Miksi jotkut pystyvät ajamaan mäessä niin kovaa? Johtuuko se harjoittelusta vai onko se eniten geeneistä kiinni? Siihen voisi antaa kattavan vastauksen tai sitten keskittyä muutamaan tärkeimpään asiaan, joihin moni ajaja pystyy vaikuttamaan itse. Harjoitukset ovat tietysti erittäin tärkeitä, perinnölliset geenitkin ovat, mutta jos haluaa ajaa mahdollisimman hyvin mäkeä, joutuu katsomaan kaikkia pieniä yksityiskohtia.

 Nykyään moni ajaja tarkkailee wattimittaria harjoituksissa. He tietävät että pystyvät tekemään ajamalla esimerkiksi keskimäärin 420 watin teholla 20 minuutin nousun aikana. Tämä henkilö on jo harjoitellut hyvin, mutta ei ole ihan jaksanut pysyä parhaitten mukana isoissa mäissä. Lyhyissä mäissä hän jaksaa ajaa vielä kovemmilla tehoilla ja pystyy voittamaan kirissä. Hän on siis voittanut, mutta haluaa yrittää pärjätä maalin ollessa myös pitemmän mäen päällä.

Silloin kun ajetaan mäkeä ylös, on tärkeää katsoa, montako wattia pystyy tuottamaan suhteessa omaan painoon sekä pyörän ja muiden varusteiden painoon. Mäkimiesten pyörät painavat 6.8kg, joka on alin sallittu paino maantiepyörälle. Kuvitellun ajajan oma paino on nyt 70 kiloa. Varusteet ja juomat painavat myös hiukan, joten oletetaan että kokonaispaino olisi 80kg. Watt/kilo jota moni laskee, on kuitenkin laskettu ainoastaan pyöräilijän painon suhteen. Eli tässä tapauksessa 420W/70kg=6W/kg. Varusteiden kanssa laskettuna se olisi 420W/80kg≈5.25W/kg.

Pyörässä liikkuva paino on se mikä joko hidastaa tai pitää vauhtia yllä. Jos pitää kiihdyttää, niin painon pitäisi olla mahdollisimman pieni, jotta pääsisi nopeasti liikkeelle tai voisi käyttää vähemmän voimaa. Periaatteessa sama asia koskee myös jalkojen liikkeeseen, mutta siinä prosentuaalinen ero on aika pieni. Siksi on erittäin tärkeätä, että käyttää maastoon ja reittiin sopivia vanteita. Tietysti myös kenkien ja klossien paino vaikuttaa hieman.

Pyörän kokonaispainoa ei voi pienentää 6.8 kilosta, mutta painoa saa hiukan pois koko paketista käyttämällä ainoastaan yhtä pullollista juomaa ylämäissä. Siten säästää jo noin 600 grammaa. Ylimääräiset vaatteet kannattaa myös jättää pois ennen mäkeä. Riippuen vaatteiden valmistusmateriaalista, ne voivat olla melko raskaat jos ne ovat sateesta tai hiestä märät. Riippuu tilanteesta, mutta oletetaan että tällä kertaa säästyy 400 grammaa.

Viimeinen asia mitä voi yrittää keventää on itse pyöräilijä. Ongelma siinä voi olla voimien säilyminen. Helposti käy niin, ettei voima säily kun yrittää laihduttaa samalla, kun samalla pitäisi pystyä harjoittelemaan hyvin ja palautumaan harjoituksista. Oikealla dieetillä sekin onnistuu tiettyyn rajaan asti. Oletetaan että oikean dieetin avulla ajaja voi laihduttaa kaksi kiloa pitäen voimantuoton vielä samana.

Tämä tarkoittaa sitä että voimantuotto kiloa kohti on muuttunut, se on nyt 420W/68kg=6.18W/kg tai varusteiden kanssa 420W/77kg=5.45W/kg. Prosenteiksi muunnettuna noin 3% ja noin 4%. Jos ajatellaan että kaikki muut muuttuvat tekijät, kuten tuulenvastus, muut vastukset, ajoasento, kehon lämpeneminen jne. pysyvät samoina, niin tämä henkilö pystyisi ajamaan 20 minuutin mäen noin 45 sekuntia nopeammin ylös! Hirveä ero siis! Jos varusteiden paino olisi säilynyt ennallaan niin eroa olisi ollut noin 2.5% eli puoli minuuttia nopeammin.

Tätä ei yleensä voida siirtää suoraan kilpailutilanteeseen. Monet asiat vaikuttavat nousuvauhtiin. Jos porukassa olevat ajajat tekevät vuorotellen oman työnsä, niin päästään hiukan nopeammin ylös, koska peesistä on apua. Jos meidän oletushenkilömme on ollut aikaisemmin hilkuilla pysyä tietyssä porukassa mäkeä ylös, niin nyt hän luultavasti pysyy, ja ehkä pystyy jopa iskemään irti ja voittamaan kilpailun!

Useimmiten rasvaprosentin pieneneminen vaikuttaa kuitenkin myönteisesti myös lämmönpoistoon, mikä on tärkeä osa varsinkin pitkissä mäissä ja lämpimässä kelissä. Eli loppujen lopuksi tarkkaa hyötyä on vaikeata ennustaa, mutta hyöty on kuitenkin huomattavan iso!

-Kjell Carlström

Artikkeli julkaistu alunperin 28.8.2013