Lauri Vuoriselle viime viikon reissu Skandinavia Cupiin Faluniin oli innostava. Kouvolan Hiihtoseuraa edustava nuori lupaus nautti päästessään hiihtämään itseään parempia vastaan. Vuoriselle kilpailut antoivat tilannekatsauksen siitä, missä maailman huiput menevät. Nuorten MM-kilpailuihin valmistautuva Vuorinen kertoi Kestävyysurheilu.fi:lle taustastaan ja ajatuksistaan kehityksestään kohti lajinsa huippua.

Falunissa Vuorinen oli sprintissä 29:s, yhdistelmäkilpailussa 56:s. Kärkisijoja hän ei havitellutkaan, innostavinta oli päästä ”isompien” joukkoon hiihtämään.

– Ei maailman kärki ihan älyttömän kaukaiselta tunnu. Ainakin jonkun aikaa pystyn hiihtämään yhtä kovaa, pystyin pysymään sprintissä porukassa, Vuorinen sanoo.

Juuri sprintissä hän on saavuttanut nuorten MM-tasollakin parhaan sijoituksensa, kun hän oli viime vuonna neljäs. Nopeutta häneltä siis löytyy, vaikka sprinttiin ei ole pelkästään keskityttykään.

– Sprintti on tullut luontaisten ominaisuuksien kautta, harjoittelussa panostus on normaalimatkoilla. Toki tulee tehtyä jonkun verran myös harjoituksia nopeuden kehittämiseksi, nopeusvetoja tulee tehtyä mutta erityisiä sprinttiharjoituksia ei.

Sprintissä hän on jo huomannut pystyvänsä haastamaan Suomen huippuja mallikkaasti. Tulevaisuudessa toiveissa on läpimurto maailman huipullekin.

– Sprintissä odotan nousua maailman huipulle lähivuosina, Lahden MM-kisoihin mennessä. Normaalimatkoilla maailman kärki tuntuu kaukaisemmalta. Siinä se vaatii vielä aika paljon kestävyysominaisuuksien parantamista.

Nopeutta Vuorinen on jalostanut rakkaassa kakkoslajissaan jalkapallossa, jota hän ei ole vieläkään täysin jättänyt. Se on kuitenkin saanut osin väistyä hiihtoharjoittelun kasvavien määrien tieltä. Keväällä ja alkukesällä aikaa löytyy jalkapallollekin, jota hän pelasi enemmän ja aktiivisemmin 17-vuotiaaksi asti.

Vuorinen on myös vähän yleisurheillut, 16–17-vuotiaaksi asti hän juoksi keskimatkoja, 800, 1000, 2000 ja 3000 metriä. Hiihto on kuitenkin aina ollut Vuoriselle ykköslaji, eikä lajivalintaa ole tarvinnut pähkäillä.

– Jalkapallosta on tullut hiihtoon nopeutta, yleistä koordinaatiota, tasapainoa ja taitavuutta. Joukkuelajina se on tuonut erilaista näkökulmaa. Myös jalkapallo on intervallityyppistä, kovastakin vauhtista pitää pystyä tekemään pienen vauhdin lisäyksen. Vaikka olisi hapoillakin, löytää vielä kuitenkin pienen vaihteen. Jaksan spurtata, se on auttanut sprinttihiihtoa, Vuorinen miettii.

Oksanen toi suuria muutoksia

Harjoitusmäärissä Vuorinen on tällä hetkellä 700 tunnin vuositahdissa. Määrää lisättiin jälleen tälle kaudelle, viime kaudella tunteja tuli 600–650. Sisällöllisesti suurin muutos harjoittelussa tapahtui kolmisen vuotta sitten, kun niin ikään Perniöstä kotoisin oleva Ville Oksanen ryhtyi Vuorisen valmentajaksi.

– Tämä on nyt kolmas kausi hänen valmennuksessaan. Harjoittelu muuttui hänen tultuaan selkeästi lajinomaisemmaksi, rullahiihtoa tuli paljon enemmän lisää ja harjoituspäiväkirjan täyttämisestä tuli huolellisempaa. Ylipäätään harjoittelusta tuli koordinoidumpaa. Jalkapallo väheni.

Oksasella on myös hiihtotausta. Kytkös Oksaseen on mielenkiintoinen, sillä Vuorisen isä valmensi aikoinaan Oksasta. Vähitellen nuoremmasta Vuorisesta tuli Oksasen valmennettava. Urheilijalla itsellään on selvä käsitys kehitettävistä asioistaan.

– Kestävyysominaisuudet pitää saada kuntoon, jos haluan normaalimatkoilla olla jatkossa tosi hyvä. Kestävyysominaisuudet tulevat ensimmäisenä mieleen, hän miettii.

Vuorinen katsoo lähitulevaisuuttaan hiihdon ehdoilla ja toivoo nousujohteisen kehittymisen jatkuvan tästäkin eteenpäin. Lukio on käytännössä paketissa, ylioppilaaksi hänet lakitetaan keväällä. Huhtikuussa edessä on armeija, sen jälkeen opiskelupaikan hankkiminen. Sitä ennen hän jahtaa nuorten MM-kisoissa mitalia.

– Sprintissä tavoite on parantaa viime vuoden sijoitusta (4:s). Myös normaalimatkoilta odotan paljon, erityisesti vapaa on kulkenut hyvin koko kauden ja odotan kympillä sijoitusta kymmenen sakkiin. Miksei pursuitissakin kymmenen sakkiin, Vuorinen määrittelee.

– Heidi Lehikoinen