Hiihto ei ole painoluokkaurheilua, mutta hiihtäjillekään kannustukset laihduttamiseen eivät ole vieraita.

Maajoukkuehiihtäjille ammattimainen suhtautuminen ravintoon on itsestäänselvyys, mutta yhtä yleispätevää yksityiskohtaista ravinto-ohjelmaa hiihtäjillä ei ole. Kestävyysurheilu.fi kyseli ravintoajattelusta Krista Pärmäkoskelta, Anne Kyllöseltä ja Anssi Pentsiseltä sekä laillistetulta ravitsemusterapeutilta (TtM) Kati Venäläiseltä, joka uskoo maalaisjärkeen rajoittamisen sijaan.

– Riittävä energiansaanti on tärkeintä. Se toteutuu monipuolisella, laadukkaalla perusruoalla. Energiansaanti on suhteutettava kulutukseen, mutta eroa harjoitus- ja kisakausien välillä ei juurikaan ole. Harjoituskaudella tosin ehkä energian tarve hiilihydraattien ja rasvojen muodossa on isompi, kun harjoitellaan enemmän, Kati Venäläinen sanoo.

Hän toivoo, että nuoret urheilijat oppisivat säännöllisen ateriarytmin. Urheilulukiolaisten olisi hyvä jo opetella myös nesteen ja välipalan nauttiminen, jos ei treenin jälkeen pääse tunnin sisällä syömään kunnon ateriaa.

– Säännöllisyys on tärkeää. Hyvän ruokavalion voi rakentaa monella tavalla, mutta mittaaminen ei ole nuorille paras malli.

Hän teki itse huippuhiihtäjänä myös virheitä ravintoasioissa.

– Kun jossain vaiheessa joku vihjaisi painosta, yritin urheilla liian vähällä energialla ja jätin tärkeitä rasvoja pois, Venäläinen sanoo.

Ammattinsa ja oman kokemuksensa pohjalta hän toivoo, että nuorten urheilijoidenkin parissa tekemisissä olevat valmentajat ymmärtävät urheilijan ravinnosta perusasiat.

– Pahin ohje on, että laihduta viisi kiloa, mutta ei anneta minkäänlaista ohjetta, miten se tehdään järkevästi. Tuollaiset kommentit johtavat siihen, että aletaan rajoittaa ruokavaliota. Siinä mennään metsään, yleensä se myös kostautuu.

Krista Pärmäkoski suhtautuu ravintoasioihin rennosti. Kuva: Felgenhauer/NordicFocus

Pärmäkoski suhtautuu ruokaan rennosti

Monenlaisten superfoodien ja erilaisten dieettien aikakaudella Venäläinen muistuttaa, että mikään yksittäinen asia ei tee ruokavaliota automaattisesti terveelliseksi.

– Toisaalta, jos perusasiat ovat kunnossa, yksittäinen herkku ei myöskään pilaa sitä. Nuorilla vanhempien rooli on ihan älyttömän iso, tavallinen kotiruoka on hyvä pohja.

Samaan uskoo Krista Pärmäkoski, joka on viime keväästä lähtien saanut vinkkejä ravintoasioissa Kati Venäläiseltä. Oppia tuli juuri siitä, kuinka paljon hiilihydraatteja oikeasti harjoituskaudella olisi syötävä.

– Luulin syöväni niitä paljon, Pärmäkoski sanoo.

Muuten hän on jo pitkään syönyt pitkälti Venäläisen ajatusmaailman mukaan: kotoa on saatu hyvät eväät perusterveelliseen ruokaan, monien muutosten urheilulukiovuosina ruokavalio oli hieman erilaista, mutta sen jälkeen hän palasi hyvään kotiruokaan.

– Herkuttelen noin kerran viikossa. Jos olen kotona, teen vaikkapa juustokakun. Silloin pitää tosin kutsua kavereita kylään syömään sitä, Pärmäkoski nauraa.

Hän haluaa olla nuorille hiihtäjille esimerkki, joka kannustaa maalaisjärkeen ravintoasioissakin.

– Ei pidä olla niin, että kaikki keskittyminen menee ruokaan. Jos koko ajan miettii, mitä voi syödä ja milloin voi syödä, keskittyminen menee väärään asiaan. Normaalilla kotiruoalla pärjää hyvin, ja kun ruokavalio on perusterveellinen, satunnainen herkuttelu ei sitä kaada.

Kyllönen välttää lisä- ja säilöntäaineita

Maajoukkuehiihtäjät ovat ylipäätään hyvin valveutuneita ravintoasioissa. Perusterveellinen ruokavalio on lähtökohta, osalla ravinto-ohjelma on yksityiskohtaisempi ja tarkempi, osa syö perusterveellisyyden raameissa vapaammin mieltymystensä mukaan.

– Perusruokaa, kotiruokaa, paljon ja monipuolisesti. Vältän lisä- ja säilöntäaineita, syön puhdasta ja normaalia ruokaa, Anne Kyllönen määrittelee.

Anne Kyllönen välttää säilöntäaineita. Kuva: Aapo Laiho

– Suosikkiruoka on poronkäristys ja perunamuusi sekä ehdottomasti puolukkahilloa ja suolakurkkuja. Ainakin kerran kuukaudessa tulee syötyä.

Huippuhiihtäjälle välipalalla on todellakin väliä.

– Välipala on tosi tärkeä, että toinen treeni onnistuu. Pitää löytyä hiilaria, proteiinia ja rasvaa. Monipuolinen, täyttävä välipala. Ja kahvia totta kai, Kyllönen sanoo.

Aamupala on tärkeä myös hiihtäjille. Aino-Kaisa Saarinen kuuluu maajoukkueen vannoutuneisiin puuronsyöjiin, Anne Kyllönen tekee valintoja mielensä mukaan, mutta puuro ei hänen aamupaloihinsa kuulu.

– Tykkään tosi paljon kotimaisista marjoista. Lisäksi syön kananmunia, kasviksia, lihoja ja leikkeleitä. Olen vähän sellainen, että tylsistyn nopeasti. Annan myös paljon omalle mielelle valtaa, se saa päättää mitä tänä aamuna syön, Kyllönen sanoo.

Pentsinen oppi ruokavalio-ohjelmoinnista

Leireillä ruokavalio koostuu siitä, mitä tarjolla on. Kotiharjoitteluun polttoainetta voi tarjota monipuolisemmista lähtökohdista.

– Olen yrittänyt syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Enää ei ole erikoisruokavaliota. Muutama vuosi sitten kokeilin maidoton ja gluteenitonta. Nyt olen syönyt viimeiset 1,5 vuotta perusterveellisesti oman mielen mukaan, Anssi Pentsinen sanoo.

Anssi Pentsinen syö perusterveellisesti oman mielensä mukaan. Kuva: Aapo Laiho

Hän syö treeniaikataulujen mukaan 2–3 tunnin välein aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan.

– Muutama vuosi sitten tuli katsottua tarkemmin, siitä jäi jonkinlainen konsensus, mitä tarvitsee minkin verran kaloreina. Nyt en ole enää tarkemmin katsonut.

Olympiavuotta edelsi painonpudotus, johon liittyi ruokavalion ohjelmointi.

– Siitä sain ihan hyviä oppeja, mikä sopii omalle mahalle ja tutkittiin eri ruoka-aineita. Sen jälkeen olen ruisleipää jättänyt vähemmälle. Sitä en edelleenkään syö edes viikoittain.

-Heidi Lehikoinen