Sveitsin Pontresina, Itävallan Ramsau am Dachstein ja Italian Val Senales ovat maastohiihtomaajoukkueen viime vuosien tuttuja leiripaikkoja. Kaikissa on plussansa, mutta myös miinuksensa. Kestävyysurheilu.fi kyseli maajoukkuehiihtäjä Krista Lähteenmäen kokemuksia paikoista sekä vertaili paikkoja kuntohiihtäjän syysleiriä ajatellen.

Kolmikosta tutuin paikka monille suomalaiskuntoilijoillekin on Ramsau am Dachstein, jossa joka syksy on maajoukkueiden lisäksi useita suomalaisryhmiä. Paikkakunnan harjoitusmahdollisuudet ovatkin verrattomat. Rullahiihtoon paikkakunta tarjoaa hyvän rullaradan, jossa on monipuolista maastoa ja myös ampumapaikka.

– Siellä on tosin myös pahoja laskuja, itse olen vain sitä kakkosen lenkkiä kiertänyt, Krista Lähteenmäki sanoo.

Hyvä ylämäkitreeni puolestaan on esimerkiksi Pichlin nousu, muita nousuja hiihdettäväksi tosin ei ole eikä maassa oikeastaan saisi hiihtääkään muualla kuin rullaradalla. Pichlin nousussa korkeuseroa liki 400 m, jos jatkaa gondolihissin ala-asemalle, korkeuseroa kertyy 1000 metriä. Sauvarinteeseen puolestaan Planain rinne tarjoaa vähintäänkin sopivasti haastetta, sillä korkeuseroa kertyy 1100 metriä. Lisäksi Ramsaun alueella risteilee monenlaista reittiä jalkalenkeille ja maastopyöräilyynkin, kylän keskustasta löytyvältä hiihtostadionilta on hyvä aloittaa. Silti moni matkustaa Ramsauhun juuri hiihtämään Dachsteinin jäätiköllä 2700 metrin korkeudessa.

– Ramsaussa harjoituksiin on yleensä lähdettävä autolla, tosin salille on hotelliltamme ollut 30 minuutin juoksumatka.

Jäätikköhiihto hyvissä olosuhteissa houkuttelee huippuhiihtäjiä myös Val Senalesiin, tarkemmin laakson perälle Maso Cortoon. Ramsauhun verrattuna italialaiskylän plussa on, että maajoukkueiden käyttämistä Maso Corton hotellista on vain parin sadan metrin matka jäätikölle 3000 metriin vievään hissiin. Rullahiihtoon ja jalkalenkkeilyyn Val Senalesin tarjonta häviää Ramsaulle, mutta esimerkiksi muutaman kilometrin päässä alempana Vernagossa on tekojärvi, jonka ympärillä kiertää neljän kilometrin lenkki ja juosta voi myös omenatarhojen keskellä. Rullahiihtoon lenkkiä löytyy myös alempaa laaksosta, josta voi hiihtää myös ylös asti. Alempana Meranoon päin mentäessä on myös jalkakäytävää edestakaisin hiihdettäväksi.

– Senalesissa ei sali ole ollut niin hyvä kuin Ramsaussa ja Pontresinassa, mutta se on remontoitu.

Pontresina sijaitsee kyläkorkeudeltaan Ramsaun (1100 metriä) ja Val Senalesin (Maso Corto 2000 metriä) välissä 1850 metrissä, mutta jäätikköhiihtomahdollisuutta paikkakunnalla ei ole. Sulan maan harjoitteluun sen sijaan on tarjolla kaikkea mahdollista: huikeita rinteitä noustavaksi, pitkiä nousuja rullahiihtoon, Ramsaun tavoin hyvä kuntosali ja urheilukenttäkin. Suomen maajoukkue on hyödyntänyt esimerkiksi Muraglin nousua, joka on yksi niistä rinteistä, josta hurauttaa kätevästi junalla alas. Näitä on alueella muitakin, ja kyseisten liikennevälineiden käyttö kuuluu useimpiin hotellin tarjoamiin turistikortteihin. Rullahiihtoon maajoukkue on hiihtänyt Albula- ja Bernina-solaa, joista jälkimmäinen on nousuna loivempi ja pidempi. Albula on pituudeltaan 15 kilometriä, josta ensimmäinen 6 kilometriä on jyrkkää (12–20%) ja viimeiset 3 kilometriä etupäässä tasaista. Bernina puolestaan 18 kilometriä, nousun jyrkkyys 4–10%.

– Pontresinan huono puoli on, että noissa nousuissa on kova liikenne eli tiet ovat ruuhkaisia, Lähteenmäki sanoo.

Pontresinan heikkous on myös hintataso, Sveitsi on suomalaiselle kallis paikka verrattuna leireilyyn Italiassa ja Itävallassa. Kalleus tulee nimenomaan majoituksen ja ruokailun puolelta, sillä Zürichiin lentää suht’ samaan hintaan kuin Müncheniin, josta Ramsauhun ja useimmin myös Senalesiin matkustetaan. Yleisesti Pontresina sopii myös lomailuun, sillä paikkakunnalla on upeiden maisemien lisäksi monenlaista muuta aktiviteettia ja monipuolisia ruokailupaikkojakin.

– Senales on sitten jo totiseen harjoitteluun, Ramsau siltä väliltä, Lähteenmäki pelkistää hymyillen.

-Heidi Lehikoinen