Kestävyysurheilu.fi:n plussajutussa pohdittiin viime viikolla, miten siirtyä kevyempiin lenkkarimalleihin ja ehkä paljasjalkajuoksijaksi. Ideana oli jalan alaosan vahvistaminen, vammattomat kilometrit ja vaivattoman päkiäaskeleen oppiminen. Paljasjalkajuoksija Mikko Ijäs näkee paljasjalkajuoksun olevan aivan eri laji kuin lenkkareilla juokseminen, eikä pidä paljasjalkailuun siirtymistä välttämättä monelle järkevänä.

 – En suosittele siirtymistä paljasjalkajuoksijaksi, jos ei ole ongelmia. Mutta jos tuntuu siltä, että tahtoisi löytää uuden sävelen juoksemiseen ja tehdä siitä jollain tavalla luonnollisempaa, niin miksei kokeilisi, se ei maksa mitään Ijäs pohtii.

Ijäs esittää nyt näkemyksensä viime viikon jutussa kerrotuista asioista.

”Vaimennetuilla tossuilla on poistettu luonnollinen törmäyksen aiheuttama kipu ja kantapäällä juokseminen on mahdollista.”

Mikko Ijäs: Kantapäillä juokseminen on mahdollista toki. Mutta Lenkkarin vaimennus vie pois vain hermovasteen, joka on varoitus siitä, että jotain vakavampaa saattaa aiheutua, jos meinaat jatkaa näin. Vaimennus vei pois tämän viestin, mutta ei niitä ongelmia, joita mahdollinen huono tekniikka aiheuttaa muualla, esimerkiksi polvessa, lantiossa, selässä ja hartioissa. Kantapääaskelluksen demonisointi on saanut kohtuuttomat mittasuhteet paljasjalka-piireissä. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että myös paljasjalkaiset, tai minimaalisia sandaaleja käyttävät alkuasukkaat, laskeutuvat välillä juostessaan kantapäälle. Kantapäälle laskeutuminen rasittaa Jyväskylän yliopiston tutkimuksien mukaan enemmän polvia, kun taas päkiäjuoksu rasittaa enemmän nilkkoja ja akillesjännettä. Mutta länsimaiset testit ovat epäluotettavia, koska niissä harvoin on verrokkiryhminä sellaisia juoksijoita, jotka olisivat juosseet koko ikänsä paljain jaloin tai kevytjalkineilla.

”Ennen kuin siirtyy juoksemaan paljasjalkatossuilla, voi jalkoja olla hyvä totuttaa keventämällä kenkämallia asteittain ja kokeilemalla minimalistisia lenkkareita.”

Mikko Ijäs: Minun mielestäni kyse on niin konkreettisesti eri lajista, ettei niitä kannata sekoittaa keskenään. Jos lenkkarijuoksu aiheuttaa ongelmia, se kannattaa lopettaa kokonaan. Jos ongelmia ei ole, miksi pitäisi edes siirtyä juoksemaan paljain jaloin, koska silloin ongelmia tulee varmasti. Tunnen kyllä useita juoksijoita, jotka ovat siirtyneet lenkkareista juoksusandaaleihin yhdessä viikossa ilman mitään ongelmia. Minun suositukseni on, että jos lenkkarijuoksu aiheuttaa ongelmia, se kannattaa lopettaa ja opetella juoksemaan kokonaan alusta ilman kenkiä. Vasta sitten kun keho on sopeutunut uuteen juoksuttapaan ja se on sujunut kivuttomasti jo hyvän aikaa, voi juoksija alkaa etsimään sopivia kevytjalkineita, jotka parhaiten palvelisi juoksijan tarpeita.

”Vaikka 20 kilometrin lenkki sujuisi kevyesti, ei paljasjalkatossuilla aluksi jaksa välttämättä juosta kuin kaksi kilometriä.”

Mikko Ijäs: Edelleen, kyse on täysin eri lajista. En usko että edes tällainen siirtyminen on kovin monelle mahdollista. Ensimmäisellä kerralla kannattaa juosta paljain jaloin vaikka viisi minuuttia tai jos jalkapohjat alkavat kivistää aikaisemmin, kannattaa lopettaa aikaisemmin. Jalkapohjat sopeutuvat parhaiten, jos antaa aina vähintään yhden lepopäivän väliin. Sopeutumista voi nopeuttaa viettämällä koko muunkin aika ilman kenkiä. Kyse on kokonaisvaltaisesta elämäntavan muutoksesta! Kukaan ei voi juosta paljain jaloin tai kevytjalkineilla, jos samanaikaisesti elää elämäänsä tuetuissa ja kantakorotetuissa jalkineissa. Siirtymävaiheessa tärkeintä on kuunnella omaa kehoa, eikä mittareita. Jalkapohjat, jänteet ja lihakset kertovat mihin kykenee. Kenellä tahansa kestää aikaa sopeutua vanhaan kilometrimäärään, mutta kokemus on useilla osoittanut, että se on kannattanut. Siihen saattaa mennä kuusi kuukautta tai yli vuosi, mutta harva on loukannut itseään siirtymävaiheessa, jos on malttanut kuunnella kehoaan. Aika harva juoksija viettää kokonaista vuotta ilman loukkaantumisia ja niiden aiheuttamia taukoja.

”mutta evoluutio on tehnyt tepposet. Esi-isät eivät olleet ylipainoisia, eivätkä istuneet toimistossa kahdeksaa tuntia päivässä. Ylimääräiset kilot aiheuttavat vammariskin, kun nivelet joutuvat tavallista kovemmalle rasitukselle.”

Mikko Ijäs: Evoluutio ei ole tehnyt mitään tepposia! Ihminen on itse aiheuttanut sen! Meillä on monimutkainen psykologinen energiansäästöjärjestelmä, joka kehottaa meitä lepäämään aina kun mahdollista. Se on tärkeää metsästäjä-keräilijöille. Energiaa kannattaa käyttää luonnonoloissa vain jos se on välttämätöntä ja mahdollistaa lisä-energian saannin tai sosiaalisten suhteiden ylläpidon. Meillä on myös kyky varastoida energiaa pahanpäivän varalle rasvana. Se on myös tärkeää. Ruokaa voi syödä erittäin paljon kerralla ja varastoida energiaa omaan kehoonsa sen sijaan, että joutuisi katsomaan vierestä kun ruoka pilaantuu. Nykypäivänä me toimimme vaistojemme varassa ja mieluusti valitsemme korkeakalorisen ruuan, koska se yleensä maistuu paremmalta ja on muutenkin houkuttelevampi.

Itse aloitin juoksemaan ylipainoisena ja alle kahdessa vuodessa opin juoksemaan pitkiä matkoja ja menetin kaiken ylipainon. Kyllä nivelet, lihakset ja jänteet tottuvat rasitukseen, kun etenee varovasti ja määrätietoisesti. Ylimääräinen energiankulutus usein myös ohjaa ruokailutottumuksia ja itsekin siirryin korkeakalorisesta ruuasta korkealaatuiseen ruokaan.

Lue päivän toisesta plussajutusta Ijäksen paljasjalkajuoksuharrastuksesta.

– Outi Hytönen