Olli-Markus Taivaisen viime vuodet eivät ole olleet sitä, mitä monet, ehkä eniten mies itse, on odottanut. Mystiset sairastelut, sydänlihastulehdus ja suorituskyvyn katoaminen ovat vaivanneet ja ilmassa on varmasti ollut enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Nyt kevään 2014 kynnyksellä suunta on jälleen ylöspäin ja edessä ovat suunnistuksen EM-kilpailut Portugalissa.

Olli-Markus Taivainen oli ensimmäinen miessuunnistaja Suomessa sitten Pasi Ikosen, joka kykeni ensimmäisenä pääsarjavuotenaan nousemaan MM-joukkueeseen. MM-kilpailut Trondheimissä olivat ehkä vielä opin hakemista, mutta tulevia vuosia ajatellen kaikki näytti hyvältä. Tämän jälkeen ”Oman” suunnistusuraan on mahtunut ehkä enemmän huonoja kuin hyviä hetkiä. Välillä on näyttänyt paremmalta, välillä ainoa liikunnan riemua tarjonnut puuha on ollut geokätköily. Kokemusten vuoristorata ei ole kuitenkaan estänyt Taivaista nauttimasta kaikista hyvistä hetkistä.

Talvi etelässä

Oma haluaa yhä elää unelmaansa urheilijana ja niinpä Pellosta lähtöisin oleva 25 vuotta täyttävä suunnistaja on viettänyt lähes koko talven etelässä. Joulukuun alusta lähtien on menty akselilla Dullstroom ja Kaapsehoop (Etelä-Afrikka), Alicante ja Peguerinos (Espanja), Nelas ja lopulta maajoukkueen leirikeskus Portugalissa, eli melko kaukana Tornionjoen rantatöyräiltä.

-Helpommalla pääsisin kun hiihtelisin talven kotona ja keväällä opettelisin maastoaskelta uudestaan, se voisi olla jopa varmempi tapa hakea menestystä kesän kisoista. Sen verran minussa on kuitenkin Jouko Kuhaa, etten halua uskotella itselleni, että voin kehittyä kestävyysurheilijana tekemällä kompromisseja muun elämän ehdoilla, Taivainen julistaa.

Harjoitustalvi on mennyt hyvin, eikä suuria ongelmia ole ollut. Juoksukin on kulkenut. Ehkä suunta urheilurintamalla on siis vihdoinkin ylöspäin.

– Koko ajan yritin tehdä asiat niin hyvin kuin kulloinkin osasin. Pikkuhiljaa tietoa oman elimistön tilasta alkoi kertymään ja sitä hyödyntämällä on edetty syksystä lähtien. Varsinaista käännekohtaa en osaa nimetä kun hyviäkin jaksoja on säännöllisesti saanut viettää. Ne ovat vaan osuneet kisoihin kovin harvoin, Taivainen selvittää.

Mitä viime vuosista on sitten opittu? Vai onko mitään?

-Voisihan tähän heittää kaikenlaista kaunista ja valaistunutta siitä kuinka nyt osaa arvostaa hyviä hetkiä ja muuta jargonia, mutta todellisuudessa se vain on endorfiini, joka vie miestä, Taivainen kiteyttää.

Portugalissa ilman sijoitustavoitteita

Endorfiini on virrannut Taivaisen kropassa talvella. Maaliskuun kilpailut näyttivät, että hyvät hetket osuvat myös kilpailuihin. Portugal O-meeting toimi näyttökilpailuna huhtikuisiin EM-kisoihin. Tasaisen hyvät ja vauhdikkaat juoksut vakuuttivat päävalmentaja Juha Tainin ja niinpä Taivainen nähdään pitkästä aikaa Suomi-paidassa.

-Kisojen ajankohdan vuoksi näyttöpaikat muodostuivat niin hajanaisiksi, etten suuremmin valinnoista ruvennut spekuloimaan etukäteen, vaikka muuten pitkästä aikaa hyvässä kunnossa juostuja kisoja jännitinkin tuhottoman paljon, Taivainen paljastaa.

EM-kilpailuissa hinku on pitkälle matkalle. Sijoitustavoitteita ei ole asetettu, vaan tärkeintä on päästä kilpailemaan ja nauttimaan.

– Olen iloinen että kykenen suunnistamaan edes tällä tasolla kun jossain vaiheessa se ei näyttänyt todennäköisimmältä vaihtoehdolta, Taivainen jatkaa.

Tavoitteita ei vielä pitkään aikaan asetetakaan vaan fokus on nyt tasaisen paluun tekemisessä. Tämä paluu vaatii hyviä treeniviikkoja toisensa perään.

-Jos parhaimmillaankin jäljellä oleva tie huipulle on ollut pitkä, nyt vasta etsitään tasamaalta ominaisuuksia sen uudelleen kapuamisen aloittamiseen.

Ponnen mies kuitenkin myöntää, että kahden Espanjan Peguerinoksessa vietetyn viikon tarkoitus oli testata valmistautumismallia 1400 – 1700 metrin korkeudessa käytävään pitkän matkan kilpailuun.

– Jos vaikka tulee joskus tarvetta, Taivainen kertoo salamyhkäisesti.

Esimerkiksi ensi kesän Italian MM-kilpailuissa pitkän matkan kilpailu käydään osapuilleen Taivaisen antamissa korkeuksissa.

Hisu-urat historiaa?

Ennen EM-kisoja miestä ei Suomessa nähdä, vaan aikainen kevät mahdollisine takatalvineen vietetään Portugalissa. Hiihtäjän näkökulmasta vaisu talvi sekä lämmössä leireillen vietetty aika on pitänyt Taivaisen poissa laduilta. Takavuosien hiihtosuunnistuksen kolminkertainen maailmanmestari ehti lykkiä alkutalvesta 1500 kilometriä perinteisellä tyylillä, lopputalvesta hiihtokilometrit Afrikassa ja Etelä-Euroopassa ovat jääneet sitäkin pienemmiksi. Ja mikäli joku kaipaa kairojen miestä takaisin hiihtosuunnistusurille, suurin odotuksin ei kannata olla.

-Hisukisat on tällä erää kisattu. Viimeksi olen ylipäätään hiihtänyt ilman pitoja kaksi vuotta sitten sotilaiden SM-hiihdoissa, silloinkin suoraan kuukauden leiriltä Espanjasta. Katsellaan vaikka pientä SM-viestisatsausta sitten kun Kiiskisen veljekset eivät ole viivalla, Taivainen heittää.

Ponnessa kohti ”koti-Jukolaa”

Olli-Markus Taivainen juoksee edelleen kasvattajaseurassaan Pellon Ponnessa. Vaikka seura ei taistelekaan suurviestien voitosta, on Ponnen merkitys Taivaiselle suuri.

-Suunnistan Ponnessa koska viihdyn ponsilaisten seurassa ja parhaat ystäväni ovat ponsilaisia. Lisäksi seura tarjoaa mielestäni riittävän alustan kehittyä maailman huipulle jos omat rahkeet riittävät, Taivainen mainostaa.

Pienet kansalliset suunnistusviestit ovat kutistuneet vuosi vuodelta, eikä kehitykselle ole näkyvissä loppua. Siitä huolimatta Pellon Ponsi on viivalla lähes jokaisessa hengissä olevassa viestissä.

-Viesteissä saan elää urheilijan unelmaani yhdessä hyvien ystävieni kanssa. Viime vuosien huippuhetketkin olen kokenut viesteissä, lähes joka vuosi erinomaisesti suurtenkin viestien eli Jukolan ja 10MILAn ankkuriosuudella juossut Taivainen kertoo.

Ponnessa suunnistaa lukuisia innokkaita viestimiehiä ja satsaus 10MILAan ja Jukolaan on kohdallaan. Osa miehistöstä on leireillyt Taivaisen mukana jopa seitsemän viikkoa etelässä. Ennen 10MILAa seuran jäsenet aikovat leireillä vielä neljä viikkoa.

-Aika monessa asiassa joudumme kulkemaan vaikeamman kautta kuin eteläiset kilpakumppanimme. Sen vuoksi kannan ylpeänä Ponnen retrotakkia, vaikka tuloslistaan peilaten kovimmat voivatkin leimata meidät huoletta harrastelijoiksi.

Esimerkkinä on antaa vaikkapa etäisyydet kilpailuihin. Kaikki suuremmat suunnistuskilpailut ovat Pellosta katsottuna sellaisella etäisyydellä, että kisa-aamuna kotoa lähtemällä ei omaan starttihetkeen ehdi. Tämän vuoden Kuopio-Jukolaa Ponsi pitää ”koti-Jukolanaan”. Pellosta Vehmersalmelle on 600 kilometriä. Se on parisataa enemmän kuin Helsingin Kampista.

Kävi Portugalin EM-kisoissa tai Jukolassa miten tahansa, ei luvassa ole Ponnen pelihousujen repimistä.

– Sen verran on viime vuosina tullut perspektiiviä elämään että yhdet menetetyt kisat eivät siinä linjassa enää hirveämmin hetkauta. Tärkeintä on, että koen eläväni unelmaani, oli ne hetket sitten hyviä tai huonoja.

Olli-Markuksen harjoitusviikko Etelä-Afrikan harjoitusleiriltä 2000 metrin korkeudesta

ma:
al 8km/35min
sunnistusvedot 4×1,7km/3min + juoksuvedot 3x6min/2min

ti:
juoksu 28km/120min
kp 20min + verryttelyt

ke:
al 8km/35min
juoksu 17km/80min + suunnistus 8km/50min

to:
al 8km/35min
juoksu kova 15km/51min+ verryttelyt

pe:
juoksu 30km/130min

la:
al 12km/55min
suunnistus 7km/50min + verryttelyt

su:
al 8km/35min
suunnistus kova 16,1km/102min + verryttelyt

yht. 205km

Portugalista tavoitettua Olli-Markus Taivaista haastatteli Juho-Veikko Hytönen