Ruotsin hiihtotähti Johan Olsson on oman tiensä kulkija. Hän ei juuri leireile maajoukkueen mukana, koska haluaa viettää aikaa kotona perheensä kanssa. Ennen Sotsin olympialaisia ja tänä talvena ennen Falunin MM-kisoja Olsson kärsi vammoista ja terveysongelmista, mutta molemmilla kerroilla hän nousi mitaleille.

Ennen Sotshin olympialaisia Olsson kärsi kylkiluuvammasta ja hengitystietulehduksesta. Monen viikon ajan harjoittelu oli lähinnä kuntopyöräilyä: kaksi tuntia aamupäivällä ja tunti iltapäivällä. Välillä Olsson kävi kotistadionilla kokeilemassa hiihtoa, kun kukaan ei nähnyt, mutta kokeilut päättyivät usein 10 minuutin kohdalla, kun kipu alkoi tuntua.

Olsson lähti maajoukkueen mukaan viimeistelyleirille, vaikka takana oli vain muutama kunnon hiihtoharjoitus. Sotshista kotiin tuomisena oli lopulta hopeaa 15 kilometriltä ja kultaa viestistä.

Olsson ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, koska ei ollut ollut sellaisessa kunnossa kuin olisi halunnut olla. Kauden päätteeksi uran jatko oli hetken vaakalaudalla. Talven aikana Olsson oli päässyt viivalle kuusi kertaa, niistä kolme olympialaisissa. Loppu olisi tuntunut uran antikliimaksilta, Olsson kertoi jatkopäätöksestään.

Vaikean talven jälkeen hän vietti keväällä harjoituskauden aluksi kuntosalilla 90 prosenttia harjoitusajastaan treenatakseen ja huoltaakseen kroppansa harjoituskuntoon.

Pitkät intervallit tärkein harjoitusmuoto

Olssonin koti sijaitsee Sundsvallissa, missä hän asuu rivitalossa vaimonsa Annan ja kahden pienen tyttärensä kanssa. Annan tyttönimi on Dahlgren, ja hän on parisprintin olympiavoittaja vuodelta 2006.

Viime harjoituskauden Olsson vietti pääosin perheensä kanssa kotona, sekä kodin läheisen mäen Södra Bergetin rinteillä. Suuren mäen päälle kertyy nousua 230 metriä, ja se on Olssonin lempiharjoituspaikka. Viime kesänä Olssonin saattoi nähdä kukkulalla tavallisesti kolmesti viikossa.

Olssonin kesäharjoitteluun kuuluu paljon pitkiä intervalleja rullahiihtäen. Veto Södra Bergetin juurelta huipulle kestää 13-14 minuuttia, mutta itsekseen harjoitellessaan hiihtäjä veti tavallisesti 8 minuuttia kovaa ylöspäin ja tuli 3 minuuttia alas. Yhden harjoituksen aikana tehominuutteja kertyi tunti ja nousua noin tuhat metriä.

Usein ohjelmassa oli myös pidempi harjoitussessio 15/15-rytmillä: 15 sekuntia kovaa, 15 sekuntia hiljaa. Mäen toisella puolen sijaitsee laskettelurinne, joka on oiva paikka sauvarinneharjoitteluun.

Monen harjoituksen päätteeksi ohjelmaan kuului tasatyöntöä tasatyöntölaitteella Olssonien autotalliin tehdyssä kuntosalissa. Syksyllä Olsson työnteli tallissa noin neljä kertaa viikossa, usein hiihtoharjoituksen päätteeksi.

– Tasatyöntö on tavallisesti harjoituksen jälkimmäisenä osana ja fokus on tehoissa. Suosikkiharjoituksiani ovat 6 kertaa 10 minuutin intervallit ja myös lyhyemmät, esimerkiksi 90 sekunnin vedot 30 sekunnin palautuksella, Olsson kertoi Vasalöparenin haastattelussa.

Tasatyöntöä oli syksyllä ohjelmassa hieman enemmän kuin ennen, koska ainakin ennen kauden alkua Olssonin tavoite oli menestyä kauden päätteeksi Vasaloppetissa. Tasatyöntöä hän pitää heikkoutenaan.

– Pitkän matkan hiihdoissa pärjääminen vaatii nykyään ihan yhtä paljon työtä kuin mitali arvokisoissa. Jos tulevaisuudessa panostan pitkille matkoille, aion tehdä kuten Jörgen Brink ja hiihtää pidot pohjassa. Tasatyöntöharjoittelu on tavattoman tylsää, siinä vain seisotaan ja katsotaan suoraan eteen ympäristöä tuntematta, Olsson sanoi Vasalöparenin haastattelussa syksyllä.

Johan Olsson heittäytyy vapaan 15 kilometrin maailmanmestaruuteen Falunissa. Kuva: NordicFocusLuonnossa juokseminen on enemmän hänen mieleensä. Olsson pitää juoksuharjoittelusta. Kesällä ohjelmassa oli myös pyöräilyä. Sunnuntaisin hiihtäjä pyöräili veljensä kanssa 5-6 tunnin rauhallisen lenkin.

Intervalliharjoituksia oli kesällä monina viikkoina ohjelmassa neljä tai viisi kertaa, mutta harjoitusohjelma on rohkeasti jaksotettu.

– Jollain viikolla teen 7-8 intervalliharjoitusta, ihan kuin Tour de Ski kotona. Toisina viikkoina teen määräharjoittelua jopa 30 tuntia ja vältän kokonaan korkeita sykkeitä. Joskus voin tehdä voimaharjoituksen joka päivä koko viikon. Harjoittelu ei voi olla joka viikko ”all inclusive”, eli että kaikkia osa-alueita harjoitettaisiin samalla. Tärkeintä on uskaltaa levätä ajoittain, jotta voi sitten taas tehdä kivenkovan jakson, Olsson kertoi Vasalöparenissa.

Uransa aikana Olsson on kärsinyt lukuisista vammoista ja sairasteluista. Vuonna 2011 hän ei selkävamman vuoksi kestänyt rullahiihtoa asfaltilla, mutta matolla harjoittelu sujui. Tuolloin Olsson teki paljon kovia intervalliharjoituksia 5×6 minuuttia tai 6×5 minuuttia kovaa. Hän koki saavansa mattohiihdosta hyvän harjoitusvasteen ja matto pysyi ohjelmassa vamman paranemisen jälkeenkin.

Metsälenkeillä viihtyvä Olsson osaa harjoitella yksin, eikä tarvitse sparrausta vetoharjoituksiin saadakseen itsestään irti.

Tammikuussa sata tuntia

Olsson harjoitteli kesän terveenä ja kaikki sujui hyvin. Lokakuussa hän sairastui flunssaan ja sen jälkeen mikään ei sujunut suunnitelmien mukaan. Joulukuun loppuun asti hän kärsi jatkuvista sairasteluista, eikä startannut yhdessäkään maailmancupin osakilpailussa. Monen mielestä Olssonin peli oli tässä vaiheessa pelattu Falunia ajatellen, vaikka vuosi sitten ennen olympialaisiakin mies nousi tuhkasta arvokisamitalistiksi.

Ennen Falunin MM-kisoja Olsson eristäytyi mökkiin Bruksvallarnaan, ettei enää sairastuisi. Hän tarvitsi rauhaa myös kovaan harjoitteluun. Tammikuun aikana harjoitustunteja kertyi sata. Se oli suunnitelma B, kriisisuunnitelma. Olsson vietti mökissa seitsemän viikkoa näkemättä perhettään.

Falunissa uhraus, panostus ja henkinen kantti realisoituivat MM-kullaksi miesten viidentoista kilometrin vapaalla tyylillä. Ikään kuin todistaakseen, ettei maailmanmestaruus tullut sattumalta, hiihti Olsson MM-kilpailujen päätösmatkalla viidenkympin yhteislähtökilpailun pronssille.

– Outi Hytönen

Lähteet: Vasalöparen 4/14, annajohan.se