Ammunta on tuhonnut Suomen jo ennestään ei-niin-vahvoja menestystoiveita ampumahiihdon MM-kisoissa Italian Antholz-Anterselvassa.

Vaikeudet penkalla ovat kiusanneet koko kuusihenkistä ryhmää, mutta sinänsä siinä ei ole uutta. Sama kivi on ollut monossa läpi kauden.

– Yksittäisiä (onnistumis)päiviä voi olla, mutta kun janalle lyödään koko kausi, kyllähän se suuntaviivoja antaa. Eikä pelkästään A-maajoukkueella, vaan kauttaaltaan (Suomen ampumahiihdossa). Kertoohan se tekemisen tasosta, MM-kisojen henkilökohtaiset koitoksensa kahdeksaan hutiin päättänyt Mari Eder totesi normaalimatkan jälkeen Suomen ampumisvaikeuksista.

Mitä sitten voisi tehdä? Ederin mukaan paljonkin on yritetty, mutta työ ei vain ”konkretisoidu onnistumisiksi”.

– Onko tekemisessä jotain mitä voi korjata? Skitsofreenista on se, että jos sen (ratkaisun) tietäisi, olisimmehan me sen jo tehneet. Turha tässä on jeesustella, ettei tehdä sitä tai tätä. Olisinhan minäkin tehnyt sen, jos tietäisin, Eder pohti.

– Tavallaan tuo kertoo valmennuksen tasosta, mutta jos joku tietää paremmin, niin mielellämme otetaan se tieto vastaan. Samassa veneessä ollaan kaikki, vaikka väärään suuntaan ollaankin menossa, kisavaisuuden turhauttama Eder päätti.

Suvi Minkkinen puolestaan kaipaa työstämistä ”henkisellä puolella”, mihin ammunta loppujen lopuksi kisapaineessa pitkälti pohjaa. Minkkinen muistaa muutama vuosi sitten maajoukkuetta avittaneen mentaalivalmentaja Pasi Koivusen, jonka apu oli tärkeää Minkkiselle.

– Hänellä oli hyviä harjoitteita, mielikuvajuttuja ja sellaista. Keskusteleminen (joukkueen tai valmentajien kesken) auttaa, jos on ongelma, mutta jos sellaista erityistä ongelmaa ei ole, en koe että sillä keskustelulla pääsisin uudelle tasolle. Haluan kehittyä, ja siihen mielikuvaharjoitteluun kaipaisi ehkä sellaista sparrausta, Minkkinen totesi.

(STT)