Cyclocross-pyöräilyn suomenmestari ja kahdeksankertainen pyöräilyn SM-mitalisti Olli Miettinen rakastaa ylämäkiä niin paljon, että saattaa jättää osallistumatta kisaan, jos tarjolla ei ole kunnon nousuja. Maantiepyörällä ajaessaan Miettinen on asettanut itselleen lisäpanoksen kovimpiin harjoituksiin: ylämäet vedetään aina 30 kilometrin tuntivauhdilla. Sitä hän on yrittänyt noudattaa jo seitsemän vuotta.

 Sääntö astui voimaan, kun Miettinen hankki ensimmäisen maantiepyöränsä.

– Tavoitevauhtini 30 km/h valikoitui siksi, että aikanaan koin, että maantiepyörällä pitää aina vähintään 30km/h lukema olla nopeusmittarissa, Miettinen muistelee.

– Sääntöhän on omalla tavallaan leikkimielinen, mutta selkeästi näkyvä ajonopeus tuo pientä tavoitetta ja tarvittavaa lisäpanosta lenkin ylämäkiin. Minulle näkyvä tavoite on tärkeä ja annan aina enemmän itsestäni, kun tiedän mitä minulta odotetaan. Treenin kovuus riippuu ylämäkien tavoitevauhdista, ylämäkien määrästä ja profiilista sekä lenkin pituudesta. Jos pyöräilijä haluaa rehdisti tätä treeniä säännöllisesti noudattaa, niin peruskuntopohjan pitää olla hyvässä kunnossa ja myös palautumisesta pitää huolehtia, elämäntapapyöräilijä muistuttaa.

Pitkään aerobiseen harjoitukseen Miettinen valitsee helpomman reitin ja malttaa nousuissa ottaa rauhallisesti. 30 kilometrin mäkivauhti tarkoittaa kovaa harjoitusta, monesti todella kovaakin.

– Nämä harjoitukset ovat todella kovia treenejä ja käytän tätä sääntöä tavallisesti vasta huhtikuun puolivälin jälkeen keväisin. Minulle itselleni näitä kovempia omia treenejä ovat vain pitkät MTB-kisojen simulaatiot, joissa yritän ajaa kisavauhdilla 2,5 tunnin ajan maastossa. Käytännössä yli kahden ja puolen tunnin lenkki 30-säännöllä ja mäkisessä maastossa ei paljon häviä rasittavuudeltaan kansallisista kisoista. Maantiekisoissa, jopa Eliten starteissa, ajetaan nousuja yleensä tätä vauhtia rauhallisemmin.

Mäkivauhti on sama, mutta säännön avulla voi tehdä paljon hyvin erilaisia harjoituksia valitsemalla raskaamman tai loivemman reitin. Jokaista nousua ei ole kovassakaan harjoituksessa tarkoitus polkea hapot korvissa, vaan nimenomaan tavoitevauhtia, jolloin ärsykkeet ovat vaihtelevia nousun pituudesta ja jyrkkyydestä riippuen. Runsas mäkiharjoittelu on kehittänyt Miettisestä kovan mäkiajajan.

– Tämän säännön lenkit ovat pitäneet ja tietenkin edelleen kehittäneet minua varsin kilpailukykyiseksi mäkimieheksi aina näihin päiviin saakka. Käytän näitä treenejä myös kisakunnon herättämisessä ja siihen ne ovat toimineet todella hyvin. Kisoissa tosiaan aika usein tuntuu, että mennäänpä nousuissa rauhallisesti, Miettinen sanoo.

Samuel ja Sasu Halme irvistävät, kun musta-keltapaitainen Olli Miettinen iskee Ahveniston nousussa. Kuva: Jouni Uotinen

Mitä mäkisempi kisareitti, sitä parempi Miettiselle.

– Hämeenlinnassa ajetaan onneksi Ahveniston moottoriradalla hyviä pikkukisoja ja joskus keväisin uskaltaudun mukaan Pyynikille entistä Rosendahl GP:tä ajamaan. Ne kisat sopivat myös maastopyöräkisojen treeneiksi. Maastossa on onnekseni lukuisia kisoja, joissa ylämäkikyky on iso osa tulosta. Esimerkiksi Tahko MTB:ssä on hyvin ratkaisevaa, kuka kiipeää 1. Kinahmin päälle kärkiporukassa ja kuka ei.

Miettinen myöntää, että itse asiassa juuri nyt 30-sääntö ei toimi, sillä kunto ei ole tarpeeksi kovalla tasolla näin kovan harjoituksen ajamiseen.

– Tässä treenissä ei ole järkeä, jos nitkahtaa ensimmäisen mäen jälkeen ja homma pitää vetää lekkeriksi. Onneksi helpotuskeinoja on tarjolla. Pitää vaan valita helpompi reitin profiili, käyttää sääntöä vain joka toisessa nousussa, tai pudottaa suosiolla vauhtia vaikkapa 28km/h tasolle, hän varioi. Kesän kisojen lähestyessä mäet taitavat kuitenkin poltella jo Miettisen reisiä:

– Pidin ylämäistä paljon jo on ennen maantiepyörän omistamista. Mikään ei mahtavampaa kuin pitkässä nousussa nousta putkelle, lisätä vähän tehoja ja pudottaa kavereita kyydistä. Pudottaminen on selkeästi mukavampaa kuin putoaminen – minulla kokemusta on molemmista rooleista rutkasti. Kun samaan kisaan osuu vaikkapa Jussi Veikkanen tai Jukka Vastaranta, niin kyyti on ollut yleensä kylmää aina ylämäkiä myöten.

– Outi Hytönen