Antti Hagqvist kertoi Jämillä asioista, joista ei voi lukea valmennusoppaista.

Muun muassa pyöräilijä Jussi Veikkasen ja hiihtäjä Ristomatti Hakolan valmentajana toimiva ja useamman kestävyysurheiluaiheisen kirjan kirjoittajana tunnetuksi tullut Antti Hagqvist luennoi Jämi84 MTB:tä edeltävänä perjantaina Reima Country Centerissä. Urheilun, valmennuksen ja urheilubisneksen monitaituri kertoi puolentoista tunnin ajan omia näkemyksiään siitä, mitä kestävyysharjoittelijan ¬- oli hän sitten huippu-urheilija, kilpakuntoilija tai kuntoilija – on huomioitava suunnitellessaan harjoitteluaan, leiritystä ja kilpailuja.

Hagqvistin mukaan suurin osa suomalaisista kestävyysvalmennusoppaista on tehty 1970-luvulla tai sen ajan hengessä. Tuolloin oletuksena on ollut, että valmennettava on lähes täysammattilainen, jolla on aikaa käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa urheilun ehdoilla. Tämä näkyy myös harjoittelun suunnittelussa, jota ei tehdä lähes lainkaan muuta elämää huomioiden; ikään kuin muulla elämällä ei olisi ollenkaan vaikutusta harjoituksen onnistumiseen tai siitä palautumiseen.

-On tärkeää huomioida ajankäytön kokonaiskuormitus. Nykyään ihmisiltä löytyy myös muuta elämää kuin urheilu. Esimerkiksi työ ja opiskelut vievät aikaa ja voimia. Tämä ei ole pelkkä omaksi ilokseen kuntoilevien työssäkäyvien ihmisten asia, vaan se koskee suurta joukkoa kansallisen tason urheilijoita ja se on realiteetti, hän muistuttaa.

Hagqvistin mukaan myös täysammattilaisille riittää vientiä erilaisissa edustus- ja sponsoritilaisuuksissa, joihin kuluu yllättävän paljon aikaa ja voimia.

Tietoa, kokemusta ja tuuria

Monet henkisiä resursseja vaativia työtehtäviä tekevät ihmiset kuten yritysjohtajat hakevat vauhtia työelämäänsä urheilusta ja etenkin kestävyysurheilusta. Tällöin harjoittelu ei saa olla urheilun ehdoilla suunniteltua pakkopullaa, vaan motiivina usein on parempi jaksaminen työelämässä sekä elämysten ja onnistumisten kokeminen. Jokaisen ihmisen tilanne on yksilöllinen ja se on otettava huomioon.

-Suhtaudun skeptisesti tällaisiin tieteellisiin lähestymistapoihin. Eli kun puhutaan jostakin harjoittelumuodosta, määrästä tai tavasta, että kun sitä on tieteellisesti paljon tutkittu ja sitä kautta hyväksi havaittu, niin se sitten sopii kaikille. Minun mielestäni kestävyysharjoittelu on 40 prosenttisesti tiedettä, 40 prosenttisesti kokemusta, 10 prosenttia on onnea ja loput 10 silkkaa arvausta, Hagqvist jaottelee.

Antti Hagqvistin listasi luennollaan yhdeksän sellaista tekijää, jonka ristipaineessa harjoittelu on tehtävä mahdollisimman onnistuneesti:

1. Tausta
Henkilöhistorialla on suuri vaikutus harjoitustaustaan. Jos kyseessä on jostakin lajista vastikään kiinnostunut aikuinen henkilö, on hyvä tietää mitä hän on tehnyt lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Kuinka paljon henkilö on harjoitellut aikaisemmin? Onko takana tavoitteellista harjoittelua nuoruudessa jossakin lajissa? Mikäli ei ole, kuinka paljon on harrastettu niin sanottua hyötyliikuntaa?

2. Perhe
Perhe-elämä on yksi keskeinen asia ihmisten elämässä. Toimiva perhe-elämä edellyttää panostusta asiaan. Yleensä tärkein resurssi perhe-elämässä on aika. Montako lasta on omassa perheessä ja minkä ikäisiä he ovat? Pienet lapset vaativat huomattavasti enemmän huomiota ja aikaa. Mitä enemmän heitä on, sitä enemmän oma perhe vie aikaa. Perhe-elämän kustannuksella toteutettu valmennus voi aluksi olla toimivaa, mutta saattaa tulla myöhemmin kalliiksi.

3. Taloudelliset resurssit
Kaikki urheilulajit vievät rahaa; toiset enemmän, toiset vähemmän. Jokaiseen lajiin saa kuitenkin käytettyä lähes rajattomasti taloudellisia resursseja. Oman talouden kestävyys on otettava huomioon esimerkiksi välineitä hankittaessa tai leirikohteita valitessa. Hagqvist lisää, että urheilulajit ovat taloudellisten mahdollisuuksien kannalta epätasa-arvoisessa asemassa. Esimerkiksi hiihdossa ei välttämättä saa parhaita suksia tietylle kelille millään rahasummalla, vaan ne on haettava ja löydettävä ajan ja suhteiden avulla. Sen sijaan pyöräilyssä kaikki, joilla on varaa sijoittaa pyörään kymmenisen tuhatta euroa voivat saada samanlaisen pyörän kuin millä Jussi Veikkanen polki Italian ympäriajossa.

4. Työ
Sanomattakin on selvää, että vuorotyössä harjoittelun ja etenkin palautumisen yhteensovittaminen on huomattavasti haastavampaa kuin säännöllistä konttorityöaikaa tekevällä. Pääministeri Alexander Stubbia thriathlonissa valmentava Hagqvist muistuttaa myös, että toimitusjohtajilla ja muilla erittäin vaativaa työtä tekevillä työaikaa on mahdoton määritellä ja nopeasti eteen tulevia työtehtäviä saattaa ilmetä erikoisiin aikoihin. Vaativissa työtehtävissä harjoittelu kannattaa painottaa viikonloppuihin.

5. Ystäväpiiri
Ihmisen sosiaalinen verkosto vaikuttaa paljon siihen, mitä ihminen vapaa-ajallaan tekee. Jos ystäväpiiristä löytyy paljon pubissa viihtyjiä, on todennäköistä että löytää itsensäkin useammin publista. Hagqvistin oma ystäväpiiri koostuu paljolti kestävyysurheilun ystävistä, jolloin hän hoitaa usein ystävyyssuhteita yhteisillä pyörälenkillä Suomen kesässä.

6. Valmennus
Menestykseen vaikuttaa paljon valmentaja. Ensinnäkin onko urheilijalla ylipäätänsä valmentajaa ja kuinka paljon hän sitä tarvitsee? Mikäli valmentaja on: kuinka paljon hänellä on aikaa yksittäisen urheilijan valmentamiseen? Mikä on valmentajan tiedon, taidon ja kokemuksen taso? Monesti urheilijalla voi olla valmentaja, jonka laatima suunnitelma ja ohjelma toteutetaan 75 %:sti. Tällöin jotakin on pielessä.

Joko valmentaja laatii ohjelmia, joita urheilija ei pysty toteuttamaan, tai sitten urheilijan muu elämä vaatii joitakin sellaisia korjauksia, että toteutusprosentti saadaan lähelle 95 %:ia. Vajaatehoisesti toteutettu ohjelma ei vie eteenpäin. Mikäli tulokset ovat huonot ja toteutusprosentti alhainen, molempien osapuolten on katsottava peiliin. On parempi suunnitella ohjelma, joka on toteutettavissa sadan prosentin tasolla. Se tuo onnistumisia.

7. Olosuhteet
Harrrastus- ja harjoittelumahdollisuudet riippuvat huomattavasti siitä asuuko maaseudulla vai kaupungin keskustassa. Eri asuinpaikat soveltuvat paremmin eri lajeihin. Mikäli harjoittelupaikalle siirtymiseen on käytettävä aikaa ja rahaa, se on aina pois jostakin muusta sen sijaan, että harjoituksen voisi aloittaa kotiovelta. Hagqvist muistuttaa kuitenkin, että harjoitusolosuhteet ovat pitkälti asennoitumiskysymys. Aina ei kannata lähteä kauas parempien olosuhteiden perään, jos sillä säästää aikaa ja rahaa. Mielikuvitusta kannattaa käyttää.

8. Lahjakkuus
Hengitys- ja verenkiertoelimistön synnynnäiset ominaisuudet nousevat usein esiin eri kestävyysurheilulajien huippujen väliltä yhtäläisyyksiä etsittäessä. Hagqvist kuitenkin muistuttaa, että geenit ovat vain yksi osa kokonaisuutta ja harjoittelun avulla erot tasoittuvat. Lisäksi usein unohdetaan henkinen lahjakkuus, joka tarkoittaa sitä, että ihminen tahtoo saada aikaan tuloksia. Lahjakaskaan urheilija ei saa hyviä tuloksia, mikäli harjoitusmotivaatio on nolla. On myös muistettava, että toiset ihmiset sairastuvat helpommin kuin toiset, vaikka he kuinka pyrkisivät välttämään sitä.

9. Motivaatio
Antti Hagqvistin mukaan jokaisella ihmisellä, niin kuntoilijalla kuin urheilijallakin, motivaatio harjoitteluun saattaa vaihdella aika-ajoin. Lopulta pidemmän tähtäimen motivaatio on sisäsyntyistä, eikä siihen ulkopuolinen voi suuresti vaikuttaa. Hagqvistilta on usein kysytty, kuinka hän saa motivoitua valmentamansa huippu-urheilijat kovaan harjoitteluun. Hänen mielestään kysymys on absurdi. Valmentaja muistuttaa myös, että monet ovat motivoituneita tekemään harjoitteet, mutta eivät ole motivoituneita muuttamaan muuta elämäänsä urheilijalle ystävällisemmäksi. Yksi motivaation mittari on esimerkiksi se, kuinka paljon aikaa urheilija haluaa käyttää oman ruokavalionsa suunnitteluun.

Tiedostamisella parempia tuloksia

Yllä olevat tekijät on Hagqvistin mukaan tiedostettava ja otettava rehellisesti huomioon valmentautumista suunnitellessa. Usein harjoittelua suunniteltaessa innostutaan liikaa itse urheilulajista ja edellä mainitut seikat jäävät taka-alalle, vaikka niiden pitäisi ehkä olla jopa etusijalla. Tuloksena on ennätysten ja onnistumisten sijaan huonosti toteutettuja ohjelmia, paikallaan polkeva fyysinen kunto ja pahimmillaan ylirasitustila.

-Ylirasitustila johtuu harvoin harjoittelusta, vaan kyse on ennemminkin kokonaisrasituksesta, joka nousee liian suureksi. Asia on vähän sama kuin työuupumuksessa. En usko, että ihmiset kokevat burn outin pelkästään oman työnsä vuoksi, vaan usein työpaikan ongelmien lisäksi siviilielämän puolella voi olla jotain pielessä, Hagqvist sanoo.

Toisessa osassa paneudutaan kestävyysharjoittelusta kiinnostuneen ihmisen ajankäyttöön ja luovuuteen oman harjoittelun suunnittelussa.

-Juho-Veikko Hytönen