Antti Ojansivun kesä ja syksy sujuivat hyvin ja kunto näytti olevan kohdillaan talvea ajatellen. Kaudesta tuli kuitenkin vaikea, ja kilpailuiden osalta se oli taputeltu jo tammikuun puolivälissä. Uransa jatkon suhteen hän ei ole vielä tehnyt päätöstä suuntaan tai toiseen.

Maajoukkuehiihtäjä koki Rukan maailmancupin aikaan olevansa ”aika hyvässä kunnossa”, muttei hän päässyt sitä oikein näyttämään. 

– En oikein tiedä, mistä kaikki tavallaan lähti, ehkä se on monen asian summa. Oli samoja ongelmia mitä edellistalvena (hengitysongelmia). Kun en päässyt maailmancup-hommaan mukaan, en saanut oikein kiinni. Oli niin pitkään ailahtelevaa, mikään ei toiminut. Edellisellä kaudellakin oli joulunaika tosi vaikea, mutta siitä sain kuitenkin vielä homman kasattua ja mielestäni hiihdin MM-kisoissa sen hetkiseen kuntooni ihan hyvät hiihdot, Ojansivu pohtii.

– Jotenkin nautinto katosi hiihtämisestä kokonaan, meni aika pakottamiseksi. Vantaan Suomen Cupissa hiihto tuntui yhtä pahalta miltä näytti. Sain pikkuisen buustia, että täytyy alkaa tehdä asioita paremmin. Sitä ennen oli pakko pitää lepoa ja taukoa hiihdosta, en ollut käytännössä kuukauteen tehnyt tehoja ollenkaan, Ojansivu kertaa.

Hänen oli tarkoitus startata Vöyrillä SM-hiihdoissa 15 kilometrin perinteisellä, mutta viimeistelytreeneissä venähtänyt nivunen sai jättämään sen kilpailun väliin.

– Aika monta kertaa tuli tällä kaudella niin, että kun olin saamassa hommasta kiinni, tuli joku uusi este tekemisen tielle. Oli vähän kaksijakoiset fiilikset kauden lopettamisesta: periaatteessa olin ihan tyytyväinen, että sain tämän kauden pois ja pääsin miettimään muita asioita, toisaalta olin latautunut miettimään kevään kisoja.

Väläys paremmasta Skandinavia-cupissa

Ojansivun alkukauteen mahtui kuitenkin hyviäkin hiihtoja. Vuokatissa hän oli Skandinavia-cupissa vapaan 15 kilometrillä 22:s ja 30 kilometrillä sauvan katkeamisesta huolimatta 32:s.

– Silloin olin aika hyvässä vireessä, oli fyysisesti hyvää tekemistä. Sitten en saanut mistään kiinni, ja jäin ongelmien kanssa tietyllä tavalla yksin. Semmoinen ylinen väsymys oli aika kova. Mitään fyysistä syytä ei ole, ehkä henkinen tila ei ole pitkään aikaan ollut kovin hyvä. Merkkejä oli jo edellisellä kaudella, kun hengitysongelmien kanssa oli niin vaikeaa, eikä tekemisestä saanut ehjää millään. Pidemmän päälle se vähän alkaa syödä yleistä jaksamista.

– Nyt putosin vaan vielä korkeammalta. Oli ehdottomasti paras kesä mitä urallani ikinä. En kokenut olevani missään huippukunnossa, mutta tekeminen oli helppoa ja leireillä pääasiassa kulki aika hyvin. Tiputus siitä siihen, ettei pääse oikein mihinkään, oli itselleni vähän liikaa, Ojansivu sanoo.

Kesän ja syksyn harjoittelussa myös maajoukkueen valittu linja sopi Ojansivulle mainiosti, eikä minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia siihen ollut.

– Pidin tosi paljon leirityksestä, siinä ei ollut missään tapauksessa mitään huonoa. Leirit olivat tosi onnistuneita viime kaudella, Ville Oksasen valmennettava sanoo.

Iloa urheilun ulkopuolisista asioista

Onko hengitysongelmiin löytynyt jotain helpotusta?

– Ei oikeastaan. Ne mahdollisuudet mitä on, olen käynyt aika lailla läpi. Enemmän uran jatkon ratkaisee se, löytyykö kipinä jostain. Nyt on niin pitkään ollut epämukavuusalueella olemista. Pakko on tehdä aika isoja muutoksia. Niitä tuleekin jatkossa olemaan. Haluan katsoa kevään aikana, jos se kipinä löytyy. Monesti on kevään aikana löytynyt. Kun armeijan jälkeen oli ongelmia motivaation kanssa, se löytyi Kilpisjärvellä, kun hiihti vaan riittävästi. Silloin huomasin, että kestävyysurheilusta tykkääkin aika paljon.

Minkä urheilussa sitten pitää muuttua, että hiihtäjä itse kokee jatkamisensa järkeväksi? Ojansivu on nuoresta lähtien tykännyt tehdä ”kaikkea kestävyysurheiluun liittyvää”, mikä osaltaan pohjasi nuorempana menestystä. Hän on liikkunut paljon, myös harjoitusten ulkopuolella.

– Nyt mistään sellaisesta en saa mitään irti. Kestävyysurheilu on ollut henkireikä, mutta tällä hetkellä se ei sitä minulle edusta. Ehkä se on se, minkä pitää muuttua. Pitää taas nauttia pitkistä lenkeistä ja kaikesta mikä kestävyysurheiluun kuuluu. Voi olla, että se vaatii aikaa. Siksi en itsekään oikein tiedä, mitä tässä tulee tapahtumaan. Pitää saada oma tasapaino hommaan takaisin, Ojansivu sanoo ja toivoo pääsevänsä aloittamaan syksyllä myös opintoja vastapainoksi urheilulle.

Kun kestävyysurheilu ei ole tuottanut iloa, sitä on viime viikkoina löytynyt muista asioista.

– Olen yrittänyt keskittyä muihin asioihin. Olen pitänyt enemmän yhteyttä lähipiiriin ja tehnyt juttuja, joita en yleensä niin paljon tee. Kaikenlainen käsillä tekeminen on ollut sellaista, jota olen aina tykännyt tehdä. Nyt on ollut enemmän aikaa tehdä kaikkea luovaa ja lukea.

-Heidi Lehikoinen