Yhdistetyn kisapäivänä voittoon tähtäävään on pystyttävä onnistumaan samana päivänä niinkin erilaisissa lajeissa kuin mäkihyppy ja hiihto. Tasapainoilua ja haastetta kuuluu joka viikkoon ympäri vuoden. Yhdistetyn maajoukkuemies Jussi Salo ja hänen valmentajana Matti Haavisto kertovat, miten mäkihyppy vaikuttaa hiihtoharjoitteluun ja suorituskykyyn. Hiihdossa Haavisto valmentaa Krista Pärmäkoskea ja Maarit Korpea.

Mäkihyppäävän hiihtäjän ominaisuudet ovat varsin erilaiset.

– Mäkihypystä tulee varmasti paljonkin hyviä juttuja hiihtopuoleen, mutta myös ”miinoja”, Haavisto arvioi.

– Hyppyharjoittelun tuomia hyviä ominaisuuksia ovat nopeus, kimmoisuus, liikkuvuus, koordinaatio ja yleinen taitavuus ja rohkeus suksilla, luettelee Haavisto. Kisakunnossa nämä ovat myös se Haaviston mainitsema ”miina”:

– Pojat ovat niin suorituskykyisiä, että kilpailuissa he pystyvät ensimmäisen 500 metrin aikana hiihtämään itseltään jalat alta, ellei ajatus ole mukana.

Suunnittelu haaste

Haavisto toimii Salon valmentajana vain hiihdossa, mäkihyppypuolella on oma valmentajansa. Harjoittelun suunnittelu on yhteistyötä, eikä kahden osa-alueen yhdistäminen aina ole yksinkertaista. Mäkiharjoituksista ei ole hyötyä väsyneillä jaloilla tehtyinä.

– Mäki ei vaikuta niin paljon hiihtoharjoitteluun kuin hiihto mäkeen. Mäkijakson jälkeen hermosto ja aineenvaihdunta voivat kyllä tuntua erilaiselta, kun määräharjoittelua on vähemmän, Salo sanoo.

– Yhtälö ei aina ole helppo. Väkisinkin joutuu välillä tekemään kompromisseja kummankin lajin harjoitusten yhteydessä. Ehkä vuosisuunnitelman viikkorytmitys on suurin haaste ja pitää olla valmis tekemään muutoksia suunnitelmiin nopeallakin syklillä, miettii Haavisto.

Mäestä ei pääse hyppäämään milloin vain, joten suunnitelman teko alkaa mäkimahdollisuuksien aikataulun perusteella. Haavisto kiittelee saavansa hyvin tietoa maajoukkueen harjoituksista ja suunnitelmista.

– Jussilta tulee normaalisti viikottain aikataulu, koska on mäkivuorot tai sellaiset sovitut mäkitreenit, missä on valmentaja paikalla. Sen ympärille sitten rakennetaan hiihtoharjoittelu. Jussin osalta haasteet ovat enemmänkin nyt mäkipuolella, joten sen vuoksi mennään nyt pitkälti mäen ehdoilla, Haavisto sanoo.

Yhdistetyn maajoukkueleiritys on kesällä tiivis. Leiriohjelmissa painotetaan aina toista osa-aluetta kerrallaan, eikä yritetä kehittää molempia samoina päivinä.

– Esimerkiksi kahden viikon leirillä voi olla ensimmäinen viikko mäkeä ja toinen hiihtoa, Salo kertoo.

Perinteistä vapaan hiihtäjälle?

Yhdistetyn kisoissa hiihdetään ampumahiihdon tapaan aina vapaalla. Osa urheilijoista ei hiihdä perinteisellä lainkaan, mutta Jussi Salolla sitä on ohjelmassa talvella kolmannes hiihtomäärästä ja kesällä rullasuksilla lähes puolet kilometreistä.

Perinteisellä taittuvat Salon kohdalla yleensä palauttavat ja pitkät, rauhalliset lenkit.

– Reilu määrä perinteistä on tuntunut hyvältä. Siinä saa yläkroppaa enemmän käyttöön ja se tuo vaihtelua harjoitteluun, kun on eri lihasryhmät käytössä. Jalat taas eivät väsy niin paljon ja säästyvät sitten koviin harjoituksiin ja hyppyihin, Salo sanoo.

Myös hiihtotekniikan kannalta perinteinen on Salon ja Haaviston mielestä ollut hyvä ratkaisu kevyiden lenkkien hiihtotavaksi.

– Jos hiihdetään vapaalla tyylillä hitaita lenkkejä, hiihtoasento on usein hyvin erilainen kuin kilpailuvauhdissa, Haavisto huomauttaa.

Niinpä hidasvauhtinen vapaan hiihto ei kehitä sitä asentoa ja tekniikkaa, jota kilpailussa käytetään, joten kroppaa voi hyvin säästää ja toisaalte kehittää monipuolisemmin rasittamalla perinteisen hiihtotavan lihaksistoa.Jussi Salo rullasuksilla Ylläksen nousussa. Kuva: Jussi Salon kotialbumi

Määrä ja painontarkkailu rajoittimina

Jussi Salo harjoitteli viime vuonna 600 tuntia hiihtoa varten ja hyppäsi mäestä 600 hyppyä, mikä verryttelyineen ja oheisharjoitteineen tarkoittaa noin sataa harjoitustuntia. Polvivaiva haittasi hyppyharjoittelua viime kesänä, ja tänä vuonna hyppyjä onkin tarkoitus tulla enemmän kuin vuonna 2014. Se asettaa oman rajoitteensa hiihtoharjoittelun kannalta, mutta tällä hetkellä se on Salon heikompi puoli.

Mäkijaksoillakaan ei aerobista harjoittelua tietenkään unohdeta kokonaan. Salon kesäviikkojen harjoitustunnit vaihtelevat noin kymmenen tunnin viikoista 20—25 tunnin harjoitusviikkoihin mäkijaksojen mukaan. Näin harjoittelu myös rytmittyy luonnostaan tai pakosta kevyempiin ja kovempiin viikkoihin.

– Mielestäni tämä on koettu Jussin osalta hyväksi. Aina joutuu kompromisseja tekemään ja mielestäni tässä tapauksessa on parempi, että on pätkä jolloin keskitytään vain mäkijuttuihin. Muu hiihtoharjoittelu mäkijakson aikana on vain mäkiharjoituksia tukevaa tai huoltavia harjoituksia, Haavisto sanoo.

Hiihtäjiin verrattuna harjoitustuntien määrä on yksi tekijä, joka rajoittaa yhdistetyn miesten suorituskykyä. Toinen on mäkihyppyyn liittyvät painontarkkailu. Lihasmassaa ei ole varaa ottaa.

– Yhdistetyn kavereilla ei ole lihasmassaa niin paljon kuin maastohiihtäjillä yleensä. Tämä täytyy muistaa harjoittelussa. Lihasmassan kasvu tuo nopeasti lisäkiloja, jotka taas ovat negatiivinen asia mäkihypyssä, sanoo Haavisto.

Maajoukkueessa urheilijoilla on käytettävissä ravitsemusterapeutti, joka auttaa painonhallinnassa.

– Kyllä painoa tarkkaillaan ihan koko ajan, eikä se varsinaisesti helpota hiihtotreeniä, mutta ei se kuitenkaan vaikuta harjoitteluun. En laske kaloreita ja niin paljon pitää syödä, että jaksaa koko ajan treenata, sanoo Salo.

– Outi Hytönen