurauksena viimeiset puolitoista viikkoa kuluivat pyörällä ja vesijuosten. Myöhemmin vaivaksi paljastui jännetupin tulehdus. Ei siis mikään vakava vaiva, kunhan sen hoitaa ajoissa. Sain tehtyä kohtalaisen hyviä korvaavia treenejä, mutta juoksemaan minä Portugaliin alun perin lähdin. Luultavasti yhtäkkinen muutos hiihdosta juoksuun oli jaloille liikaa.

Ja ongelmat pahenivat Oonan tultua Suomeen ja ohjelmassa ollut SM-maantie jäi näin haaveeksi osallistumisen suhteen.

– Suomeen tultuani ongelmat vasta alkoivat. Periaatteessa jalan puolesta minulla olisi ollut lupa juosta jälleen, mutta sitten nousi korkea kuume kuin tyhjästä ja perässä tulivat vielä vatsavaivat. Kuume oli ohi muutaman päivän sairastamisella ja pääsinkin mukaan SM-maantielle, tosin vain katsojan roolissa. Vatsavaivat sen sijaan jatkuivat lähes kolme viikkoa. Suolistotulehdus aiheutti kramppeja, jumitti lihakset sekä nosti sykkeet pilviin. Niin kauan kuin vatsavaivat jatkuivat, leposykkeeni olivat yli 15 pykälää koholla, eikä lenkkisykkeistä kannata edes puhua! Vatsaoireiden hävittyä myös sykkeet palasivat lähes normaalille tasolle ja olen nyt kyennyt harjoittelemaan ”turvallisesti” noin viikon ajan.

Onneksi syy suolistotulehdukselle löytyi, tosin pikku maltti olisi tämänkin asian suhteen ollut paikallaan, mutta into veti juoksemaan toipilaanakin.

– Jälkikäteen suolistotulehduksen syyksi paljastui kambylobakteeri. Vaikka se rasitti elimistöäni lähes kolme viikkoa, ei tämä aika pelkkää lepoa ollut. Tein kevyttä PK-harjoittelua ja kokeilin muutaman kerran reippaampaakin. Jälkikäteen ajateltuna nämäkin treenit olisi kannattanut jättää tekemättä, sillä ne selvästi veivät kuntoani vain huonompaan suuntaan ja nostivat syketasoja ennestään.

Oona Kettusen viime viikot eivät ole siis sujuneet toivotulla tavalla, mutta hän ei anna tämän lannistaa matkalla kohti kauden tärkeimpiä kilpailuja.

– Leirin jälkeinen harjoittelu on siis ollut varsin surkeaa. Tauti imi elimistöstä kaikki mehut ja olen nyt erittäin kaukana siitä kunnosta, jossa lähdin Portugaliin puolisentoista kuukautta sitten. Pohjani ovat kuitenkin sen verran hyvät, että kunto nousee kyllä kohtuullisen nopeasti, kunhan saan hyviä harjoituksia alle. Ilman uusia ongelmia uskon olevani hyvässä vireessä viimeistään loppukesän kilpailuissa. Kesän päätavoitteeseen, nuorten EM-kilpailuihin, on onneksi vielä kaksi ja puoli kuukautta aikaa!

Ja Oona Kettunen on osallistumassa myös viikonlopun SM-maastoihin, tosin nyt vähän maltillisimmin tavoittein.

– SM-maastot sen sijaan tulevat aivan liian pian. Katajaisilla on kuitenkin tulossa kilpailuun kova joukkue, joka ei toteudu ilman minua. En voi jättää muita tyttöjä pulaan, joten lähden viivalle. Vaikka kuntoni onkin noussut reilusti jo viikon harjoittelulla, ei se todellakaan ole riittävä neljän kilometrin maastorutistukseen kovalla vauhdilla. Lähden kuitenkin tekemään parasta suoritusta, johon tällä hetkellä kykenen. Sunnuntaina nähdään mihin se riittää!

SM-maastojen jälkeen Kettunen joutuu kuitenkin rakentamaan kuntonsa alusta kohti tulevaa kesän ratakautta.

Oona Kettunen joutuu vielä hetken rakentamaan kuntoaan ennen uuden ratakauden aloittamista. Kuva: Jarno Maimonen– Maastojen jälkeen on aloitettava kunnon rakentaminen pohjilta. Toisin sanoen ratavedot saavat tänä vuonna odottaa pitkälle kesäkuuhun. Luultavasti kuitenkin kisaan muutaman ratakilpailun ihan treenimielessä. Ensimmäinen kilpailuni tulee luultavasti olemaan 5000 metriä Helsingissä 25.5. Estekausi aukeaa todennäköisesti kotikisoissa 6.6.

Kevään vastoinkäymisten jälkeen Kettunen lähteekin hieman maltillisemmin tavoittein tulevaan kauteen ja siksi on vielä hieman ennenaikaista puhua tavoitteena olleista EM-mitalista ja ennätyksistä. Mutta toivoaan Oona ei ole vielä menettänyt ja haluaa uskoa hyviin juoksuihin myös tänä kesänä.

– Tavoitteenani ennen leiriä oli tehdä kesällä ennätysremonttia ja kamppailla nuorten EM-mitalista. Sairastelu kuitenkin hieman muutti tilannetta. En ole vieläkään täysin luopunut tavoitteistani, mutta nähtäväksi jää kuinka nopeasti kykenen toipumaan entiseen vireeseeni. Henkilökohtaisesti uskon, että täältä tullaan vielä! Nyt on vain pidettävä maltti mukana ja edettävä rauhallisin askelin kohti kesän kilpailuja.

Toivotaan Oonalle onnea kunnon kohottamiseen ja palataan taas hänen kuulumisiin myöhemmin keväällä.

– Tero Viljanen