Venyttelyllä huolletaan lihaksia, mutta se vaikuttaa kehon muihinkin rakenteisiin ja osiin. Vaikutusten tunteminen auttaa huoltamaan oikeita kohtia ja välttämään venymättömien rakenteiden turhan rasittamisen. Kolmen jutun sarjan viimeisessä osassa tarkastellaan jänteitä ja lihaskalvoja.

Lihaksia peittävät lihaskalvot, jotka kiinnityskohdissa tiivistyvät ja kapenevat jänteiksi, joilla lihas kiinnittyy muihin kudoksiin. Lihaskalvojen ja jänteiden muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan myofaskiaksi.

Myofaskia koostuu sidekudoksesta. Jänteissä ja nivelsiteissä sidekudoksen kollageenisäikeet ovat järjestäytyneet samansuuntaisesti, kun taas lihaskalvoissa säikeitä kulkee verkkomaisesti eri suuntiin. Kalvon rakenteiden liuttaminen toisiaan vasten lisää liikkuvuutta ja antaa ”verkon” sisällä olevalle lihaskudokselle enemmän tilaa, joten liikkeen lisääminen lihaskalvoissa mahdollistaa liikkuvuuden paranemista.

Liikettä lihaskalvoihin

Lihaskalvossa on rakenteita moneen suuntaan, ja koska liikettäkin halutaan tapahtuvan monipuolisesti eri suuntiin, on kalvot saatava liikkumaan ja liukumaan toisiaan vasten. Aktiiviliikkujan venyttelytekniikat -kirjassa nämä vaatimukset täyttäviä venytyksiä on todettu kuvaavan parhaiten sana ”kolmiulotteinen”. Tavoite on liikuttaa kalvoja mahdollisimman moneen eri suuntaan muuttamalla venytysten kulmia jatkuvasti.

Pitkien staattisten venytysten sijaan venyttelyssä suositaan nykyään tutkimustulosten perusteella enemmän dynaamisia, toiminnallisia liikkuvuusharjoitteita ja pumppaavia venytyksiä. Yksi urheilijoiden suosima tekniikka on aktiivinen kohdevenyttely, jossa tavoite on kohdistaa liike nimenomaan lihaskalvojen liukuun toisiaan vasten. Ilman liikettä kalvojen välille syntyy kiinnikkeitä, jotka heikentävät liikkuvuutta.

Samat toiminnalliset venytysliikkeet kohdistavat liikettä myös lihasten väliseen tilaan, jossa kulkevat verisuonet ja hermot nestemäisen sidekudoksen joukossa. Tilan ”kuivuminen” aiheuttaa kireyttä alueella kulkemissa rakenteissa. Tällaista kuivumista tapahtuu, kun liikettä ei tapahdu ja alue on epäaktiivisena pitkään.

Jänne elastinen rakenne

Lihasten elastisuus on taloudellisen juoksun kannalta toivottava ominaisuus. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Jänne on luonnostaan hyvin elastinen rakenne, joten sen toiminnan kautta voidaan ymmärtää elastisuuden käsitettä paremmin.

Teoksessa Aktiiviliikkujan venyttelytekniikat elastisuuden kuvataan olevan ”rakenteen kykyä palautua alkuperäiseen mittaansa venytyksen jälkeen”. Jänne on joustava, koska lepotilassa sen säikeet ovat ikään kuin pienillä laineilla, jotka taas mahdollistavat venytysvaran. Venytyksen jälkeen jänne palaa kuitenkin nopeasti alkuperäiseen tilaan. Jänteiden liikkuvuutta ei siksi lisätä staattisilla venytyksillä, vaan liikuttelemalla jännettä suhdessa ympäröiviin rakenteisiin pumppaavilla liikkeillä.

Jos jänteen pituus lepotilassa on lyhentynyt esimerkiksi vääränlaisten jalkineiden tai vamman seurauksena, vaatii sen ominaisuuksien palauttaminen kärsivällistä työtä ja tällöin käytetään myös pitkäkestoisia venytyksiä. Tärkeintä on kuitenkin oppia pois lyhenemisen aiheuttaneesta tavasta ja löytää oikeanlaiset jalkineet, hyvä suoritustekniikka ja niin edelleen. Riskitilanne on myös vammasta toipuminen: kun elimistö on vamman aikana oppinut suorittamaan liikkeen tietyllä tavalla, voi tapa ilman erillishuomiota jäädä pysyväksi, vaikka vamma olisi jo parantunut. Keho oppii välttämään kipeän kohdan rasittamista muuttamalla liikerataa, mutta väärästä liikkeestä pois oppiminen ei ole aina yhtä suoraviivaista.

Lihaskudosta tavallisemmin venytysliikettä vastustavat hermosto ja nivelten liikkuvuus. Lue sarjan edellisistä osista, miten ne vaikuttavat venyttelyyn ja toisaalta miten venyttely vaikuttaa hermostoon ja niveliin:

Hermosto
Nivelet ja nivelkapselit

– Outi Hytönen

Lähteet

Riku Aalto, Ari-Pekka Lindberg ja Lasse Seppänen: Aktiiviliikkujan venyttelytekniikat (Docendo, 2014)
Pertti Kukkonen: Aktiivinen kohdevenyttely (readme.fi, 2013)