Mona-Liisa Nousiainen ei kuulu niihin maajoukkuehiihtäjiin, joille arvokisoista välivuosi merkitsee roimaa harjoitusmäärän nostoa. Hän sai tälle kaudelle kuitenkin uusia tuulia niin valmennukseensa kuin leiritykseensäkin, mikä on maustanut hyväksi havaittua sapluunaa sopivasti. Kestävyysurheilu.fi tapasi Nousiaisen maajoukkueen leirillä Ruhpoldingissa.

Nousiainen siirtyi keväällä maajoukkueen päävalmentajan Reijo Jylhän valmennukseen. Ratkaisu oli käytännöllinen. Se myös vapautti aviomies Ville Nousiaisen isommasta vastuusta ja jätti puolestaan hänellä tilaa keskittyä omaan tekemiseen.

– Tämä on ollut hyvä ratkaisu meidän perheellemme. Ville saa keskittyä omaan tekemiseensä, ja itse olen myös ottanut enemmän vastuuta.

Edellisen valmentajan Niclas Grönin peruilta jäi paljon hyviä asioita esimerkiksi rytmitykseen liittyen.

– On tietyt treenipäivät, jolloin kuormitetaan kovaa ja sitten on lepopäiviä. Lepopäiviä on ehkä enemmän, mutta kun kuormitetaan, kuormitetaan kovaa. Reijon kautta aerobiseen puoleen on kiinnitetty huomiota ja on tullut pitempää lenkkiä. On määrääkin varmasti tullut enemmän, mutta kuitenkin niin, että laatu edellä ja hiljaitsetkin lenkit laadukkaasti.

Kovia sprinttiharjoituksia svetsiläisseurassa

Nousiaisen harjoituskauteen on uutena kuulunut leiritystä kansainvälisessä sprinttihiihtäjien porukassa, jossa naisista on Sveitsin Laurien van der Graaff. Heidän kanssaan Nousiainen oli yhden 10 päivän jakson Otepäässä ja jo vielä toisen leirin Mallorcalla.

– Laurienin kanssa keväällä juteltiin asiasta, ja hän on se syy, että olen ollut mukana, Ainakin Otepään leiriin olin tosi tyytyväinen, pystyimme sparraamaan toisiamme ja tuli myös heidän valmennuksestaan vähän erilaisia nopeusjuttuja. Kun omassa harjoittelussani on enemmän painotettu aerobiaa, olen tuota kautta saanut enemmän sprintinomaisia ärsykkeitä. Niihin ei ole hirveästi sitten tarvinnut kotona panostaa.

Esimerkkinä nopeustreeneistä Nousiainen mainitsee minuutista kahteen minuuttiin kestäviä vetotreenit lyhyellä palautuksella ja paljoilla toistoilla.

– Välillä tehtiin alle minuutinkin vetoja radalla. Sellaista sprintinomaista hapotusta oli ainakin Otepään-leirillä. Ei sitä oikeastaan aiemmin kesällä voikaan tehdä. Sen jälkeen on taas kotona tehty aerobiaa, täällä (Ruhpoldingissa) tulee tehoja ja Mallorcalla tehdään taas kova tehojakso. Tärkeää on, että mukana on toinen urheilija tai porukka, siinä joutuu sparraamaan ja tsemppaamaan ihan eri lailla.

Leiri oli onnistunut kaikille osapuolille.

– Samalla Laurien sai samantasoisen treenikaverin. Itse sain heiltä myös tekniikkajuttuja. Perinteisen puolella pystyn sitten auttamaan häntä, meillä menee hyvin ristiin, kun hän on parempi vapaalla. Todella kannustava ilmapiiri siellä on ollut, auttaminen on avointa ja vilpitöntä, hän kertaa.

Nousiainen on pitänyt myös keskustelevasta ilmapiiristä, jossa ajatuksia ja erilaisia näkemyksiä vaikkapa tekniikkaan liittyen on avoimesti vaihdettu.

– Se tuo itsellekin erilaista perspektiiviä tekemiseen, ja näen sen pelkästään positiivisena.

Mona-Liisa Nousiainen on tehnyt harjoitteluunsa muutoksia. Kuva: Heidi Lehikoinen

Mallorcan leiri on hänelle uusi kokemus, sillä aiemmin Nousiainen on ollut ennen kauden alkua lähinnä Lapissa tai Vuokatissa. Leiriltä hän odottaa hyvässä seurassa ennen kaikkea kovia tehoja, mutta hyvästä kelistäkään ei olisi haittaa.

– Inhoan pimeää, joten syksy on aina vähän ahdistava. Olen myös kuullut, ettei tuolla niinkään tule mietittyä kauden alkua, vaikka kisakausi alkaa 1,5 viikon kuluttua siitä, kun tulemme tuolta pois. Siellä tehdään kovia treenejä toivottavasti hyvissä kesäolosuhteissa, eikä ajatus ole niin paljon kaudessa. Toivon myös, että valo kantaisi marras-joulukuun yli paremmin.

Tehoharjoittelu painottunut leireille

Nousiainen on tykännyt siitä, että tehoharjoittelu on painottunut leireille ja kotioloissa keskittyminen on ollut aerobisessa harjoittelussa.

– Joutuu aina pikkuisen ahtaammalle, kun näiden tyttöjen kanssa puskee. Parisprinttitreenit ovat minulle täällä mieluisimpia, siinä on sprinttiä ja tehdään lyhyillä palautuksilla uudelleen ja uudelleen. Myös tasuritreeni oli kiva, hän poimii suosikkinsa Ruhpoldingissa tehdyistä treeneistä.

Nousiainen haluaa ennen kaikkea nauttia urheilijan elämästä, treenaamisesta ja kilpailemisesta, koska hän luottaa sen tuovan myös parhaan tuloksen. Kilpailuiden osalta sprintin maailmancupeissa on luonnollisesti pääpaino.

– Vapaalla kun saisin parannettua tasoani, viime vuonna se ei onnistunut. Tosin viime vuonna en saanut perinteiselläkään aikaiseksi sitä mitä olisin toivonut. Toivon myös, että normimatkoilla pääsisin pisteille. Ensisijainen tavoite on kuitenkin sprintti.

-Heidi Lehikoinen