Nykyhiihdossa pärjäävät monenlaiset urheilijatyypit, minkä lisäksi paino on yksilöllinen asia urheilijallekin. Onko superkulku ladulla parista kilosta kiinni? Mihin pitää puuttua ja miksi? Ravitsemustieteen tohtorikoulutettava ja hiihtovalmentaja Maria Heikkilä sekä hiihtovalmentaja Anni Ruostekoski kertoivat omia ajatuksiaan aiheesta.

 Maria Heikkilän kokemuksen mukaan nykyhiihdossa pärjäävät ruumiinrakenteeltaan monenlaiset urheilijat. Osalla suhde omaan painoon on kuitenkin ongelmallinen.

– Fakta kestävyyslajeissa on, että jos rasvakudosta on turhan paljon, se vaikuttaa suoritukseen, etenkin jos puhutaan huipputason urheilijoista. Toisaalta jos paino on liian pieni tiedostamatta tai tietoisesti, se voi aiheuttaa ongelmia. Jos energiansaanti on pitkään ollut liian matalalla, se voi vaikuttaa urheilijan terveyteen. Tällöin suorituskykyä ja palautumista ei saa pidettyä yllä niin hyvin kuin olisi mahdollista, Heikkilä sanoo.

Kun energiansaanti ei ole kohdillaan, se voi alkaa näkyä vaikka sairastelualttiutena. Aina tätä ei osata yhdistää ravintoon, vaan sairastelua aletaan korjata muilla toimenpiteillä. Tai tilannetta aletaan korjata muuttamalla harjoittelua, vaikka tilanne voi johtua liian vähäisestä energiansaannista.

– Se ei ole välttämättä urheilija tai valmentaja, joka asian tajuaa, vaan joku ulkopuolinen ravitsemusasiantuntija. Kunhan urheilija ottaisi yhteyttä sellaiseen. Sellaista ei välttämättä tapahdu.

Paraneeko suorituskyky painon pudottua?

Ravintoon liittyvistä asioista keskustellaan Heikkilän mukaan aiempaa enemmän. Hän korostaa, että asia koskee yhtä lailla molempia sukupuolia.

– Ei voi kumpaankaan sukupuoleen kohdistaa liian vähäistä eikä liiallista energiansaantia. Molempia on sekä tytöillä että pojilla ja miehillä ja naisilla. Ulkonäköpaineiden lisäksi voi olla muitakin tekijöitä, jos ei vaikka ymmärrä riittävästi ravitsemuksesta ja sen merkityksestä, jolloin energiansaanti voi jäädä vahingossa liian vähäiseksi, jos lajin ravitsemuksellisia haasteita ei osaa sisäistää.

Jos painoa lähtee pudottamaan, miten käy suorituskyvyn? Heikkilä sanoo, että aluksi suorituskyky saattaakin hetkellisesti parantua.

– Siitä tulee harhakuva, että okei, pitää vieläkin pudottaa painoa, jolloin olen vieläkin kovemmassa kunnossa. Se on yleensä ihan vaan painonpudotuksen alkuvaihe ja ne muutamat ensimmäiset kilot. Sen jälkeen terveysongelmat korostuvat ja suorituskyky heikkenee, varsinkin jos sitä ylimääräistä painoa ei oikeasti ole.

Mikä sitten on hyvä ohje, milloin tilanne on ideaalinen painon ja suorituskyvyn osalta? Mitään yksiselitteistä rajaa ei ole, koska ihmiset ovat yksilöllisiä.

– Jos pysyy terveenä, palautuu ja tulokset kehittyvät, silloin todennäköisesti on ihan hyvä tilanne. On ihan turha vertailla painoa tai painoindeksiä keskenään kaverin kanssa, koska ne ovat niin yksilöllisiä, eikä siihen ole tarkkaa rajaa mitä voisi antaa. Kun tuntuu, että monelta kestävyysurheilijaltakin mitataan rasvaprosentteja, niitäkään ei saisi käyttää siihen, että urheilijat keskenään vertailevat niitä.

Kannattaako valmentajan puuttua nuoren kestävyysurheilijan painoon millään tavalla?

Nuoria hiihtäjiä valmentava Anni Ruostekoski on samalla linjalla. Hän painottaa, että erityisesti nuorten hiihtäjien kanssa täytyy olla todella herkkänä painoasioista puhuttaessa. Hän korostaa, että täytyy todella tarkasti miettiä, onko urheilijan painoon todellista tarvetta lähteä puuttumaan, ja jos puututaan, mitkä ovat riskit.

– Valitettavan paljon olen valmennusvuosinani joutunut tätä asiaa negatiiviselta kannalta pohtimaan. On ollut kuitenkin todella hyvä, että aihe on ollut enemmän ja enemmän esillä, Ruostekoski sanoo.

Nuorten hiihtäjien kanssa on muistettava, etteivät he ole fyysisesti eivätkä välttämättä myöskään psyykkisesti aikuisten urheilijoiden tasolla. Asioiden käsittelykyky on erilainen. Riskinä on, että ajatus muutaman kilon pudottamisesta lähtee lapasesta, jolloin tulevatkin mahdolliset sairastumis- ja loukkaantumiskierteet.

Hän myös muistuttaa, että vaikka painolla on kestävyyslajissa merkityksensä, ihmiset ovat erilaisia ja hiihtokin on muuttunut.

– Hiihdossa etenkin on hienoa, että nykyajan moderni hiihtäjä voi olla aika erityyppisillä ominaisuuksilla varustettu. Maailman huipullakin on hyviä esimerkkejä siitä, että sekä kevytrakenteisempi että voimakkaampi hiihtäjä voivat pärjätä. Ettei olisi vaan niin, että pitää olla tosi kevyt, koska on kestävyyslaji. Lihastakin pitää tietyssä määrin olla. Jos on tosi lihaksikas urheilija, on automaattisesti painavampi.

Nuorten valmentajana hän miettii paljon eri mediakanavia ja huippu-urheilijoiden painoasioihin antamaa esimerkkiä. Hän on iloinen, että esimerkiksi Norjassa asiaan on maajoukkuehiihtäjien sosiaalisen median julkaisuiden osalta puututtu.

– Nuoria urheilijoita ei voi verrata aikuisurheilijoihin, mutta etenkin urheilijat sitä itse herkästi tekevät esimerkiksi kuvien kautta. Monet myös pohtivat näitä painoasioita. Valmentajien pitäisikin jutella energiansaannin tärkeydestä enemmän urheilijoiden kanssa.

Syömisestä ei myöskään tarvitse tehdä hifistelyä eikä monimutkaista – normaalien ravintosuositusten mukaan syöminen riittää.

– Energiansaanti pitäisi olla keskiössä, eikä tuijotettaisi niin paljon ulkonäköä. Rentoa ja tervettä suhtautumista. Toivoisin myös avoimuutta, että jos tulee tuntemuksia, että ruokaa miettii paljon, siitä voi avoimesti keskustella, Ruostekoski sanoo.

-Heidi Lehikoinen