Perinteet, raha ja lajikulttuuri ovat tekijöitä, joilla laajan rintaman norjalaismenestystä maastohiihdossa yleensä selitetään. Miesten maajoukkueen päävalmentajan Trond Nystad painottaa, että lajin eri osien kehittämiseksi ja uusien harrastajien houkuttelemiseksi on Norjassakin tehtävä koko ajan töitä. Kestävyysurheilu.fi jututti Nystadia Rukalla maailmancupin yhteydessä.

Nystad on valmentanut työkseen vuosikaudet Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja Saksassa ennen kuin palasi Norjaan nykyiseen toimeensa 2011. Monenlaista lajikulttuuria nähneenä hän on hyvin tietoinen juuri yllä luetelluista perusasioista, jotka helpottavat lopulta maajoukkueenkin pyörittämistä.

– Norjassa valmentaminen on erilaista. Urheilijat tietävät enemmän lajista, heillä on itseluottamusta ja he ovat itsenäisiä. Yhdysvalloissa ja Sveitsissä, osin Saksassakin, täytyi olla enemmän käytännönläheinen valmentaja ja kertoa, mitä tehdä. Norjassa kyse on enemmän ajatustenvaihdosta valmentajan ja urheilijan kesken.

Nystad on oppinut reilussa parissakymmenessä vuodessa valmentajana paljon. Hän vakuuttaa yhä oppivansa joka päivä.

– Tärkeintä, mitä olen valmentajana vuosien mittaan tajunnut, on se, että menestykseen vaaditaan vahva tiimi. Tiimi, joka viihtyy yhdessä ja nauttii harjoittelusta yhdessä. Tiimi, joka nauttii toistensa auttamisesta ja toistensa haastamisesta. Kaikki tietävät, että menestyäkseen täytyy harjoitella paljon ja kovaa sekä pysyä terveenä. Siinä ei ole suuria eroja maiden välillä.

Norjan naiset ovat ylistäneet joukkuetta menestyksensä takana jo vuosia. Miesten joukkueen osalta aivan yhtä yhtenäistä kuvaa ei ole ulospäin muodostunut, mutta Nystad näkee joukkue-elementit avainasemassa yksittäisten urheilijoiden menestykseen. Kun jokainen tavoittelee omaa menestystään, ei toisten auttaminen ole ihmismielelle automaatio.

– Kerran seminaarissa yksi nuori kysyi Martin Johnsrud Sundbyltä, miksi tämä auttaa Eldar Rönningiä kehittymään perinteisellä, koska sitten Rönning on vaikeampi voitettava. Toisten auttamista pitäisi ajatella investointina, joka maksaa kyllä itsensä takaisin tavalla tai toisella. Jos Martin antaa yhden palasen ja saa seitsemän tai kahdeksan takaisin, investointi on hyvä, Nystad muistuttaa.

– Toisia auttamalla autat lopulta myös itseäsi. Emme mekään voi ottaa sellaista ilmapiiriä itsestäänselvyytenä, sen eteen täytyy tehdä töitä.

”Valmentajan täytyy ansaita urheilijan kunnioitus”

Yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen lisäksi on valmentajan kuitenkin huomioitava yksilöllisyys leireilläkin:

– Sekin tulee keskustelujen ja keskinäisen kunnioituksen kautta. Avuksi on, että me valmentajat myös teemme harjoituksia urheilijoiden kanssa. Valmentajan täytyy ansaita urheilijan kunnioitus. Me myös rohkaisemme heitä ajattelemaan itse. Lopulta he ovat kuitenkin vastuussa tekemisestään. Kyse on heidän urastaan.

Urheilijoita kannustetaan myös keskustelemaan keskenään asioiden kehittämiseksi.

– Juuri sellaiset keskustelut kehittävät minua valmentajanakin. Urheilijoilta me valmentajat opimme eniten, toki myös muilta valmentajilta. Joissain maissa valmentajat kertovat hyvinkin tarkasti, mitä harjoituksissa tulee tehdä ja urheilijat tekevät. Me haluamme heidän ajattelevan itse.

Norjalla on kova maajoukkueen runko, ja uusia nimiä nousee vähintäänkin jonkunlaiselle maailmancup-tasolle jatkuvasti. Paikkoja on kuitenkin rajoitettu määrä, joten kovan tason hiihtäjiä jää jatkuvasti ulkopuolellekin.

– Kymmenen–viidentoista vuoden aikana hiihto on ollut Norjassa valtavan suosittua, joten tulevien vuosien tilanne näyttää hyvältä. Emme voi ottaa sitä itsestäänselvyytenä. Meidän on koko ajan pidettävä huoli, että hiihto edustaa positiivisia arvoja ja on kaikkien saavutettavissa.

– Yksi viimeisimmistä hankkeistamme on käytettyjen välineiden kierrätys – ettei kaikkea tarvitsisi ostaa uutena. Lajin harrastamismahdollisuuksiin liittyy myös se, että latuja on oltava käytettävissä. Meidän täytyy kehittyä lumen tekemisessä ja teknologiassa, jotta lapset pääsisivät mahdollisimman monilla paikkakunnilla hiihtämään. Jos pystymme tekemään kaiken tuon, en näe ongelmaa maastohiihdolle Norjassa tulevaisuudessakaan. Meidän vastuullamme on pitää huolta lajista.

Ski Classics on mahdollisuus lajille

Norjalla on vahvaa maajoukkuetoimintaa nuorissakin. On hyvin toimiva ja kehittyvä U23-maajoukkue, on nuorten maajoukkue.

– Meillä on yhteisleirityksiä, on avoimia harjoitusleirejä. Panostamme avoimuuteen.

On kulttuuri, johon kuuluu kaikkien maailmancupin starttipaikkojen käyttäminen ikään kuin kunnia-asiana.

– Skandinavia-cup on myös meille tärkeä. Jos maailmancupin kiintiöpaikkojamme vähennetään, se on hankalaa nuorille ja nouseville nimille. Silloin meidän pitää miettiä mitä teemme.

Entä Ski Classics? Uskotko, että näemme jatkossa norjalaishiihtäjiä, jotka suuntautuvat juniorina suoraan juuri Ski Classicsiin?

– Ehkä. Juuri nyt Ski Classicsin ympärillä on paljon hypeä. Uskon yhä, että useimpia hiihtäjiä kiehtoo edustaminen maailmancupissa. Ski Classics on todella hyvä, se tarjoaa vaihtoehtoja. On vähän kuin yleisurheilussa, jotkut ovat hyviä maratonilla, toiset sadalla metrillä. En usko, että kilpailemme urheilijoista. Siksi sitä ei pidä nähdä uhkana vaan mahdollisuutena maastohiihdon parissa.

Nystadilla on näkemystä ja ajatuksia asiaan kuin asiaan, mutta mitä hän kansainvälisessä maastohiihdossa muuttaisi, jos saisi korjata yhden asian? Kysymys on hänelle vaikea.

– Tekisin lajista halvemman. Se avaisi useammille maille mahdollisuuksia kilpailla oikeasti. Silloin maailmancup olisi oikeasti maailmancup.

– Heidi Lehikoinen