Siirryttyään pyöräsuunnistuksesta maantiepyöräilyn pariin, TWD-Länkenin Samuel Pökälä on nopealla vauhdilla noussut suomalaisen pyöräilyn eliittiin. Jatkossa Pökälän kuulumisia on mahdollista lukea Kestävyysurheilu.fi:n sivuilla.

Terve Samuel ja tervetuloa Kestävyysurheilu.fi:n seurantaurheilijoiden joukkoon! Kertoisitko lukijoillemme hieman itsestäsi taustoja, rli missä asut, mitä opiskelet ja kuka valmentaa? Entä mitkä ovat parhaimmat saavutuksesi?

– Terve! Elikkä olen kohta 24-vuotias, kotoisin Asikkalasta, mutta tällä hetkellä opiskelen Tampereella Teknillisessä yliopistossa ja asun noin pääsääntöisesti Tampereella, syksyllä alkaa neljäs vuosi koulussa. Kesäisin asun kuitenkin pääasiassa Asikkalassa, koska kisoihin pääsee Lahdesta kätevästi seuran kyydeillä ja täältä löytyy mukavasti treeniseuraa lenkeille ja yhteistreeneihin. Valmentajana on ollut nyt jo noin 6 vuotta Mika Tervala, jonka kanssa yhteistyö on sujunut mukavasti. Parhaimpia saavutuksia tällä hetkellä on maantiepyöräilystä 2 SM-kultaa aika-ajosta 2013 ja 2014, SM-pronssi maantieltä 2014 ja MM-edustus Italiassa 2013. Lisäksi saavutuksiin kuuluu mm. Fellmannin ajojen voitto tältä vuodelta ja entisen Rosendahl GP:n voitto viime vuodelta. Maastopyöräilystä parhaat saavutukset on SM-kulta U23 luokassa XCO:ssa 2012, sekä hopeaa ja pronssia elitessä vuosina 2013 ja 2014. Pyöräsuunnistuksessa kaksi MM-pronssia 2012, keskimatkalta ja pitkältä matkalta.

Olet aloittanut urheilu-urasi suunnistajana ja varsinkin pyöräsuunnistajana, josta olet vähitellen siirtynyt maantiepyöräilyn puolelle. Onko lajivalinta nyt lopullinen, vai vieläkö aiot hakea menestystä pyöräsuunnistuksesta tai vaikka maastopyöräilystä, josta myös on SM-mitaleja tullut? Kuinka tuo lajinvaihto tapahtui, TWD-Länken tarjosi paikkaa tallissa vai kuinka?

– Urheilu-ura alkoi tosiaan aluksi hiihdolla ja suunnistuksella, ehkä vähän isän myötävaikutuksella, joka on entinen hiihtosuunnistuksen maailmanmestari. Kumpikaan laji ei kuitenkaan oikein innostanut pidemmän päälle ja innostuin pyöräsuunnistuksesta, jota tulikin harrastettua päälajina useampi vuosi ja ajettua siinä sivussa myös maastokisoja. Hommasin myös jossain vaiheessa maantiepyörän ja kävin muutamia kuntoajoja, sekä ajamassa TWD:n järjestämässä viikkotempossa, josta Lummelammen Esko ilmeisesti bongasi minut vuonna 2011 ja kysyi lähtisinkö panostamaan maantiehen kaudella 2012. Silloin ajattelin, että maantieltä saisi hyvin lisävauhtia pyöräsuunnistukseen ja ajoin vielä 2012 myös pyöräsuunnistuskisoja, mutta sitten maantiepyöräily alkoi viedä mennessään ja 2013 lajivalinta oli jo aika selkeä, eli maantiepyöräily valikoitui päälajiksi. Maastossa ajelen edelleen kisoja silloin, jos maantiellä ei ole kisakalenterissa sopivia kisoja tarjolla, mutta treenit maastopyörällä ovat jääneet viime aikoina aika vähiin. Tällä kaudella pyöräsuunnistuskisat ovat jääneet kokonaan väliin, mutta kieltämättä edelleen harmittaa että siltä saralta puuttuu vielä MM-kulta, sekä aikuisten SM-kulta, joten ehkä vielä joskus pitää satsata myös siihen:).

Siirryttyäsi maantielle, tuloskehityksesi on ollut varsin hyvää ja nopeaa ja olet saavuttanut jo ensimmäiset SM-mitalisi myös maantien puolella miesten sarjassa. Miten itse koet tämän maantielle siirtymisen sujuneen ja oletko itse odottanut näin nopeaa kehitystä?

– Kun menin ekaan eliten maantiekisaan 2012, ajattelin, että pysynkö edes pääjoukossa, koska en ollut aikaisemmin ajanut mitään muita kun kuntoajoja. Olin siinä kisassa kolmas ja tajusin, että ilmeisesti pystyn pärjäämään ihan hyvin ainakin Suomen mittapuulla. Taktisella puolella on edelleen paljon opittavaa kisan lukemisessa ja siinä miten kisan kuluessa pitää sijoittua porukassa ja olla tuhlaamatta turhaan energiaa, varsinkin ulkomailla ajaessa. Ehkä siitä, että pärjäsi ensimmäisissä kisoissa tuli luottoa omaan tekemiseen aika paljon ja uskoa siihen että oma jalka riittää aika hyvin kisoissa.

Kuinka paljon poljet vielä maastossa vai onko harjoittelusi pääasiassa maantiellä ajoa nykyisin? Kuinka paljon harjoittelusi on ylipäätään muuttunut tässä parin viime kauden aikana?

– Nykyään harjoittelu painottuu pääasiassa maantielle, syksyllä ja talvella tulee ajettua enemmän maastossa ja cyclocrossarilla, mutta kesällä harjoittelu tapahtuu käytännössä pelkästään maantiellä. Tämän myös huomaa maastokisoissa, teknisillä pätkillä tulee maastoa enemmän ajavilta aika paljon takkiin ihan ajotekniikan huonontumisen takia.

Maantiepyöräilyn myötä harjoitteluun on tullut jonkin verran määrää lisää. Pyöräsuunnistusaikana harjoittelin suhteessa aika vähän, koska kisat on niin paljon lyhyempiä. Myös nopeus ym. treenejä on tullut enemmän maantiepyöräilyn myötä. Myös viikon treenien rytmitys on muuttunut jonkun verran, koska nykyään on lähes joka viikonloppu kisoja.

Samuel Pökälä tuulettaa keväällä Viron Rattarallin voittoaan. Kuva: RattaralliMillaiset tavoitteet sinulla on maantiepyöräilijänä? Riittävätkö Suomen kilpailut ja TWD:n edustaminen vai onko mielessä kilpailut ulkomailla ja mahdollinen tallipaikka jossain ammattilaistallissa? Millaisia tavoitteita ja kisoja sinulla on vielä tälle kaudelle luvassa ja entä seuraaville kausille?

– Kyllä tavoitteena on edelleen päästä kokeilemaan omia jalkoja myös ulkomaille, jos vain sopiva paikka löytyisi. Välillä on tuntunut vähän rajoitteelta, että aloitin maantiepyöräilyn vasta niin myöhään, 21-vuotiaana, jolloin olin jo aloittaessa suht ”vanha”. Kuitenkin jos saisi hyviä tuloksia ulkomailla ajettua, uskon, että olisi mahdollista edetä uralla pidemmällekin kuin vain Suomen kisoihin. Tälle kaudelle suurimpana tavoitteena on toivottavasti MM-aika-ajo syyskuun lopussa, jos SPU minut sinne valitsee. Viimevuotinen kisa jäi harmittamaan, koska en ollut enää parhaassa terässä siinä vaiheessa kautta. Seuraaville kausille tavoitteena olisi saada hyviä tuloksia ulkomailla ja sitä kautta antamaan näyttöjä, sekä tietysti vielä kehittyä edelleen pyöräilijänä.

Kestävyysurheilu.fi toivottaa Samuelille onnea pyöräilyurallaan ja seuraa tiiviisti hänen kuulumisiaan.

– Tero Viljanen