Hämeenlinnan Hiihtoseuran Laura Monoselle viime kausi oli iso pettymys odotuksiin nähden. Kestävyysurheilu.fi tapasi Monosen ennen Ramsaun maajoukkueleirille lähtöä ja Monosen mukaan tämä harjoituskausi on sujunut paljon viime vuotta paremmin ja odotukset ensi talven osalta ovat korkealla.

Viime talvena Mononen tavoitteli tosissaan paikkaa Sotshin olympialaisiin. Tämä tavoite ei kuitenkaan toteutunut, vaan kausi oli henkilökohtaisesti suuri pettymys. Siksi SM-viestin voitto Vaajakoskella toi hieman lohtua Hämeenlinnan Hiihtoseuran naishiihtäjälle.

– Henkilökohtaisesti viime kausi oli minulle tosi suuri pettymys ja henkisesti raskas kausi. Siksi SM-viestin voitto keväällä Vaajakoskella oli tosi hieno juttu ja jäi päällimmäiseksi koko kaudesta. Samoin Suomen Cupin voitosta voimme olla ylpeitä, sillä se osoittaa hyvin millä tasolla seura on, Laura Mononen kertoo Aulangon kylpylässä kevään viestimenestyksen tärkeydestä henkilökohtaisten kilpailujen mennessä alakanttiin.

– Sairastelut ja muut olivat omaa typeryyttä, kun ei maltettu rakentaa rauhassa kuntoa, vaan yritettiin liian aikaisin päästä hyvään kuntoon ja antamaan näyttöjä ja kausi lähti heti alusta lähtien pieleen ja väärille urille, niin siinä oli myös oma itseluottamus kovilla. Pää kun on tosi tärkeässä roolissa menestymisen kannalta. Vastaavasti kun kaikki sujuu, niin silloin homma menee omalla painollaan eteenpäin, Mononen sanoo viime kauden vaikeuksistaan.

Monosen kevätkausi sujui hieman alkukautta paremmin ja parhaimpina tuloksina olivat Holmenkollenin 22.sija ja Salpausselän 30. sija maailmancupissa SM-viestin voiton lisäksi.

Analyysit tehty ja virheistä opittu

Mononen kertoo, että viime kauden virheitä on pyritty analysoimaan yhdessä valmentaja Teemu Pasasen kanssa ja pyritty oppimaan virheistä ja tekemään tarvittavia muutoksia.

– Minun kaksi viime kautta ovat olleet paikallaan junnaamista ja sujuneet selvästi heikommin kuin näitä edeltävä kausi, joka on toistaiseksi ollut urani paras. Sitä odotti samanlaista kehitystä kuin sen huippuvuoden aikana ja joutui pettymään, kun näin ei tapahtunutkaan, huippukautensa jälkeen A-maajoukkueeseen noussut Mononen kertoo.

Analyysin ja pohdinnan jälkeen Mononen ja Pasanen päättivät lähteä muuttamaan harjoittelua.

– Nyt olen harjoitellut aika lailla eri tavalla kuin viime vuosina. Treenimäärää on lisätty ja tehopainotus on erilainen. Kesällä on ollut minimi määrä tehoa ja määrää enemmän. Lisäksi en ole ollut töissä, vaan olen pystynyt toteuttamaan harjoitusohjelmaa paremmin. Lisäksi olen tehnyt vastaavasti kovat viikot tosi kovina, Mononen kertoo muutoksistaan harjoittelussaan.

– Lisäksi tietoisena tavoitteena on ollut, etten ole pyrkinyt olemaan kesällä hyvässä kunnossa, mikä on aika mielenkiintoista, sillä kesäkisani ovat sujuneet parhaiten ikinä ja ihan vaan perusharjoittelulla, Mononen naurahtaa.

Hyvin sujunut harjoituskausi onkin nostanut jälleen Monosen itseluottamusta ja hän valmistautuu luottavaisin mielin tulevaan kauteen.

– Nyt olen uudella innolla valmistautunut tulevaan kauteen ja tämä harjoituskausi on sujunut tosi hyvin ja suunnitelmien mukaan. Näin syksyllä sitä vaan on oltava entistä tarkempana kaikkien asioiden kanssa. Ja sitä joutuu oikeasti miettimään lenkeillä, ettei vauhti karkaa lapasesta, vaan pysyy siellä PK-alueella, Mononen sanoo positiivisesta ongelmastaan.

– Nyt tuntuu siltä, että on oikeasti treenannut hyvin ja olen saanut varmuutta tekemiseen ja ilman tehojakin tuntuu kulkevan hyvin. Harjoitteluun ei ole tarvinnut tehdä yhtään muutoksia eikä loukkaantumisiakaan ole ollut. Hyvältä siis vaikuttaa, kunhan sen kunnon saa vielä siirrettyä kisoihin, ensi viikolla 30-vuotta täyttävä Mononen iloitsee.

Ramsaussa mukana – Italian leiri jää väliin

Parhaillaan Mononen on ollut harjoittelemassa Itävallan Ramsaussa muun maajoukkueen mukana. Ennen Ramsauhun lähtöä Monosella oli selvät toiveet leirin suhteen.

– Pääsisi hyvin hiihtämään ja saisi lumituntumaa. Tehoja ei varmaan tule juurikaan lumilla tehtyä siellä. Lisäksi alhaalla voi tehdä laadukasta kesätreeniä, Mononen tuumi ennen Ramsauhun lähtöä.

Lokakuussa maajoukkueella on ohjelmassa toinen perinteinen leiri, korkeanpaikan leiri Val Senalesissa, mutta sen leirin Mononen aikoo jättää väliin.

– Se leiri ei ole kertaakaan onnistunut ja jätän sen kokonaan väliin. Siellä hiihtovauhdit karkaa helposti käsistä ja kun ollaan niin korkealla, tulee helposti liikaa kuormitusta. Nyt kun arvokisatkin hiihdetään alhaalla, niin koen, ettei sinne ole pakko lähteä. Sen sijaan toivon, että pääsisin Suomessa hiihtämään ja mieluummin Lapissa kuin Vuokatissa, jossa on tosi paljon porukkaa silloin.

– Nyt Ramsaun jälkeen on tarkoitus pitää palaveria ja keskustella tarkemmin talven suunnitelmista, sillä ennen Ramsauta emme ole talvesta vielä kauheasti puhuneet. Ja täytyy olla muitakin suunnitelmia kuin A-suunnitelma ja oltava valmis muuttamaan suunnitelmia tarvittaessa. Olen ymmärtänyt, että joka suuntaan ryntäily ei tulosta tuota, Mononen miettii jo tulevaa palaveria valmentajansa Teemu Pasasen kanssa Ramsaun leirin jälkeen.

Laura Mononen kuuluu myös siihen runsaslukuiseen porukkaan, joka on ollut tyytyväinen Reijo Jylhän valinnasta hiihdon uudeksi päävalmentajaksi.

– Palaute treenien ja leirien aikana on toiminut hyvin ja lisäksi Reijo on ollut yhteydessä myös henkilökohtaiseen valmentajaan leirien välissä, mikä on hyvä asia. Nyt Teemu tietää, mitä leireillä tapahtuu ja päinvastoin Reijo tietää, mitä minä teen leirien välissä. Vuorovaikutus on ollut hyvää, Mononen kiittelee uutta keskustelevampaa valmennuskulttuuria maajoukkueessa.

– Lisäksi nyt on saatu useampi henkilö tukiverkostoon mukaan, kuten fysiologit ja Kihun seurannat.

Falunin MM-kisat mielessä

Laura Mononen kertoo, että parin viime vuoden pettymyksen jälkeen ensi talvelle on asetettu tavoitteeksi pääsy Falunin MM-kisoihin. Ja pari mielimatkaakin sieltä löytyy.

– Täytyy pitää kuitenkin jalat maassa, sillä sinne on paikat tiukassa. Vapaan 10 kilometriä tai 30 kilometriä perinteisellä. Niille matkoille haluan satsata, sillä ominaisuuteni eivät sprintissä riitä arvokisoissa tarpeeksi korkealle ja minulla on enemmän annettavaa pidemmillä matkoilla, Mononen tuumii loppuun.

– Tero Viljanen